Pekka Rinne teräkunnossa seuraavaan kauteen

Pekka Rinteen elämä näytti synkältä 2013. Edellisenä keväänä operoituun lonkkaan tunkeutui bakteeri, joka veti kunnon alas. Tulehdus piti saada selätettyä ennen kuin jäähallin lähellekään oli asiaa.

Olympiahaaveetkin piti unohtaa, mikä oli kova paikka Rinteelle. Tärkeintä oli kuitenkin saada mies kuntoon.

Ja kyllä hän paranikin. Kausi 2013–14 jäi torsoksi, sillä vyölle kertyi vain 24 runkosarjan ottelua.

Tänä kesänä kaikki on toisin. Terveystilanne on erinomainen ja treeni maistuu oululaisten ryhmässä, johon kuuluvat Miikka Salomäki, Joonas Donskoi, Joonas Kemppainen, Ville Pokka ja Jussi Jokinen.

Sami Alalauri on vetänyt porukalle harjoutuksia, ja hänen elämänkumppaninsa Katja on antanut ravintovinkkejä.

Rinne on lisäksi vetänyt omia treenejä vanhan luottomiehensä Ari Hillin kanssa.

– Aika monipuolisesti tulee tehtyä kaikkea. Yritän kehittää voimaa ja räjähtävyyttä, mutta kuitenkin hinkata myös peruskuntoa, että jaksaa koko kauden, Rinne sanoo NHL.comille.

Rinne tutustui muutama vuosi sitten joogaan, jota on ohjelmassa edelleenkin keskiviikon palauttelupäivänä.

Golfiakin Rinne pelaa, mutta vain satunnaisesti. Hän on ollut tuttu vieras kesän hyväntekeväisyysgolftapahtumissa.

– Tykkään kyllä golfista, mutta aika vähän sitä ehtii pelata. Lähinnä pelaan fiilispohjalta kavereiden kanssa. Ei siihen oikein saa tatsia, jos pelaa vaan silloin tällöin.

Nashvillen kannattajien onneksi jääkiekkomaalivahdin maila pysyy Rinteen käsissä tukevammin kuin draiveri.

Syksyn järjestelyt sujuvat Rinteeltä jo rutiinilla, sillä hän osallistuu jo kymmenettä vuotta saman työnantajan järjestämään toimintaan. Nashville ja Rinne ovat kasvaneet kiinni toisiinsa.

Nashville on vuosikausia tehnyt jälkeä melko pienellä budjetilla, mutta iso paukku puuttuu vielä. Viime kausikin antoi lupauksia, mutta ensimmäisellä kierroksella vastaan tuli mahdollisimman hankala vastustaja. Chicago meni ja voitti lopulta Stanley Cupin.

– Aina ensimmäisellä kierroksella tippuminen harmittaa, mutta kieltämättä meillä kävi vähän huono tuuri. Paremmalle joukkueelle hävisimme. Opettavainen sarja.

Rinne myöntää, että Nashvillen pelityyli muuttui viime kaudella aiempaa hyökkäävämmäksi Peter Lavioletten alaisuudessa. Se oli hyvä piristysruiske, niin hyvää jälkeä kuin Barry Trotz seurassa vuosikausia tekikin.

Rinne ja Shea Weber muodostavat edelleen Nashvillen kovimman betonin, mutta joukkueeseen on kasvamassa hyvä uusi runko, josta on paljon iloa tulevaisuudessa.

Suurimpana tähtenä tuikkii vuoden tulokas Filip Forsberg. Sveitsiläispakki Roman Josista on kasvanut All Star -tason pelaaja. Mattias Ekholm näytti niin ikään lupaavia otteita viime kaudella. Seth Jonesilla on vielä paljon kehitysvaraa, vaikka otteet ovat jo nyt miehekkäitä.

Mike Ribeiron, Mike Fisherin ja Colin Wilsonin jatkot olivat tärkeitä hyökkäyspelin kannalta. Hankintoja ei paljon ollut, mutta Rinne nostaa esiin puolustaja Barret Jackmanin.

– Olemme pelanneet paljon St. Lousia vastaan, joten tiedän hyvin millainen pelaaja hän on. Itse tykkään pelata kokeneiden jätkien kanssa.

Rinne sai viime kaudella niin hyvän vaihteen päälle, että hän nousi Vezina Trophy -ehdokkaaksi. Montrealin Carey Price oli ylivoimainen voittaja, mutta Rinne voi olla tilanteeseensa tyytyväinen. Hän saa pelata Nashvillen maalilla lähes niin paljon kuin itse haluaa.

Rinne ei pane pahaksi isoa pelikuormaa.

– En ole koskaan mennyt sanomaan valmentajalle, että en halua pelata, Rinne naurahtaa.

– Tietysti kroppa on välillä kovilla, mutta pitää keskittyä siihen, että pää ja kroppa pysyvät freesinä. Välillä pitkän kauden aikana pitää jättää lätkän miettimistä vähemmälle.

Jatkoajoilla Rinteellekin on luvassa entistä enemmän hommia, koska ne pelataan kolmella kolmea vastaan. Maalivahdeista leivotaan sankareita tai konnia.

– Jos tarttuu, maalivahti pystyy kääntämään jatkoaikoja joukkueen eduksi ja sitä kautta joukkue saa tärkeitä pisteitä.