Pacific: Kalifornian joukkueet yhä vahvimpia

Los Angeles Kings lähtee kauteen hallitsevana mestarina, mutta divisioonassaan se saa kovimman vastuksen Kalifornian kahdelta muulta joukkueelta. Tässä joukkueiden tilanne ennen kauden alkua.

Ei Teemua, ei Sakua, ei Winnikiä, mutta tervetuloa Ryan Kesler ja John Gibson.

No, Gibson pelasi jo viime kevään pudotuspeleissä, mutta nyt nuorten MM-sankari, jota pidetään yhtenä liigan lupaavimmista nuorista vahdeista, saa tilaisuuden näyttää olevansa maineensa veroinen.

Frederik Andersen ei kuitenkaan aio vetäytyä suosiolla taka-alalle, joten kilpailutilanne on oivallinen.

Ryan Keslerin ympärille Ducks rakentaa kakkosketjun, joka siltä ehkä juuri puuttui viime kaudella.

Suomalaislegendat ovat jättäneet joukkueen ja on Sami Vatasen ja ruotsalaisen Jakob Silfverbergin aika ottaa viestikapula haltuunsa.

Ducks saattaa hyvinkin olla divisioonan kärjessä kauden lopussa, mutta todellinen mittari joukkueelle ja sen valmentajalle Bruce Boudreaulle on pudotuspelimenestys.

Nyt joukkueen nimi ei ole enää Phoenix Coyotes, vaan Arizona Coyotes, mutta sijoitus sarjataulukossa ei liene yhtä hyvä kuin aakkosjärjestyksen mukainen järjestys.

Pääosin Coyotesissa tilanne näyttää samanlaiselta kuin tähänkin saakka.

Puolustusta johtavat Oliver Ekman-Larsson ja Keith Yandle, jotka osaavat liikuttaa kiekkoa ja tukea hyökkäystä, mutta joukkueen kannalta on harmi, ettei sillä ole samantasoisia hyökkääjiä.

Radim Vrbata oli joukkueen toiseksi paras maalintekijä ja pistemies, mutta hän hyökkää nyt Vancouverissa. Mike Ribeiro on Nashvillessä.

Nyt hyökkäyksen kärkinimet ovat Mikkel Bödker ja Sam Gagner, mutta Gagner on parhaimmillaankin tehnyt vain 47 pistettä kaudessa. Bödkerin ennätys on viime kauden 51 pistettä.

Kärkiosaamista puuttuu ja pudotuspelit jäänevät unelmaksi.

Viime kaudella Calgarya veikkailtiin sarjataulukon alapäähän ja sieltähän joukkue lopulta löytyi, mutta se ehti sitä ennen yllättää myös positiivisesti.

Valmentaja Bob Hartley saa pelaajista kaiken irti, eikä joukkue koskaan luovuttanut. Matka niukoista tappioista voittoihin on kuitenkin pitkä, ja sillä tiellä Flames nyt on.

Toivoakin kuitenkin on. Sean Monahan oli viime kauden valopilkkuja ja nyt joukkueella on myös luotettava ykkösmaalivahti, Jonas Hiller.

Pääasiassa Calgaryssä kannattaa kuitenkin pitää katse tulevaisuudessa.

Joni Ortiosta saattaa kehittyä hyvä NHL-vahti ja Johnny Gaudreau, joka valittiin viime kaudella Vuoden yliopistokiekkoilijaksi Yhdysvalloissa, pääsee nyt kokeilemaan, riittääkö vauhti NHL:ään. Jos kausi menee odotetusti, Flames pääsee ensi kaudella varaamaan ensimmäisten joukossa.

Ja sitten meno muuttuu mukavammaksi.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen pelaajien ei tarvitse käydä esittäytymässä uudelle valmentajalla kauden alkaessa, sillä Dallas Eakins jatkaa edelleen Oilersin penkin takana.

Jo se saattaa auttaa joukkuetta, jossa on edelleen paljon taitoa ja potentiaalia.

Nyt alkaa kuitenkin olla korkea aika vaihtaa potentiaali tekoihin.

Nimet ovat vanhat tutut: Taylor Hall, Ryan Nugent-Hopkins, Jordan Eberle ja Nail Yakupov, vaikka kaikkien niputtaminen samaan kasaan onkin epäreilua varsinkin Hallia kohtaan, sillä hän oli kuitenkin pistepörssin seitsemäs viime kaudella.

Ja esimerkiksi Nugent-Hopkins nosti oman rimansa varsin korkealle tulokaskaudellaan tehtyään 62 ottelussa 52 pistettä. Siksi viime kauden 56 pistettä 80 ottelussa eivät juurikaan vakuuta.

Maalivahtiosasto on parempi kuin pitkään aikaan, sillä sekä Ben Scrivens että Viktor Fasth ovat parhaimmillaan loistoveskareita.

Kaksi mestaruutta kolmen vuoden sisällä on kova, kova juttu.

Ja kun Kings lähtee uuteen kauteen melkeinpä täsmälleen samalla joukkueella, joka nosteli pyttyä kesäkuussa, on tilanne hyvä.

Kings on jännästi voittanut mestaruutensa kahdella eri tavalla, sillä 2012 mestaruuden takuumies oli maalivahti Jonathan Quick. Hän ja puolustus pitivät vastustajan 1,5 maalissa ottelua kohden. Viimeksi oli hyökkäyksen vuoro hoitaa homma, kun Kingsin maaliin tehtiin 2,69 maalia ottelua kohden.

Kings on jälleen vahva mestarisuosikki.

Drew Doughty on eräs maailman parhaista pelaajista, kaikki pelipaikat mukaan lukien, Anze Kopitarista on kasvanut oikea supertähti ja huippukuntoista Jonathan Quickia parempaa maalivahtia on vaikea löytää.

Kingsin kausi saattaa lähteä kankeasti käyntiin lyhyeksi jääneen kesän vuoksi, mutta sekään ei ole tällä joukkueelle uusi tilanne.

Oletko kuullut, että San Jose johti pudotuspelisarjaansa Los Angeles Kingsiä vastaan jo 3-0, mutta hävisi sitten neljä ottelua putkeen ja putosi jatkosta? Niinpä, kukapa ei sitä olisi kuullut ja Sharksin pelaajille tilanne on varmasti tukala.

Eivätkä he saa edes tilaisuutta puhdistaa mainettaan ennen ensi huhtikuuta.

Vaikka Joe Thorntonia ja Patrick Marleauta arvosteltiinkin pudotuspelifiaskon jälkeen, ja he menettivät kapteenin statuksensa, ei sovi unohtaa, että ”Jumbo Joe” oli viime kaudella pistepörssissä sijalla 13 ja Marleau sijalla 16.

Heidän edellään oli kuitenkin Joe Pavelski, kolme pistettä ennen Thorntonia, ja nyt joukkuejohto toivoo, että joukkueen nuoremmat pelaajat pystyvät ottamaan joukkueen haltuunsa kokonaan.

Antti Niemen kausi päättyi murheellisesti, eikä alkukauden hyvillä otteilla ollut keväällä merkitystä. Hänellä onkin nyt näytön paikka.

Vieläkö Sedinit jaksavat? Ihmelapsilla on nyt omia lapsia ja Daniel ja Henrik Sedin täyttivät viime sunnuntaina 34 vuotta.

Heidän pistekeskiarvonsa ovat pudonneet tasaisesti viimeisten vuosien ajan, joten heidän parhaat vuotensa lienevät jo takana päin. Canucks toivoo ja uskoo, ettei niin ole, varsinkin kun nyt alkaa heidän nelivuotisen (ja 28 miljoonan dollarin) sopimuksensa ensimmäinen kausi.

Ryan Kesler siirtyi Anaheimiin, ja kakkossentteriksi on nyt tarjolla Nick Bonino, joka teki viime kaudella Anaheimissa 49 tehopistettä.

Maalivahtitilanne on selkeämpi kuin pariin vuoteen. Ykkösvahtina aloittaa Ryan Miller, joka on hyvä maalivahti, vaikka ei enää olekaan samassa vireessä kuin 2010, jolloin hän voitti Vezina-palkinnon.

Uutena valmentajana aloittavalla Willie Desjardinsilla riittää tekemistä.