Predatorsiin siirtyvän Jokisen oppivuodet takana

Ei niin kauan sitten, Olli Jokinen oli suomalaisen jääkiekon ihmelapsi. Jokinen siirtyi Kuopiosta kohun saattelemana Jarmo Kekäläisen johtamaan Helsingin IFK:oon ja iski heti ensimmäisellä kaudellaan 41 tehopistettä 50 ottelussa, voitti nuorten MM-kultaa ja kävi seuraavana syksynä kokeilemassa NHL-vauhtia Los Angelesissa.

Hän palasi kuitenkin takaisin Helsinkiin, voitti SM-kultaa - tehden seitsemän maalia yhdeksässä ottelussa - ja lähti NHL:ään vielä valmiimpana. Ja jäi sinne.

Oikeastaan Jokisen suuruus jääkiekkoilijana näkyy siinä, kuinka monipuolisesti hän on pystynyt pelaamaan ja mukautumaan uudenlaisiin rooleihin uusissa joukkueissa. Ja joukkueita on riittänyt, sillä Predators, jonne hän teki vuoden sopimuksen heinäkuussa, on hänelle jo uran kahdeksas NHL-seura - ja kaikkiaan kahdestoista seura koko uralla. Kaiken lisäksi hän on kerran palannut Calgaryyn.

Uransa alussa, SM-liigasta lähdettyään, nuorukainen joutui sopeutumaan Los Angelesissa nuorten pelaajien rooliin, missä jääaikaa tuli niukahkosti. Ja Jokinen, joka ei ole koskaan itse epäillyt omia kykyjään, ei varmaankaan ollut helppo tapaus valmentajille.

Kings kauppasi hänet New York Islandersiin, Islanders seuraavan kauden päätteeksi Floridaan, missä valmentaja Terry Murray yritti epätoivoisesti saada Jokista pelaamaan toivotulla tavalla. Hän pisti Jokisen katsomoon, ja huusi hänelle joukkueen edessä.

Sitten Murray sai potkut, ja tilalle tuli kuuluisan Sutterin veljessarjan kolmanneksi nuorin, Duane. Hän sai väistyä seuraavan kauden aikana (apuvalmentaksi), kun penkin taakse tuli Rauta-Mike Keenan, joka sai Jokisen vauhtiin.

Olli iski kaudella 2002-03 36 maalia (ja 65 tehopistettä). Hän ylitti viiden kauden aikana 30 maalin rajapyykin neljästi – mutta kun hän 2010-12 pelasi Calgaryssa, nyt Sutterin veljessarjan vanhimman, Brentin, valmennuksessa, häntä kehuttiin kokonaisvaltaisesta pelaamisesta. Oli hän tosin saanut ääniä Selke-äänestyksessä - liigan parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi - jo 2007.

Samalla kaudella, 2006-07, Jokinen teki oman piste-ennätyksensä (91), mikä nosti hänen NHL:n pistepörssissä sijalle 14.

– Olli on hyvä esimerkki pelaajasta, joka ymmärsi vanhemmiten, kuinka tärkeää pelityylin muuttaminen oli. Hän kukoisti Flamesissa, ja hänen pelinsä nousi aivan uudelle tasolle. Ja hän pystyi samalla olemaan myös tehokas pelaaja, Sutter sanoi vuonna 2012.

Jokinen oli tuolloin jo vaihtanut maisemaa ja tehnyt kahden vuoden sopimuksen Winnipeg Jetsin kanssa. Viime kaudella Jokinen pelasi myös puolustavassa roolissa, ja esimerkiksi Extra Skater -sivuston mukaan hän aloitti vaihtonsa useimmiten puolustuspäästä.

Tänä kesänä jälleen kerran vapaana agenttina neuvotellut Jokinen päätti siirtyä etelämmäksi. Minskin MM-kisoissa hän näki läheltä, kuinka hyvä Pekka Rinne onkaan, ja kun Nashvillekin tarvitsi vahvistuksia keskushyökkääjäosastolleen, joulukuussa 36-vuotias suomalainen teki vuoden sopimuksen countrykaupunkiin.

– Me tarvitsimme vahvistusta sille paikalle ja minun mielestäni Jokinen on merkittävä vahvistus, Predatorsin GM David Poile sanoi.

Jokinen oli jutellut Predatorsista paitsi Rinteen, myös muiden Nashvillessa pelanneiden kavereidensa kanssa kerätäkseen mahdollisimman paljon tietoa. Tärkein tieto taisi kuitenkin tulla valmentaja Peter Laviolettelta, jonka kanssa juteltuaan Jokinen halusi pelaamaan saman tien.

– Eräs tärkeimmistä seikoista, jotka vakuuttivat minut, oli Lavioletten innostus ja ajatukset siitä, kuinka hän haluaa joukkueen pelaavan. Minäkin innostuin ja halusin heti pelaamaan, Jokinen sanoi.

– Pekka Rinne tarjoaa joukkueelle aina mahdollisuuden voittaa. Meillä on liigan paras puolustaja, Shea Weber, ja paras nuori puolustaja, Roman Josi, ja joukkueessa on paljon kokemusta. Minulle tämä oli paras vaihtoehto, sillä joukkue haluaa paitsi pudotuspeleihin, myös edetä siellä pitkälle.

Niin, juuri pudotuspelit ovat olleet Jokisen akilleen kantapää. Melkein 1200 runkosarjaottelun NHL-veteraani on pelannut urallaan vain kuusi pudotuspeliottelua, ensimmäisellä Calgaryn visiitillään 2009.

– Meitä yhdistää se, että me emme ole päässeet pudotuspeleihin parina viime kautena, ja tiedän, että Olli janoaa päästä playoffseihin, sanoi Poile.

– Hänen monipuolisuutensa on varmasti valmennukselle avuksi. Juuri nyt olemme suunnitelleet hänestä keskushyökkääjää, mutta hän pystyy pelaamaan myös laidassa.

Jokiselle sekin käy. Nykyisin hän on valmis mihin vaan.