Parhaat suomalaiset NHL-pelaajat, osa II

NHL.comin Suomen osiossa julkaistaan elokuun aikana juttusarja, joka herättää varmasti keskustelua. Rankkasimme kaikkien aikojen 20 parasta suomalaista NHL-pelaajaa.

Jutut tulevat julki keskiviikkoisin. Toisessa osiossa esitellään sijat 11–15. Tunku listalle oli kova, ja ulos jäi erittäin ansioituneita pelimiehiä.

Ei muuta kuin keskustelu käyntiin ja mielipiteitä kehiin Facebookissa ja Twitterissä!

11. Pekka Rinne

Nashville Predatorsin luottomaalivahti on jo vuosikausia rankattu NHL:n parhaiden veskarien joukkoon. Voi vain kuvitella millaisen uran oululainen olisi luonut ilman lukuisia loukkaantumisiaan.

Suuret pelaajat asettavat pelipaikalleen uusia tyylisuuntia ja linjaavat sitä kautta koko lajia. Rinne on jättänyt omalla tyylillään leiman koko maalivahtipeliin.

Rinne on iso maalivahti, 196 senttiä ja 89 kiloa. Hän pystyy sijoittumaan ja peittämään hyvin, mutta vastaavasti hän yltyy ajoittain Dominik Hasek -tyyliseen reagointiin. Juuri tämän muunneltavuus on tehnyt Rinteestä vaikeasti ohitettavan maalivahdin.

Rinne oli viime kaudella Vezina Trophy -finalisti. Oululainen on luonut tuhkimotarinan siinä mielessä, ettei hän ollut nuorempana junnuna todellakaan mikään tähti.

Rinne on saanut urallaan pelitaitojen lisäksi siitä, että hän on erittäin maanläheinen ihminen. Jalat ovat pysyneet maan pinnalla menestyksestä huolimatta.

12. Reijo Ruotsalainen

Jos mittariksi otetaan puhdasta taito ja lahjakkuus, Ruotsalainen olisi mukana monen muunkin TOP20-listalla. Hän oli aikakautensa suomalainen pakkipelin edelläkävijä – oman sukupolvensa Erik Karlsson.

Ruotsalainen voitti Edmonton Oilersin superjoukkueissa Stanley Cupin vuosina 1987 ja 1990. NHL:ssä hänelle kertyi seitsemän kautta ja 446 ottelua. Määrä olisi voinut olla paljon suurempikin, jos ”Reksa” olisi itse halunnut.

Ruotsalaisen arvostus tuli esiin esimerkiksi juuri mestaruusvuonna 1987. Puolustaja pelasi alkukauden Sveitsin Bernissä, mutta Oilersin GM Glen Sather halusi hänet loppukaudeksi Oilersiin kannujahtiin. Sather suojasi Ruotsalaisen oikeudet vielä 1990-luvulla, mutta oululaispakki halusi pelata mieluummin Euroopassa.

Ruotsalaisen suurin avu oli poikkeuksellinen luistelutaito. Sanotaan, että hän luisteli taaksepäin yhtä kovaa kuin monet muut eteenpäin. Reksa ei ollut puolustaja, joka tuli hyökkäyksiä toisessa aallossa. Hän muodosti usein itse sen ensimmäisen aallon.

Ruotsalainen oli esikuva monille nuoremmille puolustajille. Kun jostain putkahti hyvä luistelija, häntä verrattiin Ruotsalaiseen. Ja verrataan vieläkin.

13. Jyrki Lumme

Vancouverilainen punkbändi Glenn Ford & the Piers teki Jyrki Lumpeesta kappaleen What’s Wrong With Lumme?

Kappale voitaisiin tulkita herjaukseksi, mutta oikeasti se on kunnianosoitus. Ihan kenestä tahansa pelaajasta ei tehdä biisejä.

Lumme toki välillä teki karmeita virheitä, kuten laulussa huomautetaankin. Toisaalta hän väläytteli illasta toiseen virtuoosimaisia temppuja kiekon kanssa. Kylmäpäisyys koko kaukalon alueella leimasi Lumpeen peliä läpi uran.

Lumme jäi runkosarjan ottelumäärissä harmittavan lähelle (985) tuhannen ottelun rajaa. Kaikkiaan 15 kautta ja 468 tehopistettä ovat kuitenkin kova osoitus tamperelaisen kestävyydestä ja tasosta. Lumme on Teppo Nummisen ja Kimmo Timosen jälkeen eniten pisteitä tehnyt suomalaispakki kautta aikojen.

Lumpeen tarina on sitä paitsi osoitus siitä, että aina pitää luottaa omaan vaistoonsa ja kulkea omaan tietään, vaikka se olisi välillä kivikkoinen. Nuorena taitava mutta vähän kuriton tamperelaispoika ei mahtunut C-junnuissa Ilveksen joukkueeseen, vaan hän haki vauhtia KooVeen junnuista.

14. Sami Kapanen

Jenkkimediat ovat tiedustelleet Sami Kapasen pojalta Kasperi Kapaselta, miltä se yksi tietty tilanne hänestä näyttää. Kyse on Darcy Tuckerin hirmutaklauksesta, jonka jälkeen Kapanen hoipertelee hämärän rajamailla vaihtoaitioon.

Samanlaista päättäväisyyttä Kapaselta on löytynyt NHL-kaukaloissa muutenkin. Vastustajien puolustajat joutuivat olemaan aina varpaillaan nopean Kapasen kanssa. Hän oli niitä pelaajia, jotka pystyivät kiertämään puolustajia laidan kautta silkalla nopeudella ja nousemaan maalille.

Kapanen pelasi NHL:ssä 12 kautta (831) ottelua. Hän kärsi lukuisista kolhuista. Ilman niitä ura olisi voinut olla vieläkin komeampi.

Kapasen yksi salaisuuksista oli äärimmäinen pedanttisuus. Ehkä siitä tuli hänelle jonkinlainen rasitekin. Mitä jos Kapanen olisi välillä malttanut ottaa jääkiekon vähän rennommin?

15. Sami Salo

Sami Salon tarinassa on jääkiekon kiehtovuutta parhaimmillaan. Ottawa Senatorsin kykyjenetsijänä toiminut Jarmo Kekäläinen tarkkaili TPS:n pelin alkulämmittelyssä puolustaja Sami Salon hurjaa lyöntilaukausta.

Kekäläinen tuumi, ettei Saloon luottaminen olisi kummoinenkaan riski. Senators varasi Salon yhdeksännellä kierroksella vuonna 1996. Se valinta ei ainakaan mennyt hukkaan, sillä lopulta Salo pelasi NHL:ssä kaudet 1998–2014.

Vammat hidastivat Salon tahtia, mutta hän tuli aina sitkeästi takaisin pitkienkin kuntoutusjaksojen jälkeen.

Esimerkiksi kesällä 2010 hänen akillesjänteensä katkesi salibandypelissä muiden kiekkoilijoiden kanssa.

Salon kova lyöntilaukaus aiheutti pelkoa NHL-kehissä vuosikausia. Siitä hän sai esimerkiksi lempinimen ”Finnis McInnis”.

Kova lämäri oli kuitenkin vain yksi osa Salon peliä. Hän oli erittäin jykevä kaksinkamppailuissa omassa päässä. Avaussyötöt olivat teräviä ja varmoja.

Ja aina pitää nostaa esiin sellaisia jääkiekkoilijoita, jotka ovat pystyneet lämäämään kaukalon pleksin hajalle.