Pavelskin hurmio Los Angeles Kingsin riesana
Teksti Marko Leppänen
American Idolsista tuttu laulaja Pia Toscano räväyttää ilmoille USA:n kansallislaulun avaustahdit. San Jose Sharksin Joe Pavelski vetää keuhkot täyteen happea, sulkee silmät ja painaa pään alas.
On taas aika lähteä töihin.
Tätä tilannetta Pavelski rakastaa. Hän haluaa kilpailla. Ja voittaa.
Pavelski on ollut San Jose Sharksin pääarkkitehti pudotuspelien alussa. Hän on nakuttanut kahdessa pelissä tehot 3+1 ja ollut kokonaisuutena sarjan vaarallisin hyökkääjä.
Jo Vesa Toskala sanoi Pavelskin kanssa pelatessaan, että jenkkihyökkääjä on todellinen voittajatyyppi. Eikä Vesku tässä juurikaan väärässä ollut.
Koko NHL-uransa ajan San Josessa pelannut hyökkääjä on ollut jo pitkään laatuluokan pelaaja, mutta 31-vuotiaana hän näyttää saaneen vielä uuden vaihteen peliinsä.
Osoitus siitä nähtiin ensimmäisen Los Angeles Kings -ottelun ratkaisuhetkillä. Anze Kopitar on maailman kolmen parhaimman puolustavan keskushyökkääjän joukossa, mutta hänkään ei pystynyt pidättelemään maalin takaa nousevaa hyökkääjää.
Pavelski punnersi itsensä väkisin maalille ja kiepautti tavaramerkkiliikkeellään kiekon Jonathan Quickin maaliin.
Johtajuudessa on eri muotoja, mutta Pavelski näytti esimerkin, joka toimii parhaiten. Hän otti suorituksellaan koko joukkueen reppuselkään.
Jos jääkiekkopeli olisi sarjakuvaa, hänen yläpuolelleen olisi voinut piirtää puhekuplan: "Hei jätkät, nyt olemme tosissaan, teemme kaikkemme, että tänä vuonna Stanley Cup tulee kotiin."
Pavelskin asema San Josessa on määrittynyt jo pitkään Joe Thorntonin ja Patrick Marleaun mukaan. Jenkkihyökkääjä on jäänyt usein huomiossa kahden suurhyökkääjän taakse.
Yksi käännekohta tuli lokakuussa 2014, kun Pavelski nimettiin joukkueen kapteeniksi. Se oli kuin signaali siitä, että organisaation on aika siirtyä eteenpäin.
Ainakin tämän kauden perusteella liike on ollut perusteltu. Vaikka Thornton teki runkosarjassa enemmän pisteitä kuin Pavelski, sitkeä hyökkääjä toi monissa peleissä sen viimeisen tahtopiikin, joka johti voittoon.
Pavelski ikään kuin herää eloon uudella tavalla, kun pelit ovat katkolla. Hän teki runkosarjassa eniten voittomaaleja (11).
Ratkaisukyky tulee esille monella eri tavalla. Vuoden 2010 olympiafinaalin kolmannessa erässä Zach Parise teki 2–2-tasoituksen ja vei pelin jatkoajalle vain 24 sekuntia ennen erän loppua.
Pavelski katkaisi ilmiömäisillä koordinaatiollaan Kanadan purkuyrityksen ja pohjusti tilanteen. USA:n GM Brian Burke antoi hänelle lempinien "Swiss Army Knife". Hän katkaisee ja avaa kaiken!
– Pavelski on syystäkin kapteenimme. Hän tekee paljon tärkeitä maaleja. Hän on ollut ratkaisija koko kauden ajan, valmentaja Peter DeBoer sanoi.
Pavelskia kutsuttiin aiemmin urallaan puoliksi pilkkaavalla nimellä "Little Joe", mutta tätä nykyä Pavelski ja Thornton ovat hyvinkin tasavertaisia. Tai pikemminkin he ajavat toisiaan eteenpäin.
Vaikka Pavelski on varsinaiselta koulutukseltaan keskushyökkääjä, hän pelannut suurimman osan kaudesta Thorntonin laidalla. Ketjun toisena laita on viilettänyt aliarvostettu Logan Couture.
Ylivoimalla kolmikko on usein niin ikään yhdessä. Kun Losiakin vastaan viivalla olivat vielä Brent Burns ja Marleau, oli maalintekoa mahdoton estää kahden miehen ylivoimalla.
San Jose Sharks ryösti molemmat ottelut Kingsin kotikaukalossa, mikä sinänsä ei ole suurin yllätys, koska Sharks oli runkosarjan paras vierasjoukkue.
Sharks on kovaa vauhtia ottamassa yliotetta Kalifornian taistelussa, joka on osoittautunut juuri niin kovaksi ja fyysiseksi kuin alun perin osattiin odottaakin.
Pavelski on päässyt pahasti Kingsin pelaajien ihon alle, mikä lupaa hyvää sekä sarjaa että koko Sharksin pudotuspelikevättä ajatellen. Jos Kingsiä vastaan onnistuu kamppailupelissä, pärjää todennäköisesti mitä tahansa joukkuetta vastaan.
Sharksilla on nyt ehkä enemmän laajuutta kuin koskaan. Harvalla joukkueella on luksusta käyttää kolmosketjussa Marleaun tasoista hyökkääjää.
Vuonna 2014 San Jose sössi kolmen voiton johdon Kingsiä vastaan. Se on painanut varmasti San Josen leirissä pitkään. Enää saman ei anneta tapahtua.
Ehkä puuttuva palanen sen kevään ja tämän kevään välissä on entistä nälkäisempi Joe Pavelski.