Nashvillen laatu mitataan tulevina päivinä

Nashville Predators vaihtaa vuotta ristiriitaisissa tunnelmissa. Lauantaina Minnesota Wildia vastaan pelattu vuoden viimeinen ottelu päättyi voittoon, eikä omiin mennyt yhtään kiekkoa - kiitos Juuse Saroksen. Predators johtaa Central-divisioonaa ja on vain pisteen päässä Läntistä konferenssia johtavasta Vegas Golden Knightsista.

Samaan aikaan kantrikaupungin kiekkoyleisöä kalvaa epävarmuus laitahyökkääjä Filip Forsbergin tilanteesta. Ruotsalaistähti jätti kaukalon perjantaina niin ikään Wildia vastaan pelatun ottelun päätöserässä, ja hänet laitettiin loukkaantuneiden pelaajien listalle ennen lauantain ottelua.
Forsbergin kerrottiin kärsivän ylävartalovammasta. Hyökkääjän viimeinen vaihto ja sen päätös ei antanut osviittaa minkäänlaisesta loukkaantumisesta, vaan mies pelasi vaihtonsa loppuun ja meni vaihtoaitioon.
- Harmillinen juttu. Kaikki joukkueet kärsivät näistä. Kun tarkastellaan koko liigaa, niin kaikki joukkueet tuntuvat menettävän pelaajia siellä ja täällä. Näiden asioiden merkitys kasvaa, kun menettää Filipin kaltaisen pelaajan, joka saa paljon peliaikaa ja on tärkeässä roolissa tässä joukkueessa, kommentoi päävalmentaja Peter Laviolette Wild-otteluiden välissä The Tennessean -lehdelle.
Rooli ja peliaika, toden totta. Tärkein laitahyökkääjä, hyökkäyksen suurin tähti yhdessä Ryan Johansenin ohella, tämän kauden paras pistemies, ykkösylivoiman vakiokasvo ja joukkueessaan kolmanneksi eniten peliaikaa saanut hyökkääjä. Siinä asiat, jotka ovat poissa Predatorsin kokoonpanosta ainakin vielä kaksi ottelua.
Harmillista, kerta kaikkiaan. Kukaan ei moittisi Laviolettea, vaikka tämä olisi manannut Forsbergin loukkaantumista voimallisemminkin.
Forsberg oli pelannut 325 peräkkäistä NHL-ottelua ennen lauantain poissaoloaan. Hän oli jättänyt ottelun väliin viimeksi huhtikuussa 2014 eli käytännössä ennen kuin hänestä tuli näin tärkeä mies Nashvillelle.
Forsbergin maanmies Calle Järnkrok pelasi Wild-voitossa ykkösketjussa Johansenin ja Arvidssonin rinnalla. Hän sai vastuuta myös yli- ja alivoimissa todella runsaasti.
- Hän pelasi mahtavan pelin. Hän alusti (P.K.) Subbanin maalin ylivoimalla, samoin Arvidssonille paikan, josta tämä laukoi tolppaan. Hyvää työtä vähällä harjoitusajalla. Hän on fiksu ja taitava pelaaja, ja näin tilaisuuksia tulee. Emme halua menettää Forsbergin kaltaista pelaajaa, koska hän on tärkeä joukkueellemme, mutta tämä tarjoaa tilaisuuksia muille, sanoi Laviolette ottelun jälkeen.

Ensimmäinen taistelu on siis voitettu, mutta seuraavat odottavat jo.
Predators kohtaa Vegas Golden Knightsin 2. tammikuuta ja Arizona Coyotesin pari päivää myöhemmin. Kun Nashvillen leirissä punotaan suunnitelmia vuoden ensimmäisiin kamppailuihin, valmennusjohdon ei tarvitse ehkä sittenkään olla kovin huolissaan. Lavioletten maltillinen Wild-pelien välissä annettu kommentti voi pitää sisällään totuuden siemenen.
Nashville Predatorsin joukkue on rakennettu todella viisaasti. Hyökkäyksessä on laatua, ja sen kärki on tasokas ja leveä. Siitä on yhtenä osoituksena juuri se, että Järnkrok pystyi hyppäämään ykkösketjuun ja suorittamaan suuren vastuun alla tasokkaasti. Joukkueessa on myös todella hyvä sentteriosasto Johansenin, Nick Boninon ja tällä kaudella hankitun Kyle Turrisin ansiosta. Hyviä ja joukkueen omaan peliin sopivia ja sen tuntevia laitureita - tehoja tekeviä ja soturin rooleihin sopivia - on monta.

Colton Sissons esimerkiksi sai käskyn Boninon vierelle, ja toiseen laitaan tuli veteraani Scott Hartnell. Tuloksena oli maali. Cody McLeod, Frederick Gaudreau ja Austin Watson muodostivat luotettavan nelosketjun ja hoitivat tonttinsa hienosti. Turris on saanut johdettavakseen kakkosketjun, jossa laidoilla ovat Kevin Fiala ja Craig Smith.
Tilanne on siis parempi kuin monessa seurassa, joka menettää Forsbergia vastaavan miehen kokoonpanostaan, vaikka selvää on, että nyt laatu mitataan ja tarkastetaan.
Nashvillen kohdalla täytyy muistaa hyökkääjistön lisäksi myös toinen seikka, kun puhutaan sen hyökkäyspelaamisesta: Predators ei missään nimessä hyökkää ja tee tehoja pelkkien hyökkäystroikkien voimalla.
Joukkueen pakisto on NHL:n ehdotonta eliittiä totta kai omaan päähän päin pelatessa, mutta silkkaa timanttia, kun suunta vaihtuu niin sanotusti karttapohjoiseen. Alakerta on taitava, liikkuva ja kiekollinen. Monet GM:t ja valmentajat katsovat kadehtien sitä, millaisen puolustuksen liigan taitavimpiin seurapomoihin lukeutuva Predatorsin GM David Poile on vuosien saatossa rakentanut.
P.K. Subban, Roman Josi ja Mattias Ekholm ovat kaikki tehneet tällä kaudella yli 20 tehopistettä. He kaikki ovat puolustajien pistepörssin 25 parhaan joukossa. Ryan Ellisin paluuta kokoonpanoon odotetaan tammikuun alkupuolella.

Hyökkäyksen laatu, sen kärjen leveys ja monipuolisuus, soturiosasto ja alakerta ovat siis käsiteltyjä. Niissä ei ole vajetta.
Sitten kuvaan tulevat vielä johtajuustekijät. Johansen on kasvanut tässä mielessä Predators-aikanaan hurjasti, Scott Hartnell pitää myös mainita, samoin voittamisen kulttuuria tuova ja lähes jokaiseen ruutuun sovitettavissa oleva Nick Bonino. Ja luonnollisesti Subban. Jokaisella näistä pelaajista on edelleen potentiaalia nostaa merkitystään kopissa nyt, kun Forsberg on poissa.
Pitääkö kaiken tämän jälkeen vielä muistuttaa, että Nashvillen veräjää vartioivat Pekka Rinne ja Juuse Saros voivat hoitaa loput?
Yhtä kaikki, totta kai Forsbergin menettäminen kirpaisee, mutta Nashville Predators on yksi NHL:n parhaista joukkueista käsittelemään tuollaisen takaiskun ja jopa elämään sen kanssa.