Sharks arvostaa Martinin rauhallista olemusta

SAN JOSE – Brent Burnsia on vaikea olla huomaamatta missään, jäällä tai kaukalon ulkopuolella. Paljon hiuksia ja rönsyilevä parta, puuttuvia hampaita, värikkäitä tatuointeja ja skottiruutuisia takkeja; hän on, kuten sanotaan, värikäs persoona. Hänellä on säkenöivää persoonallisuutta vaikka muille jakaa, mikä sopii hyvin yhteen hänen huomaamattoman pakkiparinsa kanssa.

Toisin kuin Burns, Paul Martin sulautuu joukkoon. Hän ei välttämättä ole ensimmäinen ihminen, jonka huomaat jalkakäytävällä, hän ei ole ehdolla minkään liigan palkinnon saajaksi tällä kaudella (Burns on ehdolla liigan parhaaksi puolustajaksi), ja hänen käyttämänsä adjektiivit ovat yhtä kaukana räiskyvästä kuin hän itse on. Hän on vakaa ja tasapainottava kommunikoija.

Hän on rauhallinen.

Martin on myös yksi, joskaan ei ehkä huomattavin syy siihen, miksi San Jose Sharks on edennyt Stanley Cup –finaaliin saakka. Finaalisarja käynnistyy maanantaina, ja vastassa on joukkue, jossa Martin pelasi viisi edellistä kautta.

"On se rankkaa," Burns kuvaili lännen finaalisarjan aikana, millaista on edetä pudotuspeleissä näin pitkälle.

"Ihmiset eivät varmaan tajua, kuinka pieniä erot ovat, ja kuinka tärkeää on käyttää jokainen tilaisuus hyväkseen."

Joskus tarvitaan yksi, kaksi tai kolmekin lisäystä joukkueen runkoon, joka on pysynyt lähes muuttumattomana vuosia. Ehkä tämän kauden Sharksin tarvitsemat lisäykset olivat Joonas Donskoi, Joel Ward ja Martin Jones, ai niin, ja Paul Martin.

Martin on päässyt pudotuspeleihin NHL-uransa jokaisella kaudella alkaen vuodesta 2004 New Jersey Devilsissä ja päätyen Sharksiin viiden Pittsburghissa pelatun pudotuspelikauden kautta. Mutta hän on päässyt konferenssifinaaliin vain kerran eikä ole koskaan edennyt Stanley Cup –finaaliin saakka, ei ennen kuin tällä kaudella, vaikka takana on 103 pudotuspeliottelua.

Martin pelasi Devilsissä tulokaskautensa mestaruusvuotta 2003 seuranneena vuonna ja siirtyi Penguinsiin vuonna 2010, vuosi sen jälkeen, kun Penguins oli voittanut mestaruuden.

Hän jos kuka tietää, kuinka vaikeaa voittaminen on.

Mutta hän tiesi myös, että Sharks on joukkue, jolla on kaikki edellytykset mennä päätyyn saakka, ja siksi hän allekirjoitti seuran kanssa neljävuotisen sopimuksen heinäkuun alussa. GM Doug Wilson puhui silloin puolustajasta, joka pelaa isoja minuutteja, on pelannut voittavissa joukkueissa ja jonka voi laittaa ykkös- tai kakkospariin. Martin on todistanut Wilsonin sanat oikeiksi tällä kaudella, ja hän on sopinut erinomaisesti Burnsin pariksi.

"Hän on uskomaton pari," Burns hehkuu.

"Hänen kanssaan on hauskaa niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella. Se on tosi mahtavaa. Minulla ei ole tarpeeksi sanoja kertoakseni, kuinka mahtava tyyppi hän on."

"En tiedä on se hänen kokemuksensa, vai onko se vain hänen persoonallisuutensa. Mutta hän on hyvin rauhallinen. Hän lukee peliä todella hyvin ja meillä on uskomaton kemia, joka pelaa hyvin. Luemme hyvin toistemme peliä."

Martin on ollut se vakauttava tekijä. Hän ja Burns ovat keskustelleet pelien jälkeen ja käyneet läpi vaihtoja tai yksittäisiä tilanteita. Heidän kohdallaan Sharks osui nappiin; juuri oikeat pelaajat yhdessä juuri oikeaan aikaan. Ja he ovat auttaneet joukkueensa tähän asti, finaaliin.

"Täydennämme hyvin toisiamme," Martin mietti.

"Hänellä on valtava persoonallisuus, ja hän nauttii, kun saa pitää meteliä. Mutta hän myös rakastaa pelaamista ja hallille tulemista. Minä olen varautuneempi ja hiljaisempi, joten sillä tavalla täydennämme toisiamme kaukalon ulkopuolella."

"Mutta pelimme on samanlaista. Luen häntä helposti ja annan hänen tehdä omia juttujaan, ja sitten toivon mukaan olen paikalla auttamassa, jos hän tarvitsee apua. Pelimme on pikkuhiljaa kehittynyt sellaiseksi ja toivon mukaan paranee edelleen."

Martinin mukaan Burnsillä on ammattiylpeyttä, ja hän välittää joukkueestaan paljon ja ottaa tekemänsä virheet tosi raskaasti. Martin on yrittänyt auttaa häntä siinä, ettei hän jää murehtimaan heikkoja hetkiä liian pitkään. Kuten Martin sanoi, Burns ottaa virheet aivan liian raskaasti ja kantaa niitä harteillaan turhan kauan.

Nyt hän voi unohtaa virheet helpommin, sillä Martin on usein paikalla paikkaamassa, jos Burns epäonnistuu.

"Kyseessä on täysiverinen puolustaja, joka ilmestyy paikalle, jos kaveri menettää kiekon vastustajan päädyssä. Paul ottaa tilanteen haltuunsa, puolustaa ja ohjaa kiekkoa, ja se antaa Burnsille tilaisuuden päästä takaisin mukaan peliin, koska hän on niin nopea, vahva ja suurikokoinen," arvioi Gary Agnew, joka oli Penguinsin apulaisvalmentaja viime kaudella.

"Kaikki tuon tyyppiset puolustajat, kuten Kris Letang tai P.K. Subban, tarvitsevat Paulin kaltaisen pelaajan vierelleen, ja Paul on yksi parhaista omassa lajissaan."

Muutto Kaliforniaan on siis tehnyt Martinille hyvää. Veteraanipakki on sopeutunut täydellisesti uuteen joukkueeseensa, tosin entinen joukkue on surrut hänen lähtöään, vaikka löikin uuden vaihteen silmään kauden jälkimmäisellä puoliskolla ja kaasutti finaaliin.

Eikä Martin välitä siitä, vaikka hän onkin unohdettu tai huomaamaton, sillä joukkue vilisee tähtipelaajia, tunnettuja nimiä ja suuria kykyjä. Eikä häntä harmita olla Burnsin varjossa, sillä hän tietää, ettei hänellä ole Sharksin vetovoimaisinta nimeä.

Burns nousee otsikoihin, pelinsä ja persoonansa ansiosta, ja Martinin mielestä Burnsin ominaisuudet ovat saaneet hänet tuntemaan itsensä nuoreksi. Vaikkei heillä olekaan paljon ikäeroa, sillä Martin on 35 ja Burns 31. Kun toinen hehkuu otsikoissa, Martin saa rauhassa olla hiljainen ja rauhallinen oma itsensä ja pelata nyt yhdessä parinsa kanssa entistä joukkuettaan vastaan.

"Paul on sen tyyppinen kaveri, joka tulee hallille, hoitaa hommansa ja livahtaa sitten takaoven kautta ulos ja lähtee kalaan," Agnew kuvailee.

"Liigan pelaajat eivät suinkaan aliarvioi häntä, mutta häneen ei vain kiinnitetä kovin paljon huomiota, koska hän ei ole mitenkään näyttävä pelaaja. Mutta hän on vuorenvarma."

Monella tapaa Martin on täysin erilainen kuin Burns. Mutta hän on juuri sitä mitä Sharks tarvitsee.