Ovetshkin ja Crosby palaavat taistelukehään

Jack Eichelin ja Connor McDavidin välillä on alkanut uuden aikakauden kaksintaistelu siitä, kumpi on tulevaisuuden superpelaaja NHL:ssä.

Se vanhempi kamppailupari on Sidney Crosby–Aleksander Ovetshkin. Kaksikko on käynyt tulokasvuodestaan lähtien hiljaista kisaa siitä, kumpi on kovempi jätkä ja jääkiekkoilija.

Kun superkaksikko tuli NHL:ään, sarja sai omansa vastineensa NBA:n Magic Johnson–Larry Bird -kamppailulle.

Työsulku teki hallaa jääkiekolle, mutta välivuodessa oli se hyvä puoli, että Crosby ja Ovetshkin aloittivat tulokkaina NHL:ssä vuonna 2005.

Kaksikko on kohdannut toisensa pudotuspeleissä vain kerran, itäisen konferenssin semifinaaleissa 2009. Ottelusarjaa on yksi lähimenneisyyden kiivaimmista ja värikkäimmistä. Penguins meni jatkoon seitsemässä ottelussa.

Ovetshkin teki siinä sarjassa tehot 8+6 ja Crosby 8+5. Molemmat tekivät uransa ensimmäisen hattutempun pudotuspeleissä hullussa kakkospelissä.

Molemmat ovat pokanneet urallaan paljon henkilökohtaisia palkintoja, mutta Sidney Crosbyllä on se, minkä Ovetshkinkin haluaisi palavasti. Crosby oli johdattamassa Pittsburgh Penguinsia Stanley Cupin voittoon.

Pelaajat sanovat aina, etteivät henkilökohtaiset palkinnot merkitse mitään verrattuna joukkueen voittamiseen. Tässä tapauksessa se pitää paikkansa. Sekä Ovetshkin että Crosby ovat pokanneet sen verran jalometallia, ettei heitä enää omat palkinnot kiinnosta. Vain se yksi iso pytty.

Ohessa näiden kahden hurmurin vertailua.

Luistelu: Crosbyllä on poikkeuksellisen vahvat jalat, mikä mahdollistaa pitkissäkin vaihdoissa luisteluasennon pystyminen ihanteellisen matalalla. Kestävyyskin on niin hyvä, ettei pito romahda pitkien vaihtojen lopussakaan. Hyvän ja matalan asennon takia Crosbyä on lähes mahdoton horjuttaa kaksinkamppailutilanteissa.

Ovetshkin painaa eteenpäin enemmänkin etukenoisessa asennossa, mutta voimaa jaloissa on niin paljon, ettei meno hyydy.

Venäläinen ei juuri panosta hienoihin teränkäyttökikkoihin, vaan runnoo menemään kuin härkä. Irtautuu komeasti maalipaikkoihin parilla ensimmäisellä potkulla.

Laukaus: Tässä osa-alueessa Ovetshkin menee edelle. Hänen vetonsa on koko sarjan vaarallisin. Ovie on ostanut tontin ylivoimalla b-pisteen vasemmalta kaarelta, josta hän tykittää kiekkoja suoraan syötöstä. Veto lähtee kovaa huonostakin asennosta. Suorissa hyökkäyksissä Ovetshkin leikkaa vasemmalta keskelle ja virittää vanhan kansan tuhoisan vetolaukauksen.

Kudissa suurin ero syntyy lavan käyryydestä. Crosbyllä on lähes suoran lapa, kun Ovetshkinilla on järjetön koukku. Käyrällä lavalla laukaus lähtee kovempaa kuin suoralla. Jos Crosby pelaisi samanlaisella latvalamaisella koukulla kuin Ovie, laukauksissa olisi paljon vähemmän eroa.

Syöttötaito: Crosby on sentteri, joten häneltä syöttäminen maalipaikkoihin on luontaisempaa. Crosby ei välttämättä ole maailman herkullisin lätyttäjä, mutta hänen syöttönsä ovat kovia, tarkkoja ja hyvin ajoitettuja.

Ovetshkinin syöttötaito on hivenen aliarvostettua, koska häntä peilataan usein monsterimaisen laukauksen kautta. Koska Ovetshkinin veto on pakko pelata pois, hänelle avautuu usein maukkaita syöttöpaikkoja.

Ero mailan lavoissa vaikuttaa toki syöttämiseenkin. Suoralla lavalla on vastaavasti helpompaa syöttää kuin käyrällä. Suoran lavan ansiosta Crosby pystyy antamaan tarkkoja rystysyöttöjäkin paremmin kuin käyrällä.

Harhautukset: Ovetshkin yrittää Crosbyä useammin näyttäviä veivejä, jalkakikkoja ja muita helmeilyjä. Ja usein hän niissä onnistuukin.

Monista Youtube-videoista käy selville, että Crosbyllä on maailmanluokan mailatekniikka, mutta hänelle jääkiekkokaukalo ei ole pelleilyareena. Vain tulos merkitsee. Crosby yrittää harvemmin liruttaa kiekkoa puolustajan luistinten ja mailan välistä. Mieluummin hän vie kiekon suojan puolelle ja yrittää luistelemalla puolustajasta ohi.

Puolustuspeli: Ovetshkinin puolustusasenne on ollut iso puheenaihe NHL:ssä vuosien varrella. Barry Trotzin aikana asenne on parantunut, mutta ei Ovetshkin edelleenkään sen alan erikoismies ole.

Ja miksi pitäisi? Jos hän iskee 50 maalia kaudessa, puolustuspeliä voi hyvällä omallatunnolla jättää keskinkertaisemmille pelimiehille.

Crosbykin joutuu kovan pelikuorman takia miettimään tarkkaan, miten paljon hän väsyttää itseään oman alueen paineissa.

Esimerkiksi Los Angeles Kingsin Anze Kopitar on varmasti tunnollisempi sentteri omassa päässä. Kyllä Crosby hommansa hoitaa, mutta osaa hän tarvittaessa vähän varastaakin hyökkäyssuuntaan.

Taklaukset: Tilastojen mukaan Ovetshkin on Crosbyä paljon ahkerampi taklaaja. Runkosarjassa Ovie taklasi ottelua kohti 2,9 kertaa, kun Crosbyn vastaava lukema oli 1,1. Ovetshkinin taklauksissa on isomman koon takia enemmän painavuutta kuin Crosbyllä, joka taas on mestari taklausten vastaanottamisessa.