Penguinsilla kova tehtävä edessä finaalissa

Stanley Cup on r:hti peli. Finaalissa pelaa aina kaksi parasta joukkuetta.

Länttä pidetään usein kovempana konferenssina kuin itää, mutta Penguinskin joutui käymään kovan tien päästäkseen finaaliin. Hermot pitivät hyvin kurissa seitsemännessä pelissä konferenssifinaalissa Tampa Bay Lightningia vastaan.

San Jos Sharks pelaa ensimmäistä kertaa finaalissa, mutta Pittsburgh on voittanut kolme kertaa (1991, 1992, 2009). Sillä ei ole enää merkitystä, kun maanantaina aloitetaan nollista Pittsburghissa.

NHL.com/fi -sivuston kirjoittajat käyvät läpi finaalisarjan kriittiset elementit, jotka ratkaisevat mestarin.

Hyökkääjät

Marko Leppänen: Etu San Josella. Pittsburgh Penguinsin hyökkäys on leveämpi kuin moneen kauteen. Siitä on osoituksena Nick Boninon ketju, joka on nimellisesti kolmosketju. Se on kuitenkin ratkaissut monia matseja pudotuspelikevään aikana. San Josen kärki on kuitenkin vieläkin terävämpi. Joe Pavelskin, Joe Thorntonin ja Tomas Hertlin muodostama ketju on finaalin kovin yhdistelmä. Taidon lisäksi kolmikko tekee hurjan määrän töitä ja karvaa kiekkoja pois vastustajan pakeilta.

Panu Markkanen: Etu San Josella. Joe Pavelski on tällä hetkellä sellaisessa iskussa, että mies tekee vastustajan maalin edessä lähes mitä haluaa. Logan Couturen ketju laidoillaan Joonas Donskoi ja Patrick Marleau on myös jatkuvasti vaarallinen. Mainitsemasi Thorntonin ketjun myötä terävin kärki on todellakin Penguinsin vastaavaa terävämpi.

Puolustajat

Marko Leppänen: Etu San Josella. Trevor Daleyn loukkaantuminen oli iso kolaus Pittsburghille. Hän toi juuri tarvittavaa liikkuvuutta Penguinsin peräpäähän. Suomalaisittain on onni, että se mahdollisti Olli Määtän paluun kokoonpanoon. Niin hyvä kuin Kris Letang kokonaisuutena onkin, hän on vaikeuksissa omassa päädyssä kovaa taklaavia joukkueita vastaan. San Josen kärkinelikko Brent Burns, Justin Braun, Paul Martin ja Marc-Edouard Vlasic on silkkaa timanttia.

Panu Markkanen: Etu San Josella. Los Angeles Kingsin, Nashville Predatorsin ja St. Louis Bluesin runkosarjan parhaat maalintekijät Tyler Toffoli, Filip Forsberg ja Vladimir Tarasenko tekivät pudotuspeleissä yhteensä kaksi maalia San Josen verkkoon. Näistäkin toinen eli Tarasenkon maali tuli ratkaisevan kuutospelin 0-4 -tappioasemassa. Brent Burns hallitsee tällä hetkellä kaukaloa sen molemmissa päissä, ja Marc-Edouard Vlasic on ollut näinä viikkoina omassa päässä koko NHL:n paras. Se, että kaksikko pelaa vielä eri pakkipareissa laajentaa San Josen alakerran tasoa, kun nämä kaksi tekevät omasta pakkiparistaan osiensa summaa isomman kokonaisuuden.

Maalivahdit

Marko Leppänen: Etu San Josella. Penguinsin supertulokas Matt Martin ja Sharksin Martin Jones ovat tilastojen valossa hyvinkin tasaveroisia maalivahteja. Eikä maalivahtiosastolla muutenkaan tule isoa eroa. Kupin kallistaa Martinin puolelle hänen hieman parempi kokemuksensa, vaikka pudotuspeleissä hänkin on untuvikko. Jonesin tyyli on Martinia hivenen rauhallisempi.

Panu Markkanen: Etu San Josella: Martin Jones on saanut pelata koko kevään ilman pelkoa siitä, ettei olisi ykkösvahti. Okei, hänet pommitettiin vaihtoon Blues-sarjan neljännessä pelissä, mutta se olikin ohipeli koko Sharksin joukkueelta. Tapahtui sarjassa suurin piirtein mitä tahansa, ei hänen asemaansa kyseenalaisteta, niin kuin Matt Murraylle voi käydä.

Valmennus

Marko Leppänen: Etu Pittsburghilla. Valmentaja Mike Sullivanin panos on yksi suurimmista syistä, minkä takia Penguins ylipäätään pelaa finaalissa. Hän on hionut pelityyliä nopeammaksi ja saanut sitä kautta Sidney Crosbyn ja muiden johtohahmojen luottamuksen. Peter DeBoerkin on loistava valmentaja, ja hänellä on finaalikokemusta New Jersey Devilsin valmentajana 2012. DeBoer on hyvä rakentamaan kokonaisuutta pitkän runkosarjan aikana, fyysistä puolta myöten. Sullivan on kuitenkin psyykkaajana DeBoeria kovempi, mikä nousee isoon osaan finaaleissa. Hän saa tiristettyä väsyneistä pelaajista vielä sen yhden vaihteen.

Panu Markkanen: Etu Pittsburghilla. Se, että joukkueen ykköstähti ja kapteeni on ostanut päävalmentajan ajatukset ja tukee niitä täysin, on aivan korvaamatonta. Tätä voi kysyä vaikka Jukka Jaloselta Bratislavan kultakevään mainiten. En usko, että Peter DeBoerillakaan on asiassa mitään ongelmaa, mutta Mike Sullivanin lähtötilanne oli niin ankea, että joukkueen itseluottamuksen nosto tälle tasolle kallistaa tämän aspektin Penguisin puoleen.

Erikoistilanteet

Marko Leppänen: Etu San Josella. San Jose Sharksin ykkösylivoima on avainasemassa koko sarjassa. Jos he saavat tilaisuuksia maalintekoon, Penguinsille tulee lähtö nopeasti. Penguinsinkin ylivoimapeli on toiminut pudotuspeleissä 23,4 prosentin teholla, mutta sen ykkösylivoimassa ei ole lähellekään samaa uhkaa kuin Sharksilla. Alivoimapeli on Penguinsilla ollut pudotuspeleissä hieman Sharksia parempaa pudotuspeleissä, mutta vastaavaa ylivoimaa ei olekaan tullut tähän asti vastaan.

Panu Markkanen: San Jose ylivoima on aivan timanttista. Se on monipuolista, liikkuvaa ja tulivoimaista. Burns dominoi siniviivaa, Pavelski maalinedustaa ja Thornton pelinrakentajan paikkaa. Taso ei putoa juurikaan, kun kakkonen tulee jäälle. Alivoimat ovat suhteellisen tasaisia, mutta San Jose haastaa Penguinsin alivoiman kovemmin kuin mikään joukkue tähän asti.

Henkinen puoli

Marko Leppänen: Etu San Josella. Patrick Marleaun ja Joe Thorntonin kannujahti on iso henkinen voimavara San Joselle. Joukkuetoverit tekevät varmasti kaikkensa, että vanhat San Josen ikonit saisivat juhlia vihdoin Stanley Cupia.

Panu Markkanen: Etu San Josella. Joukkue tietää, että se on pelannut koko kauden erinomaisesti myös vieraissa, ja siksi Pittsburghin kotiedun merkitys vähenee. Sarja ei todennäköisesti ole Penguisille 2-0, kun karavaani matkaa San Joseen.

ENNUSTUS:

Marko Leppänen: San Jose Sharks mestariksi voitoin 4–2.

Panu Markkanen: San Jose nostelee kannua viidennen matsin jälkeen voitoin 4-1.