San Jose Sharksissa voi tapahtua todella suuria muutoksia

San Jose Sharksin kausi 2018-19 päättyi varhain keskiviikkoaamuna Suomen aikaa St. Louis Bluesille kärsittyyn 1-5 tappioon. Blues vei Läntisen konferenssin finaalisarjan nimiinsä kuudessa ottelussa voitoin 4-2 ja paineli Stanley Cup -finaaleihin.

San Josen raastava pudotuspelikevät kesti lopulta 20 ottelun verran. Sharks oli pelannut uuvuttavat seitsemän ottelun sarjat Vegas Golden Knightsia ja Colorado Avalanchea vastaan ennen taistelua lännen herruudesta.
Sharks oli kauden ennakkoarvioissa yksi Läntisen konferenssin suosikeista. Joukkue oli pysynyt hyvin kasassa edellisestä kaudesta ja saanut hankittua riveihinsä Ottawa Senatorsista Erik Karlssonin, joka on yksi maailman parhaista puolustajista. Alakerta oli Karlssonin, Brent Burnsin ja Marc-Edouard Vlasicin myötä kärkensä osalta NHL:n ehdotonta eliittiä. Oli Norris Trophy -voittajia, olympiakultamitalisteja, tulivoimaa, kiekollisuutta ja hiekkapaperia.
Hyökkäys oli myös hyvä. Joe Pavelski, Tomas Hertl, Evander Kane ja Timo Meier iskivät runkosarjassa vähintään 30 maalia. Logan Couture säesti 27 osumalla ja oli pudotuspeleissä tutun tehokas iskien 14 maalia. Hertl osui kevään peleissä kymmenen kertaa.
Kaksi seitsemän pelin sarjaa kahdella ensimmäisellä kierroksella ja lukuisat loukkaantumiset konferenssifinaalien lopulla tekivät kuitenkin Sharksin keväästä ja urakasta liian raskaan.

• Näin pitkälle päästäkseen on monen asian osuttava kohdalleen. Taistelimme yhdessä, mutta se ei riittänyt. On murskaavaa, kun pääsee näin pitkälle eikä sitten saa hommaa hoidettua. Kuljimme kovimman mahdollisen tien. Se tekee matkasta niin hienon, mutta tämä on kovaa, sanoi Burns viimeisen pelin jälkeen.
  - Aina tuntuu pahalta pudota. Ei ole väliä, millainen kokoonpano on. Kun pudotuspeleihin ei pääse, se sattuu. Kun niihin pääsee, niin aina uskoo voittoon. Mukana on aina 16 todella hyvää joukkuetta. Ne asettuvat vastakkain, ja lopulta realismi iskee. Ennen tätä iltaa jäljellä oli kolme joukkuetta. Tämä koskee, ei sitä voi kierrellä, harmitteli Couture.
  Organisaation ensimmäinen Stanley Cup jää siis yhä odottamaan itseään. Sharks oli nyt konferenssifinaaleissa viidennen kerran seuran historiassa. Se on hävinnyt niistä neljä ja edennyt Stanley Cup -finaaleihin vain vuonna 2016.
  Lisää aiheesta: [Sharks oli liian runneltu\]
  - Kun pääsimme viimeksi finaaleihin, oli se taianomaista. Sen pystyi tuntemaan, ja nytkin tuntui siltä, että se taika oli olemassa. Teimme kaikesta vaikeaa, ja aina tuntui siltä, että selvisimme asioista ja saimme seuraavan askeleen otettua, Burns tunnelmoi.
  Burns ja Couture ovat nyky-Sharksissa niitä tähtipelaajia, joiden sopimukset jatkuvat organisaatiossa vielä kauan. Couturen ja Vlasicin sopimukset ovat voimassa kesään 2026, Burnsin ja Kanen vuoteen 2025 ja maalivahti Martin Jonesin vuoteen 2024.
  Sitä vastoin valtava määrä pelaajia pelasi viimeisen kautensa nykyisestä sopimuksestaan. Tähän joukkoon kuuluvat Pavelski, Karlsson, Joe Thornton, Kevin Labanc, Joonas Donskoi, Timo Meier, Gustav Nyquist ja Micheal Haley.
  - Siihen bisneksen huonompaan puoleen tottuu. Pelaamme yhdessä kahdeksan kuukautta. Menemme yhdessä yhteisen aikataulun mukaan kotijäällä ja reissuissa. Sitten kaikki loppuu äkisti, eikä tiedä, mitä tekee. Muutoksia tehdään. Joitain kavereita ei näe ennen kuin heitä vastaan pelaa seuraavalla kaudella. Se on tämän liigan suurin negatiivinen puoli, mutta positiivisia on paljon. Muutoksia tulee, mutta nyt on liian aikaista ajatella sitä, Couture sanoi.
  - Minun pettymykseni ei koske tulevaisuutta. Minä ajattelen joukkuetta, joka meillä oli tänä vuonna, ja kaikkia niitä vastoinkäymisiä, joita kohtasimme, ihmisiä, joita meillä oli, ja sitä työtä, jonka olemme tehneet. Oli aikoja, kun meidän kirjoitettiin olevan mennyttä ja että aika on ajanut meistä ohi. He ovat pelanneet kovien aikojen läpi. Tämä on se pettymys, jota tunnen. Se työ, mitä ei näy, ansaitsisi tulla palkituksi. Tämä on kova liiga ja (Stanley Cup) vaikea pokaali voittaa, sanoi Sharksin päävalmentaja Peter DeBoer.

Couturen mukaan sopimusten katkolla olot eivät vaikuttaneet joukkueen esityksiin keväällä.
- Sillä ei ollut vaikutusta. Konferenssifinaaleissa pelaamisesta saa fiilistä. Pelasimme Stanley Cupista. Se on unelmana jokaisella pelaajalla, joka saa pelata tässä mahtavassa liigassa. Siitä tulee enemmän realismia, kun pelaa pudotuspeleissä. Sitä lähenee ja lähenee. Kun tämän mahdollisuuden menettää, tuntuu kuin jotain vietäisiin sinulta pois. Tilanne on vaikea niellä, eikä tästä pääse helpolla yli. Se vie hetken, mutta yli on päästävä, Couture päätti.
Organisaatiolla on kuitenkin kasvamassa nuoria miehiä kohti NHL:ää. Heistä voi mainita esimerkiksi KHL:ssä hyvän kauden pelanneen 21-vuotiaan Danil Jurtaikinin, kovat 70 maalia kahdella viime OHL-kaudella tehneen 19-vuotiaan Alexander Tshmelevskin, ja ruotsalaisen Joel Kellmanin.
Ikähaitarin toisessa päässä on sitten kesällä 40 vuotta täyttävä Thornton.
- Hän on organisaation kasvot ja syke. Niin kuin kaikki pelaajat, niin me valmentajatkin olemme pettyneitä, kun emme pystyneet auttamaan häntä voittamaan. Hän antaa aina kaikkensa, ja hänen pitäisi pelata finaaleissa. On vaikeaa olla tuntematta vastuuta siitä, että emme auttaneet häntä sinne, mihin hän kuuluu. Hänen kuuluisi pelata Stanley Cupista. Se on pettymys, sanoi DeBoer.
Yhä ilman Stanley Cupia jäänyt Thornton oli luonnollisesti vielä vaitonainen jatkostaan.
- Ei ole mitään (kerrottavaa), hän sanoi.