Skip to main content

San Jose Sharksin laajuus tuo kovaa tulosta

Teksti Marko Leppänen / NHL.com

Iso ja pelottava demonimonsteri jahtaa haita.

Kuulostaa B-luokan kauhuelokuvan juonelta. Pienellä värikynällä maalailtuna se on kuitenkin ollut San Jose Sharksille liiankin tuttu tarina pudotuspeleissä.

Sharks on ollut 2000-luvulla vakiovieras pudotuspeleissä, ja kasassa on ollut hyvinkin kyvykkäitä joukkueita. Sharks ei vaan ole koskaan pystynyt ottamaan sitä suurinta askelta finaaliin asti.

Pudotuspelihirviö vain kasvoi 2014, kun Los Angeles Kings nousi 3–1-tilanteesta ja eteni jatkoon. Vuotta aiemmin San Jose oli tippunut niin ikään seitsemässä pelissä Kingsille.

San Jose sai kuittauksen maukkaimmalla mahdollisella tavalla, kun se pullautti Kingsin ulos ensimmäiseltä kierrokselta.

On San Jose päässyt ennenkin jatkoon, mutta Los Angelesin voittaminen erinomaisella esityksellä saattoi olla se ratkaiseva teko, jolla Sharks puhkaisi vuosia vaivanneen mätäpaiseensa.

Merkittävää ei ole ainoastaan sarjan voitto, vaan se, että San Jose Sharks pelasi erinomaista jääkiekkoa. Esitys oli kaikista joukkueista ehyin ensimmäisellä kierroksella.

Toisin sanoen San Jose on NHL:n kuumin joukkue tällä hetkellä.

Taistelumoraali on kohdallaan. Ratkaisevassa pelissä Sharks voitti laukaukset 28–22, mutta varsinkin blokkitilaston voitto 29–11 kertoo kovasta uhrautumisesta. Sharks aiheutti Kingsille 16 kiekonmenetystä.

Sharks voitti kauden kymmenestä Kings-ottelusta seitsemän, mikä on kova osoitus joukkueen rutiinitasosta.

Vaikka Kings oli ulkona viime kauden pudotuspeleistä, se on silti yksi koko sarjan kovimmista joukkueista. Nimenomaan kovimmista. Eikä San Jose hävinnyt fyysisessä pelissä yhtään.

Se on hyvä merkki tulevia pelejä ajatellen. Yksi isoimmista testeistä on takana.

Johtohahmot Joe Pavelski, Joe Thornton ja Patrick Marleau ovat olleet kehissä aiempinakin vuosina. Mikä sitten on nostanut San Josen tasoa viime vuosista?

GM Doug Wilson on onnistunut tekemään oivallisia siirtoja. Hän hankki veteraanivoimaa tuomalla sisään puolustaja Paul Martinin ja laitahyökkääjä Joel Wardin.

Kauden aikana hän hankki luotettavan Nick Spalingin ja kovan Roman Polakin täyttämään syntyneitä aukkoja.

Moni oli ihmeissään, kun johto hommasi ykkösmaalivahdiksi Jonathan Quickin vanhan tuuraajaan Martin Jonesin. Jones on pelannut kylmän viileästi varsinkin kauden loppupuolella. Ja mikä olikaan sen hauskempaa kuin torjua vanha seura ulos pudotuspeleistä.

Nyt katsottuna John Scottista, Scott Hannanista ja Antti Niemestä luopuminen oli onnistunut liike.

Isoin nappihankinta on kuitenkin loistavan kauden pelannut Joonas Donskoi. Kaksi maalia ratkaisupelissä oli vain jäävuoren huippu.

– Donskoi tuli harjoitusleirille, koputti oveen, eikä suostunut hyväksymään kieltävää vastausta, kuvaili päävalmentaja Peter DeBoer suomalaisen sisääntuloa joukkueeseen.

– Emme ymmärrä mitä Donskoi sanoo, mutta hän antaa mailansa puhua, Brent Burns leukaili uuden ystävänsä kustannuksella.

Rauhallisen oloinen DeBoer on istunut hyvin San Josen valmentajaksi. DeBoerillekin voitto Kingsistä oli hyvä revanssi, sillä hän oli häviämässä finaalia New Jersey Devilsin valmentajana 2012.

Ketjut ovat loksahtaneet hyvin paikoilleen. Ykkösenä Thorntonin vierellä häärivät Pavelski ja Tomas Hertl. Kakkosketjuna sutii Donskoi–Logan Couture–Ward.

San Josella on nyt syvyyttä enemmän kuin koskaan.

Kärjen takana on työteliäitä polkumuurahaisia, kuten Melker Karlsson, Matt Nieto, Chris Tierney ja Tommy Wingels. Kuinka monella muulla joukkueella on varaa peluuttaa Marleaun tasoista pelimiestä kolmosketjussa?

Toisella kierroksella vastus ei helpotu, kun vastaan tulee kaaviossa joko Nashville Predators tai Anaheim Ducks. Sharks pääsee nyt lepäämään, kun Predators ja Ducks voivat nuijia toisiaan seiskapeliin asti.

Demonin pää on katkaistu. Enää pitää varmistaa, ettei se kasva takaisin.

Katso lisää