Selänne teki olympiahistoriaa Vancouverissa

NHL.comin eri kansainväliset toimitukset (Suomi, Ruotsi, Venäjä, Tshekki. Slovakia, Saksa, Ranska) muistelevat tärkeitä hetkiä, jotka ovat merkinneet paljon maan kiekkohistorialle: debyyttejä, virstanpylväitä, voittoja, tappioita… Elämme muistoihin piirtyneet hetket uudelleen ja kerromme mitä se laajemmassa mitassa merkitsi. Toistaako historia itseään?

Suomi ottaa ohjat käsiin heti Saksa-ottelun alussa Vancouverin olympiakisojen miesten jääkiekon alkusarjan ottelussa 19. maaliskuuta 2010. Tasoero näkyy. Tuomo Ruutu iskee vapauttavan ylivoimamaalin avauserässä.

Maalin eteen noussut Kimmo Timonen viimeistelee niin ikään ylivoimalla toisessa erässä.

Suomi pääsee jälleen toisen erän loppupuolella ylivoimalle, kun Jochen Hecht huitoo vaarattomassa tilanteessa Olli Jokista.

Mikko Koivun johtama kakkosylivoima ei saa tulosta, mutta sen jälkeen Saku Koivun ykkösylivoima hyppää jäälle. Laidoilla ovat tutut Olli Jokinen ja Teemu Selänne. Viivalla peliä tulevat pyörittämään Timonen ja Sami Salo.

Selänne saa kiekon vasemmalla puolella haltuunsa ja lähettää hienostuneen poikittaislätyn Salolle, joka siirtää kiekon saman tien Timoselle. Maski on niin hyvä, että Timosen tarkka rannelaukaus uppoaa Dimitri Patzoldin selän taakse.

Suomi johtaa kolmella ylivoimamaalilla 3–0. Peli alkaa olla selvä. Kun vielä Ruutu iskee toisen osumansa ja Joni Pitkänen yhden, Suomi voittaa ottelun 5–0 ja jatkaa alkusarjaa puhtaalla pelillä kahden ottelun jälkeen.

Selänteen saaliiksi ottelusta jää 0+1, mutta se kakkossyöttö on sitäkin merkittävämpi.

Se oli Selänteen uran 37. tehopiste olympiakisoista. Sillä määrällä hän siirtyi kaikkien aikojen tilastossa yksin kärkeen ohi Tshekkoslovakin Vlastimil Bubnikin, Neuvostoliiton Valeri Harlamovin ja Kanadan Harry Watsonin.

Canada Hockey Place -hallin yleisö kunnioitti saavutusta antamalla suosionosoitukset seisaallaan. Kapteeni Koivu kävi hakemassa kiekon talteen Selänteelle, joka lupasi myöhemmin lahjoittaa kiekon Suomen jääkiekkomuseolle.

– Kyllä se aina hienolta tuntuu, vaikka ei tämä mikään päämäärä tai tavoite ollut, Selänne sanoi Ylen haastattelussa toisen erän jälkeen.

– Kyllä tämä aika spesiaalihomma on. Tänä päivänä asia ei muuta elämää, mutta ehkä sitä on mukava muistella uran jälkeen.

No nyt sitä voi sitten muistella.

Selänne ilmoitti maajoukkueuransa lopettamisesta jo toisen kerran vuoden 2008 MM-kisojen pronssipelin jälkeen. Päätös ei pitänyt silloinkaan – ja hyvä niin. Selänteellä oli kuin olikin vielä paljon annettavaa maajoukkueelle.

Selänne vahvisti vielä asemaansa kaikkien aikojen olympiakiekkoilijana Sotshin kisoissa. Hänen lopulliseksi saldokseen 37 olympiaottelussa jäi 24+19=43.

Vancouverissa Selänne oli Suomen kokenein pelaaja. Hänestä tuli vasta seitsemäs jääkiekkoilija, joka on osallistunut viisiin olympialaisiin.

Kun Sotshissa vyölle tuli vielä kuudes turnaus, Selänne jakoi kuudella turnauksessa ykköstilan Raimo Helmisen kanssa.

Suomalaislegenda joutui lähtemään Vancouveriin hyvin vaikeasta tilanteesta. Hän vasta toipui pahasta leukamurtumasta. Liemiruuat olivat alentaneet painoa seitsemän kiloa.

Selänne taisteli ja yritti, mutta ymmärrettävästi pelistä oli paras terä pois. Hän sai Saksa-ottelun pisteen lisäksi tililleen vain yhden syöttöpisteen.

Kaikkiaan Selänteen saldo 14 arvoturnauksesta on kahdeksan mitalia: olympiahopeaa 2006, olympiapronssia 1998, 2010 ja 2014, MM-hopeaa 1999, MM-pronssia 2008, World Cupin kakkostila 2004 ja Kanada Cupin kolmossija 1991.

Selänne voitti pistepörssin sekä Naganossa 1998 että Torinossa 2006. Molemmissa turnauksissa olivat parhaat NHL-pelaajatkin mukana.

Selänne on maininnut Torinon joukkueen parhaaksi maajoukkueryhmäksi urallaan. Vancouverinkin joukkueessa hänen ikäluokkansa runkopelaajat olivat vielä kasassa, mutta tulos ei ollut aivan yhtä hyvä.

Vancouverin pronssi oli lopulta hyvä saavutus ja varmasti myös mukava palkinto Selänteelle siitä, että hän sai kovalla taistelulla itsensä pelikuntoon ikävästä vammasta huolimatta. Suomi oli pronssiottelussa jo 1–3-tappiolla Slovakiaa vastaan, mutta lopulta Leijonat nousi 5–3-voittoon.

– Kirkkaimman palkinnon Leijonissa olisin vielä halunnut saavuttaa, Selänne sanoi elämäkertateoksessaan.