Rantasella päällä kauden pisin maaliton putki

Torstaisin suuntaamme valokeilan suomalaisiin NHL-pelaajiin ja katsomme, kenellä putki kulkee, kuka laittaa limppua uuniin ja kuka on saattanut joutua koutsin koirankoppiin. Tänään vuorossa on Colorado Avalanchen hyökkääjä Mikko Rantanen.
Maaliton putki. Kuiva kausi. Tehot piipussa. Siinäpä liuta kenen tahansa hyökkääjän kannalta karmeita termejä.

Sanaparien tylyys vielä kasvaa sitä mukaa, mitä ylemmäksi mennään joukkueen ketjuhierarkiassa. Nelosketjun duunarille ja raatajalle maalit ovat oman roolin päälle tulevaa plussaa, kun taas ykkösketjujen miehet mitataan maaleilla. Heidän roolinsa on nimenomaan maalien tekeminen.
Colorado Avalanchen ykkösketjun Mikko Rantasella oli kaikki mitä mukavimmin vielä vajaa kuukausi sitten. Peli oli mallillaan, ja kiekkoja upposi kiitettävällä tavalla vastustajien verkkoihin.
Avalanchen ykkönen, jossa Rantanen pelasi Nathan MacKinnonin ja Gabriel Landeskogin kanssa, oli yksi koko NHL:n tuhoisimmista vitjoista. Rantanen oli joulun ja vuodenvaihteen ympärillä todella hyvässä iskussa ja teki joulukuun 12. ja tammikuun 22. päivän välisenä aikana 17 pelissä kovat lukemat 8+15. Hän jäi nollille 17 pelissä vain kolmena iltana, yhtä monena hän teki kaksi ja kolmekin pistettä.

Hän oli tuona ajanjaksona koko NHL:n neljänneksi paras pistemies. Edellä olivat vain ykkösenä komeillut ketjukaveri MacKinnon, New York Islandersin John Tavares ja Boston Bruinsin Brad Marchand. Nimilista kertoo siitä, kuinka kovassa seurassa Rantanen oli, eikä vain joukon jatkona vaan eliitin täysivaltaisena jäsenenä.
Samaan ajanjaksoon osui myös Avalanchen kymmenen pelin voittoputki, jonka viimeinen ottelu oli juuri yllä mitatun aikavälin viimeinen ottelu. Rantanen oli tuona tammikuun mainittuna päivänä samalla koko kauden tehokkain suomalainen tehoin 17+29. Takana olivat niin Aleksander Barkov, Patrik Laine kuin Sebastian Ahokin.
Lisää aiheesta: [NHL-fanit ovat osa isoa kiekkoperhettä]
Ketjukaveri MacKinnon lähti pelaamaan All-Star -tapahtumaan ja olisi ottanut ketjukaverinsakin mielellään mukaan Tampan hauskanpitoon.
- Meiltä pitäisi lähteä muitakin kavereita, MacKinnon sanoi ennen tapahtumaa Denver Postille tarkoittaen juuri Rantasta.
Se oli silloin. Tällä hetkellä puheet Rantasen kohdalla ovat täysin päinvastaisia.
Kun Avalanchen voittoputki katkesi, Rantasen maalihanat menivät täysin tukkoon. Sen jälkeen hän ei ole tehnyt maaliakaan, ja maalisyöttöjäkin on tullut yhdeksässä pelissä vain viisi. Maalittomia pelejä on tullut nyt kymmenen putkeen, mikä on miehen tämän kauden pisin putki.

Keskimääräinen pistekeskiarvo on pudonnut yllä mainitun ajanjakson 1,35 ottelua kohden tehdystä pisteestä 0,56:teen.
Rantasen teholukemien putoaminen on osunut samaan aikaan MacKinnonin ylävartalovamman kanssa. MacKinnon loukkaantui tammikuun 30. päivänä, ja sen jälkeen Rantanen on pelannut kuusi ottelua tehoin 0+3. Hän on ollut MacKinnonin poissa ollessa vasta Avalanchen kahdeksanneksi paras pistemies, vaikka on pelannut edelleen yli 18 minuuttia ottelua kohden.
Rantanen oli itsekin yhden ottelun sivussa alavartalovamman takia.
Myös laukausmäärissä on tapahtunut notkahdus. Hyvän jaksonsa aikana Rantanen laukoi 2,59 kertaa ottelua kohden, ja MacKinnonin poissaolon kutimäärä on ollut tasan kaksi laukausta ottelua kohden.
MacKinnonin loukkaantuminen ja siitä mahdollisesti johtuva Rantasen kuiva kausi ovat tulleet Avalanchen kannalta huonoon aikaan kautta. Vastassa oli heti neljä Läntisen konferenssin seuraa, ja niistä kaksi oli samasta kovasta Central-divisioonasta, jossa Avalanchekin pelaa. Edmonton Oilers kaatui, mutta Winnipeg Jets, St. Louis Blues ja San Jose Sharks jättivät denveriläiset nollille.
Sitä seurasi tappio Carolina Hurricanesille, mutta kaksi viime peliä Buffalo Sabresia ja torstaina aamuyöllä Suomen aikaa Montreal Canadiensia vastaan ovat pitäneet Avalanchen pudotuspelitaistelussa. Ero lännen viimeiselle villi kortti -sijalle on kaksi pistettä.
MacKinnonin loukkaantuminen on pakottanut päävalmentaja Jared Bednarin hajottamaan ykkösketjun jäljellejääneet osat eri ketjuihin. Rantanen pelasi Montrealia vastaan Tyson Jostin ja J.T. Compherin kanssa. Landeskogin kanssa samassa vitjassa hyökkäsivät Alex Kerfoot ja Colin Wilson.

Rantasen työ hyökkäyspäässä oli tutun vahvaa, mutta maalipaikoille pääseminen vaati - kuten aina NHL:ssä - valtavan määrän työtä. Hän ajoi kohti maalia ensimmäisestä vaihdostaan lähtien, mutta paikoille pääsy oli isomman työmäärän takana kuin MacKinnonin ja Landeskogin kanssa pelatessa. MacKinnonhan luo maalipaikkoja jo silkalla nopeudellaankin, saati sitten kokonaisvaltaisella pelaamisellaan liki joka ottelussa.
Lienee siis tehty tiettäväksi, että Rantanen ei ole (vielä) Avalanchen ykkösketjun paras pelaaja sen ollessa koossa. Tätä ei tule missään tapauksessa käsittää moitteena, sillä hänellä on ketjussa kavereina yksi koko NHL:n parhaista hyökkääjistä MacKinnon ja 341 runkosarjaottelua kokeneempi Landeskog.
MacKinnonin loukkaantuminen on jälleen paljastanut todeksi, että huippuketjut ovat yhdessä ollessaan parempia kuin osiensa summa. Landeskogkaan ei ole pystynyt 0+3 tehopisteellään yhtään Rantasta parempiin tehoihin, kun MacKinnon on ollut poissa.
Se ei kuitenkaan poista Rantaselta tehovaadetta. Hän on joukkueensa tärkeimpiä hyökkääjiä, ja kun se kaikkein tärkein on ollut poissa, Rantasen olisi pitänyt pystyä nousemaan nyt nähtyä suurempaan vastuuseen.
Se ei ole vielä myöhäistä.