Skip to main content

Rinteen refleksit vastaan Gibsonin nuoruus

Teksti Kevin Woodley / NHL.com



Maalivahtipeli on NHL:n pudotuspeleissä merkittävässä roolissa, joten NHL.com luo katsauksen veräjänvartijoiden taisteluun jokaisessa otteluparissa. Kartoitamme veskareiden vahvuudet, heikkoudet ja taipumukset.

Anaheim Ducksilla on rosterissaan mainiot nuoret maalivahdit John Gibson ja Frederik Andersen, eikä valmentaja Bruce Boudreau ole kovinkaan hanakka kertomaan, kumpi herroista asettuu milloinkin tolppien väliin. Ducks antaa Predatorsin arvailla. Predators-leirissä varmaankin haluttaisiin tietää vastustajan veskaritilanteesta, sillä heidän omalla tähtivahdillaan Pekka Rinteellä on ollut ailahteleva kausi.

Kausi ei tosiaankaan ole ollut helppo Rinteelle, jonka tyyli perustuu rytmiin ja ajoitukseen. Homma on ollut Rinteellä tällä kaudella hieman hakusessa, mutta kun peli alkaa kulkea, Rinteen tyylistä on vaikea löytää heikkouksia.

SIJOITTUMINEN: Jos haluat nähdä esimerkin Rinteen aggressiivisesta tyylistä, katsopa häntä kun Ducks lähtee hyökkäämään omasta päädystään. Kun vastustaja tulee keskialueelle, Rinne napauttaa mailallaan tolppia ja liikahtaa hyvän matkaa alueeltaan eteenpäin. Sitten hän pysähtyy ja alkaa peruuttaa taaksepäin tarkalleen hyökkäyksen rytmissä. Aggressiivisen tyylin omaavalla Rinteellä on varmaankin enemmän liikkuvia osia kuin kenelläkään muulla NHL-veskarilla.

Gibson ei sen sijaan ole tyyliltään aggressiivinen. Hän tulee läpiajoissa vastaan ja pakittaa hyökkääjän vauhdin mukaan, mutta muuten hän ei juurikaan vaeltele alueensa ulkopuolella. Toisinaan hän jää jopa liiankin syvälle maaliinsa, mutta yleisesti ottaen hänen sijoittumisensa on melko neutraalia. Sen ansiosta hänen pitäisi pystyä torjumaan paremmin sivuttaissuunnassa tulevat tilanteet.

Etu: Sijoittumisesta pitäisi olla enemmän etua, mutta vaaka kallistuu silti Gibsonille.

REAKTIOT: Rinteen vikkelä hanskakäsi juontaa juurensa pesäpallon pelaamisesta. Hän napsii kiekkoja myös kroppansa toiselta puolelta ja kauhoo niitä räpyläänsä edestäänkin. Rinne pystyy kontrolloimaan reboundeja, joita muut maalivahdit potkisivat patjoillaan takaisin peliin.

Gibsonin asento on hieman kyyrympi, ja hän pitää molemmat kätensä alempana patjojen edessä. Näin kädet toimivat nopeasti torjuntaliikkeessä, vaikka hän työntäisikin polvillaan hieman liian varhain. Matalassa asennossa pelaava maalivahti joutuu kurkkimaan enemmän maskimiesten takaa. Siksi Gibson usein nouseekin hieman kapeampaan torjunta-asentoon nähdäkseen ruuhkan yli, kun kiekko on siniviivan tuntumassa.

Etu: Rinne luottaa reflekseihinsä ja on onnistunut erinomaisesti sillä tyylillä.

MAILAPELI: Rinteen mailapeli on parempaa kuin moni luuleekaan, vaikka joskus Rinne sortuukin pelaamaan mailallaan jopa enemmän kuin ehkä pitäisi. Hän käyttää mailaansa pysyäkseen aktiivisena ja mukana pelissä. Joskus Rinne jopa menee maalin taakse ja yrittää nostaa korkeita purkukiekkoja pleksejä pitkin. Useimpia maalivahteja kielletään tekemästä niin, sillä kiekko voi silloin ottaa helposti epäonnekkaita pomppuja. Rinteen on oltava varovaisempi Anaheimin hallin herkempien laitojen ja arvaamattomien pomppujen kanssa. Siksi Ducksin vahditkin hillitsevät mailapeliään kotikaukalossaan.

Andersen osaa syöttää paremmin kuin Gibson, mutta molemmat lähtevät vain harvoin seikkailemaan maalinsa taakse.

Etu: Rinnettä arvosteltiin aiemmin hänen mailapelistään, mutta siitä on nyt tullut yksi hänen vahvuuksistaan.

TOLPPAPELI: Rinne ei lähde peittämään tolppia kovinkaan varhain, mikä tietää pitkäjalkaiselle maalivahdille toisinaan vaikeuksia, kun laukaus tulee matalana pienestä kulmasta. Samasta syystä Rinteen maalilla nähdään useasti hurjaa hyörinää, vaikka kookkaan maalivahdin pitäisi pystyä peittämään pienistä kulmista tulevat laukaukset polvillaan ollessaankin ja ilman isoja liikkeitä.

Gibsonilla on repertuaarissaan useita kikkoja pienistä kulmista tulevien laukausten varalle. Toisinaan hän painaa perinteiseen tyyliin patjansa pystysuuntaisesti tolppaa vasten, ja toisinaan hän käyttää tuoreempaa lähestymistapaa painaen patjansa jäähän ja taivuttaen ylävartaloaan kiinni tolppaan. Rinteen tavoin Gibsonkin pudottautuu alas sangen myöhään, jos peli pyörii maalin takana.

Etu: Suoraan sanottuna tämän otteluparin paras tolppapelin taitaja on Ducksin Andersen.

MAALIPAIKAT: Käsiään aktiivisesti käyttävä Rinne tietää, että liiallinen kurottelu jättää torjunta-asentoon aukkoja, joita vastustaja pyrkii hyödyntämään. Rinteen on myös hankala pysyä pelissä mukana, jos torjuntoja tulee vähän. Vaikka monet joukkueet yrittävätkin pudotuspeleissä toimittaa kiekkoa mahdollisimman paljon maalille, Rinteen vastustajille voi olla kannattavampaa rakennella rauhassa mahdollisimman hyviä tilanteita ja kuluttaa aggressiivisesti sijoittuvan Rinteen energiaa liikuttamalla kiekkoa hyökkäysalueella.

Gibson liikkuu toisinaan sivuttain verkkaisesti ja yrittää ajoittaa liikkeensä sen mukaan, miten peli kehittyy. Silloin hän joutuu tekemään luistimellaan ylimääräisen potkun päästäkseen pitkään sivuttaisliikkeeseen. Tällöin hänen ylävartalonsa ei ehdi kyllin nopeasti peittämään oikeaa aluetta, ja potkaisevan jalan ulottuvuus rajoittuu. Vastustaja voi hyödyntää tätä taipumusta suoraan poikittaissyötöstä lähtevillä laukauksilla, joita on helpoin toteuttaa ylivoimalla.

Etu: Rinteen yliaktiivisuus on arvaamatonta, joten häntä vastaan on vaikeampi pelata.

Katso lisää