Sharksilla herkullinen paikka tasoittaa sarja

Se on uusi sarja nyt! San Jose Sharks voitti kolmannen finaalin ja kavensi koko sarjan lukemiin 2–1. Maanantaina San Josella on mahdollisuus tasoittaa ottelusarja kotihallissa.

NHL.com/fi -sivuston Marko Leppänen ja Panu Markkanen käyvät läpi neljännen finaalin ennakkotunnelmat.

Kotiedulla on väliä

Panu Markkanen: San Jose Sharks pelasi jääkiekkoa kolmannessa finaalissa. Joukkue ei ollut vain selviytymässä, ottamassa niitä murusia, joita Pittsburgh Penguinsin hurjaa kyytiä lentäneistä vankkureista tippuisi, ja toivomassa, että rimpuilu kantaisi ja onni olisi myötä.

Peluutuksesta olemme kirjoittaneet paljon kahden ensimmäisen ottelun aikana ja niiden jälkeen. Kotijoukkueen viimeinen vaihto-oikeus todisti taas voimansa, kun Pittsburghin ykkösketjulle saatiin nyt samanlainen vastinpari, jonka Penguins oli luisteluttanut Sharksin ykköstä vastaan kahdessa ensimmäisessä finaalissa. Tässä mielestäni yksi syy siihen, miksi Sharks sai hallittua peliä enemmän.

Haiden pää on kuitenkin vasta puolimatkassa pohjasta pintaan, sillä toinenkin kotiottelu on vielä voitettava, ettei sarja oli Pittsburghissa katkolla. Aineksia kotiedun tuomin asein siihen on.

Marko Leppänen: Marc-Edouard Vlasic ja Justin Braun tosiaan otti hyvin Sidney Crosbyn ketjun aisoihinsa. Crosby joutui tahkoamaan yli 13 minuuttia ykköspakkiparia vastaan.

Peluuttaminen vaikutti varmasti, mutta iso tekijä oli San Josen kotiyleisön tuellakin.

Aina yleisö tukee finaalissa omiaan, mutta nyt huomasi, että Sharksin fanit olivat poikkeuksellisen keskittyneesti omiensa tukena. Kaikesta huokui, että tätä päivää on odotettu Piilaakson kupeessa pitkään.

San Jose pääsee nauttimaan kotiedusta vielä seuraavassakin pelissä. Nyt olisi herkullinen paikka lyödä sarja tasoihin. Sen jälkeen paineet olisivat taas Pittsburghin puolella.

Yksi pointti peluutuksessa on se, että Penguins pyöritti loppuun asti neljää hyökkäysketjua, kun San Jose veti kolmella. Luulisi, että tällaisten jatkoaikapelien jälkeen kuorma tuntuisi jaloissa enemmän kuin laajalla miehistöllä pelanneilla.

Finaalit vaan tuntuvat olevan sellaista endorfiinipilven päällä seilailua, että mitkään väsymykset eivät tunnu. Taas tulee mieleen viime vuoden Chicago, joka sinnitteli mestariksi käytännössä 4–5 pakilla.

Laatua laukauksiin

Panu Markkanen: Pittsburgh blokkaa aivan valtavasti kuteja. Kolmannen finaalin blokkimäärä oli aivan huima, 38! Hyvä siellä on Matt Murrayn pelata tällaisten jätkien takana.

Mutta mutta: Justin Braunin ja Joel Wardin laukaukset menivät maalille asti ja sitä myöden verkon perukoille. Wardin maali voidaan laittaa Murrayn piikkiin, mutta Braunin vedossa oli esimerkillinen Sharks-maski. Brent Burns on räikein esimerkki ensimmäiseen blokkaajaan ampujasta, mutta Sharskin on koko joukkueen tasolla saatava laadukkaampia vetoja aikaan.

Marko Leppänen: Hyvä pointti sikäli, että kolme ensimmäistä maalia tuli suoraan viivavedoista tai ohjauksesta. Maalilla on porukkaa kuin Prismassa aatonaattona. Aina kun kiekko tulee sieltä läpi, veskari voi panna Loton sisään ja arpoa, että jääkö kiekko suojiin vai ei.

Näkisin asian niin, että laukaukset ovat ihan yhtä hyvä kuin aiemminkin kaudella, mutta halu blokata laukauksia on isompi. Pelaaja ei mieti, että hyppääkö hän kiekon eteen – homma tulee selkäytimestä. Kun pakki kirmaa viivalla poikittain ja etsii vapaata laukaisulinjaa, hyökkääjiltä löytyy jostain maitohappojen keskeltä vielä tahtoa ottaa pari terävää potkua, että he pääsisivät peittämään.

Burns ja Pavelski alisuorittavat?

Panu Markkanen: Burnsin huonot vedot tulikin mainittua. Viasatin selostajavelho Antti Mäkisen suusta tuli jatkoerässä paljon kuvaava lause Burnsista: "No nyt hänen vetonsa meni maalille."

Jatkoerässä.

Pavelskille taas pitäisi huutaa oikein kunnolla "Hei, Joe!" Kapteeni hiihtelee pelin ulkopuolella ja silloin kun hän pääsee paikalle maalin eteen, ei häneltä synny ratkaisua.

Joe Thornton otti jo isoja askeleita omaa tasoaan kohti, näiltä kahdelta sitä tarvitaan vielä, tosin Pavelskin huonous voi johtua myös vammasta.

Tomas Hertl toisi myös pelikuntoon toipuessaan lisää leveyttä Sharksin hyökkääjistöön.

Marko Leppänen: Itse joudun valitettavasti tyytymään heikompitasoisiin selostajiin, koska Mäkisen hokijodlaus ei ulotu Atlantin yli.

Tomas Hertlin loukkaantuminen oli San Josen kannalta ikävä juttu, mutta San Joselle se toi vähän tarvittavaa ravisteluakin. Ykkösketjuun nostettu Melker Karlsson antoi pari hyvää passia ensimmäisessä erässä. Loppupuolella Joe Thorntonin ja Joe Pavelskin ketjuun nostettu Logan Couturekin nosti ketjun tasoa.

Burnsista en ole ihan täysin samaa mieltä. Toki hän missasi pari hyvää tekopaikkaa, mutta täytyy muistaa minkä kuorman hän kantaa kokonaisuutena. Hän pelasi paljon Nick Boninon johtamaa kolmosketjua vastaan, mikä on raskasta hommaa. Burns joutui vastaanottamaan paljon taklauksia. Sen jälkeen ei ole ihan helppoa olla täysin terävänä maalipaikassa toisessa päädyssä.

Pavelski on vähän mysteeri, koska vielä konferenssifinaaleissa hän oli oma itsensä. Olisiko niin, että Penguinsin vauhti on yksinkertaisesti hänelle liikaa. Pavelskin pitäisi päästä röyhimään enemmän maalin eteen ja syvälle päätyyn, siellä hän on omimmillaan.

Suomalaiset hyvässä vireessä

Panu Markkanen: No, tämä osa-alue ei varsinaisesti ratkaise mitään, mutta nostetaan nyt "omia jätkiä", kun sen paikka on.

Joonas Donskoi on tällä hetkellä San Jose Sharksin paras hyökkääjä. Tästä voi jokaisella olla oma mielipide, mutta vaikka vasta-argumentoisit kuinka, en kolmen ensimmäisen finaalin perusteella omaani muuta. Riistoja, kiekon ylöstuonteja, laukauksia, syöttöjä ja tehoja. Ketju, jossa Donskoi on pelannut, on elänyt läpi kahdessa viime pelissä, mutta Donskoin pelaamista se ei ole hidastanut.

Ratkaisija jatkossakin?

Olli Määttä oli kuin kallio kolmannessa finaalissa. Tehotilastossa komeilee +2, ja Määttä blokkasi vetoja koko Penguinsista eniten, kuusi.

Määttä on myös usein ollut ratkaisuhetkillä jäällä, eli luottoa valmennukselta löytyy.

Kun suomalaiset ovat jäällä, voi odottaa, että silloin tapahtuu oman joukkueen kannalta hyviä asioita.

Marko Leppänen: Oli kyllä hyvä nähdä miten kolmannessakin pelissä Donskoi pystyi parantamaan peliään ottelun edetessä. Vielä ensimmäisessä erässä tuli muutamia tilanteita, joissa hän selkeästi alkoi miettiä liikaa: luistellako syvään, vetääkö kiekko päätyyn vai katsellako toista aaltoa? Kun peli oli ratkaisuvaiheessa, Donskoi otti ohjat käsiin. Hän ajoi suoraviivaisesti maalille ja käytti vahvuuttaan, hyvää kiekon suojaamistaitoa.

Tämä on sitä Donskoita, jota Peter DeBoer haluaa nähdä.

Määttä puolestaan on löytänyt hyvin paikkansa Penguinsin puolustuksesta paluun jälkeen. Hän on sisäistänyt hyvin roolinsa, ja suorittaa sen loistavasti. Hän tekee kaiken tarpeellisen, muttei mitään liikaa.

Kumpi tahansa suomalaisista kannua nostelee, voi sanoa, ettei väärälle jätkälle mene.