Sharksin Burns nauttii suomalaisesta saunasta

Minnesota Wild kävi pelaamassa Tampereen Ilvestä vastaan näytösottelun Hakametsässä syksyllä 2010. Brent Burnsilla jäi siitä reissusta matkaan muutakin kuin vähän pelikokemusta.

– Burns oli käynyt reissun aikana suomalaisessa saunassa ja innostui siitä. Hän rakennutti omaan kotiinsa kunnon saunan, San Jose Sharksin joukkuekaveri Joonas Donskoi kertoo.

Burns asuu samalla seudulla kuin Donskoi. Kolmekymppinen NHL-jyrä kutsui Donskoin vierailemaan kotiinsa.

– Ihan huikea äijä. Hän on leppoisa ja mukava, mutta koko ajan äänessä ja virtaa täynnä.

Kun katsoo Brent Burnsia jäällä ja pukukopissa, tulee epätodellinen olo. Aivan kuin joku olisi lähettänyt aikakoneella esihistoriallisen luolamiehen keskelle ammattilaisurheilujoukkueen arkea.

Kasvojen karvoitus on niin pitkä, ettei siihen riitä yksi marraskuun viiksienkasvatustyö. Siinä on vuosien rakkaudella tehdyn projektin näyttävä tulos. Avain kuin Star Warsin hahmo Chewbacca olisi tuotu San Jose Sharksin pukukoppiin.

Keho on tatuoitu täyteen hyvinkin värikkäitä kuvioita. Selässä komeilee kuvan toisen maailmansodan aikaisesta panssarivaunusta. Sotatatuoinneilla hän haluaa kunnioittaa isoisoisäänsä ja isoisäänsä, jotka ovat palvelleet sodassa Kanadan puolesta.

Burns on työskennellyt aktiivisesti ”Defending the Blue Line” -järjestössä. Hän pokkasi tänä vuonna NHL:n Foundation Awardin.

Kotona Burnsilla on eläimiä enemmän kun pienessä eläintarhassa: koiria, kissoja, matelijoita… Hän on kertonut silmät kirkkaana, miten hienoa oli päästä uimaan merikilpikonnien kanssa.

Burns ei ole mikään satunnainen käärmeharrastaja, vaan hänellä on kotona yli 150 käärmettä. Hän haluaisi tiikerin, mutta vaimo ei ole antanut vielä lupaa.

– Rakastan nisäkkäitä. On hullun hauskaa katsella gorilloita. Rakastan isoja kissoja. En ole hämäkäkkijätkä, mutta olen aina pitänyt käärmeistä ja matelijoista, Burns sanoo.

– Matelijat ovat käteviä, kun lähtee pitkälle pelimatkalle. Heittää heille sata sirkkaa, niin ne ovat tyytyväisiä pitkään.

Kaukalossa Burns on pelannut välillä puolustajana ja välillä hyökkääjänä. Hänen otteissaan on ennakkoluulotonta arvaamattomuutta. Konsepti on sama kuin siviilissä – hänen liikkeitään ei voi ennustaa etukäteen.

NHL-jääkiekossa on paljon persoonia. Ja sarjassa on paljon loistavia pelaajia. Jos näistä kahdesta ominaisuudesta muodostettaisiin yhteisindeksi, Burns olisi ykkönen.

Burnsin pitkäaikainen valmentaja Todd McLellan kuvaili suojattiaan tavallisuudesta poikkeavaksi, eksentriseksi persoonaksi.

– Hänellä on erilaisia mielenkiinnon kohteita kuin muilla. Hän on oma persoonansa. Hän ei anna ulkopuolisen maailman ja muiden mielipiteiden vaikuttaa tekemisiinsä. Hän on täynnä energiaa ja intohimoa, McLellan sanoi.

Jäällä Burns on enemmän petomainen saalistaja kuin verkkainen matelija.

Edelliskaudella Burns pelasi vielä hyökkääjänä Joe Thorntonin laidalla ja viimeisteli 22 maalia. Iso osa maaleista tuli hyvinkin simppelillä tavalla: Burns vain ajoi laidasta läpi ja käytti hurjaa lämäriään.

Puolustajana Burns pelaa kuten monet muutkin hyökkääjänä välillä pelaavat puolustajat – hän jatkaa hyökkäävällä tyylillä.

– Joskus ajattelet, että ei, nyt hänen ei pitäisi lähteä. Sitten homma toimiikin ja hän tekee hyvin suorituksen. Hänelle sopii se, että antaa vaan mennä ja tekee nopean päätöksen, San Josen Paul Martin sanoi.

Donskoi sai havaita Burnsin urheilijapuolen jo viime kesän leirin aikana. Burns oli vetämässä omaa treeniä hallila.

– Hänellä on hirveä intohimo lajiin. Kun olimme ennen varsinaista harjoitusleiriä harjoittelemassa, hän saattoi olla jäällä kolme tuntia putkeen.

– Usein kokeneemmat pelaajat menevät levon kautta, mutta hänellä tuntuu virtaa riittävän.

Hän osaa myös pelata kovaa. Valmentaja Pete DeBoerin mukaan Burnsille on tärkeää, ettei aggressiivisuus mene yli.

Ylilyönnit voi jättää eläinkokoelman kasvattamiseen.

Uran jälkeen Burns haluasi työskennellä eläintarhassa tai kansalliskaartissa. Hommia löytyy tekevälle varmasti.

Lähteet: San Jose Mercury News, Sportsnet