Penguins ja Sullivan pääsivät erikoiskerhoon

Pittsburgh Penguins voitti juuri seurahistoriansa neljännen Stanley Cup-mestaruuden, kun se voitti San Jose Sharksin maalein 3-1 finaalisarjan kuudennessa ottelussa. Samalla Penguinsistä tuli NHL-historian kuudes päävalmentajansa kesken runkosarjakauden vaihtanut mestarijoukkue. Alle tasonsa pelannut Pittsburgh palkkasi Mike Sullivanin joulukuussa ja loppu oli kirjaimellisesti historiaa. Pittsburgh Penguins oli runkosarjakauden lopun paras NHL-joukkue ennen Stanley Cup-mestaruuteen lopulta johtanutta kahden kuukauden playoffmarssiaan. Sullivanista tuli Stanley Cupin myötä eksklusiivisen, kesken kauden valmennusvastuun ottaneitten mestaruusvalmentajien epävirallisen kerhon jäsen.

Tässä tarkempi silmäys tähän harvinaiseen kerhoon:

2016: Pittsburgh Penguins (Mike Sullivan)

Mike Sullivan palkattiin ennen tämän kauden alkua Penguinsin AHL-farmijoukkue Wilkes-Barre/Scrantonin päävalmentajaksi. Sullivan voitti 18 valmentamastaan 23:sta(18-5-0-0) Pikkupingviinien ottelusta. Tätä edellisellä kaudella hän toimi Chicago Blackhawksin organisaatiossa pelaajakehityksestä vastaavana valmentajana. Muistoksi Chicagon kaudesta jäi Stanley Cup-sormus. Mike Johnston ei saanut Penguinsia pelaamaan odotetulla tasolla, ja sai potkut 12. joulukuuta. Pittsburgh oli voittanut vain 15 pelaamistaan 28 ottelusta (15-10-3), kun Sullivan nimettiin valmentajaksi. Penguins hävisi Sullivanin neljä ensimmäistä ottelua, mutta päätti runkosarjan kunnioitettavasti ottamalla 33 voittoa loppukauden peleistä (33-15-5). Näihin sisältyi 14 voittoa runkosarjan viimeisistä 16 ottelusta. Playoffeissa Penguins pudotti ensin New York Rangersin viidessä, runkosarjamestaruudestaan Presidents-palkinnolla palkitun Washington Capitalsin kuudessa, ja itäisen konferenssin mestaruutta puolustaneen Tampa Bay Lightningin seitsemässä ottelussa. Stanley Cupin finaaleissa Pittsburgh Penguins otti seurahistoriansa neljännen mestaruuden kaatamalla San Jose Sharksin kuudessa ottelussa.

2012: Los Angeles Kings (Darryl Sutter)

Kings antoi neljättä kauttaan joukkuetta valmentaneelle Terry Murraylle potkut 12. joulukuuta 2011. Murray oli potkujen tullessa voittanut 13 Kingsin pelaamasta 29 ottelusta (13-12-4). Murrayn apulaisena toiminut John Stevens valmensi Kingsiä tämän jälkeen väliaikaisesti neljän ottelun ajan (2-2-0). Darryl Sutter palkattiin uudeksi vakituiseksi päävalmentajaksi 20. joulukuuta. Sutter valmensi LA:tä seuraavat 49 runkosarjaottelua (25-13-11). Läntisen konferenssin kahdeksannelta eli viimeiseltä sijalta pudotuspeleihin selviytynyt Los Angeles Kings pudotti playoffeissa kaikki lännen kolme parasta runkosarjajoukkuetta - Vancouver Canucksin, St, Louis Bluesin ja Phoenix Coyotesin. Finaaleissa Kings voitti seurahistoriansa ensimmäisen Stanley Cupin kaatamalla New Jersey Devilsin kuudessa ottelussa. Sutterin Kingsistä tuli historian ensimmäinen kolme ensimmäistä ottelua jokaisella playoffkierroksella voittanut joukkue. Se hävisi vain neljä ottelua tiellään kohti mestaruutta (16-4), ja siitä tuli ensimmäinen kahdeksannelta sijalta mestaruuden voittanut NHL-joukkue.

2009: Pittsburgh Penguins (Dan Bylsma)

Pittsburgh erotti Michel Therrienin helmikuun 15. päivänä, kun Penguins oli sarjataulukossa viisi pistettä playoffviivan alapuolella. Therrien oli voittanut 27 valmentamistaan 57 runkosarjaottelusta potkujen tullessa. Wilkes-Barre/Scrantonin valmentajana toiminut Dan Bylsma tuli Therrienin tilalle. Bylsmalla ei ollut aiempaa päävalmentajakokemusta NHL-tasolla. Penguins lähti lentoon hänen alaisuudessaan, kun se voitti 18 lopuista 24 runkosarjaottelustaan (18-3-4), ja mestaruuteen vaadittavat 16 ottelua playoffeissa (16-8). Dan Bylsmasta tuli 14. ensimmäisellä kaudellaan Stanley Cupin voittanut valmentaja ja toinen NHL-päävalmentajauransa kesken kauden aloittanut, ja heti samalla kaudella mestaruuden voittanut luotsi kautta aikojen (Montreal Canadiensin Al MacNeil oli ensimmäinen vuonna 1971).

2000: New Jersey Devils (Larry Robinson)

Robbie Ftorek sai potkut Devilsiltä 23. maaliskuuta, kun runkosarjaa oli jäljellä enää kahdeksan ottelua. Ftorek sai lähteä, vaikka New Jersey oli hänen valmennuksessaan voittanut 41 pelaamistaan 74 ottelusta (41-20-8-5). Toimitusjohtaja Lou Lamoriello ei ollut tyytyväinen joukkueen peliin pudotuspelien alla. Valmennusvastuun ottanut Robinson voitti neljä runkosarjan viimeisistä kahdeksasta ottelusta (4-4-0-0). Neljänneltä sijalta pudotuspeleihin lähtenyt Devils pudotti ensimmäisellä kierroksella Florida Panthersin suoraan neljässä ottelussa. New Jersey oli tätä edeltävillä kolmella runkosarjakaudella lähtenyt playoffeihin itäisen konferenssin ykkössijalta, mutta pudonnut kahdesti heti ensimmäisellä kierroksella ja kerran toisella. Floridan jälkeen Devils pudotti Toronto Maple Leafsin kuudessa ottelussa. Konferenssifinaalissa se nousi 3-1 tappiolta, ja voitti lopulta Philadelphia Flyersin seitsemässä ottelussa. Stanley Cupin finaaleissa Dallas Starsia vastaan Jason Arnott ratkaisi mestaruuden New Jersey Devilsille kuudennen ottelun toisella jatkoajalla. Devils voitti Robinsonin valmennuksessa seurahistoriansa toisen Stanley Cup-mestaruuden. Sen tilasto playoffeissa oli 16 voittoa ja seitsemän häviötä (16-7).

1971: Montreal Canadiens (Al MacNeil)

Canadiens jäi ilman playoffpaikkaa keväällä 1970, ja aloitti seuraavan syksyn huonosti vain 11 voitolla ensimmäisistä 23 ottelusta (11-8-4). Claude Ruel jätti valmentajan paikkansa, ja Al MacNeil tuli hänen tilalleen. MacNeilin valmennuksessa Les Habitants sijoittui lopulta itäisen divisioonan kolmanneksi voittamalla 31 viimeisistä 55 runkosarjapelistään (31-15-9). Playoffeissa Montreal pudotti Boston Bruinsin ja Minnesota North Starsin ja vielä Chicago Black Hawksin finaaleissa tulokasmaalivahtinsa Ken Drydenin johdolla.

1932: Toronto Maple Leafs (Dick Irvin)

Maple Leafs antoi potkut valmentaja Art Duncanin, kun se oli aloittanut syksyn 1931 ilman ainoatakaan voittoa ensimmäisissä viidessä runkosarjaottelussa (0-3-2). Dick Irwin tuli tilalle ja Leafs voitti 23 lopuista 43 pelistään (23-15-5). Irwin oli valmentanut Chicago Black Hawksin Stanley Cup-finaaleihin edellisellä kaudella, mutta saanut potkut Hawksin hävittyä Montreal Canadiensille. Maple Leafs päätti runkosarjan Irwinin valmennuksessa Kanadan divisioonan kakkosena, neljä pistettä Montreal Canadiensin perässä. Playoffeissa se voitti Black Hawkin ensimmäisellä kierroksella, Montreal Maroonsin toisella, ja New York Rangersin Stanley Cupin finaaleissa.