NHL:n tasaisuus tekee joukkueiden aseman arvioinnista vaikeaa

Tiistain kolumneissa pidämme pään ylhäällä ja pureudumme taalaliigan ajankohtaisimpiin aiheisiin koko kauden 2019-20 runkosarjan ajan. Tällä kertaa ihmettelemme liigan tasaisuutta ja mietimme sen vaikutusta tuleviin liikkeisiin.

Olemmeko pudotuspelijoukkue, joka voisi ponnistaa pitkällekin kevätreissulle? Vai olemmeko vain teeskentelijöitä unelmoidessamme kärkikahinoista? Tuollaisia ajatuksia liikkuu varmasti NHL:n General Managereiden päässä tasaisessa liigassa.
Maanantain kierroksen jälkeen Itäisessä konferenssissa neljäntenä olevan New York Islandersin ja sijalla 13 majailevan Montreal Canadiensin ero on vain 11 pistettä. Lännen puolella tunnelma on vielä tiiviimpi. Kolmanneksi viimeisen San Jose Sharksin ja kakkosena porskuttavan Dallas Starsin ero on vain 10 pistettä.
Noin pienet marginaalit tarkoittavat sitä, että laakereille ei voi jäädä lepäilemään eikä myöskään toivoa tarvitse menettää. Yksi mehevä voittoputki tai syöksykierre voi kääntää asetelmat päälaelleen.
Vegas Golden Knights huomasi asioiden muuttuvan pikaisesti. Juuri tulleet kolme peräkkäistä kotitappiota tiputtivat Golden Knightsin Pacific-divisioonan kärjestä Läntisen konferenssin villi kortti -pudotuspelipaikalle.
- Tämä on todella tiukkaa. Kun ote lipsahtaa tuolla tavalla hetkeksi, niin se pitää jalat maassa, Vegasin hyökkääjä Jonathan Marchessault totesi.
Lisää aiheesta: [Power Rankings: Blues ja Lightning syrjäyttivät Capitalsin kärjestä]
Joukkueiden tasoerot hämärän peitossa
Liigan tasaisuus hämärtää menestyksen määrittelyä. Onko Canadiens oikeasti yhdeksän sijaa huonompi joukkue kuin Islanders? Voiko Sharks rehellisesti uskoa tekevänsä "bluesit" eli nousta kaukaa takamatkalta pudotuspeleihin ja aina Stanley Cup -mestaruuteen saakka?
Maltti on valttia, ainakin julkisesti.
- En tiedä olemmeko kääntäneet kurssimme (isossa kuvassa), olemme kääntäneet sen joukkueen sisällä. Pelaamme oikealla tavalla ja annamme itsellemme mahdollisuuden voittaa joka ilta. Emme katso vielä sarjataulukkoa, Sharksin päävalmentaja Bob Boughner painotti lauantain makean Dallas-voiton jälkeen.
Kesällä kovia menetyksiä kokenut Columbus Blue Jackets ei ollut ennen kauden alkua millään mestariehdokkaiden listalla - eikä ole vieläkään. Mutta jos Columbus pystyy vetämään 12 peräkkäistä ottelua häviämättä kertaakaan varsinaisella peliajalla, niin varmasti moni joukkue ajattelee, että kyllä mekin.

Tampa Bay Lightning oli kaikilla niillä mestariehdokkaiden listoilla, joten tuskin kukaan räpäytti edes silmiään joukkueen kudottua 10 voittoa putkeen. Mutta se voittoputki joka tapauksessa osoitti, että kolmessa viikossa voi nousta Atlantic-divisioonassa kuudennelta sijalta kakkoseksi.
Ja sama toiseen suuntaan. Montreal lähti joulun viettoon Atlanticin kolmannelta sijalta. Kolme viikkoa myöhemmin Canadiens huomasi olevansa kuudentena ja playoff-viivan katoavan horisonttia kohden.
NHL-intoilijoille tämä on tietenkin hauskaa. Jokaisella ottelulla tuntuu olevan merkitystä. Vain muutaman joukkueen fanit joutuvat jo tässä vaiheessa siirtämään huomionsa ensi kesän NHL Draftiin. Muuten lähes joka puolella mannerta unelmoidaan vielä playoff-tunnelmasta ja pitkästä keväästä.
Rohkeutta, maltillisuutta vai yltiövarovaisuutta?
GM:ille tämä tuo puolestaan päänvaivaa. Pelaajasiirtojen takaraja lähestyy uhkaavasti. Uskallanko myydä ison palasen tulevaisuudestamme sitä vastaan, että uskon meidän lähtevän tästä liitoon ja taistelemaan kesän korvalla Graalin maljasta? Vai luotanko tähän porukkaan ja teen vain pieniä joukkueeseen lisää syvyyttä tuovia kauppoja? Tai mahdollisesti seuraan kokonaan sivusta, kun muut sekoittavat pelaajapakkojaan ja jakelevat varausvuoroja kuin karkkia halloweenina.
Montrealin GM Marc Bergevin edustaa tässä sitä varovaista linjaa.
- En tee sitä yhtä kauppaa, vaikka se takaisi meille playoff-paikan, jos minun täytyy myydä koko farmi, Bergevin totesi joulukuussa.
Noissa siirtorajan ja sitä edeltävän ajan GM:ien riennoissa tulevan neron ja tulevan työttömän välinen ero voi olla hiuksenhieno.
Tämä liigan tasaisuus saattaa myös viedä pelaajakauppojen käynnistymistä yhä lähemmäksi siirtotakarajaa, kun GM:t haluavat lisäaikaa arvioidakseen oman joukkueensa potentiaalia. Toissa kaudella NHL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Taylor Hall ja muutama muu häntä pienempi nimi (Robby Fabbri, Michael Frolik, Marco Scandella, Chandler Stephenson) ovat toki jo vaihtaneet seuraa, mutta sitä tulivuorenpurkausta odotellaan yhä.

Hall siirtyi Arizona Coyotesiin. Arizonassa ja Buffalo Sabresissa kaulukset saattavat kiristää hieman enemmän kun muualla. Ovathan Coyotes (viimeksi keväällä 2012) ja Sabres (2011) ne seurat, joilla on pisin aika edellisestä playoff-esiintymisestä.
- Me otamme tässä riskiä. Mutta seuran ostaminen oli riski Alexille (Coyotesin omistaja Meruelo). Hän ymmärtää, että kun on mahdollisuus luoda menestystä, niin niistä tilaisuuksista pitää ottaa kiinni, Coyotesin GM John Chayka paalutti heti Hall-kaupan jälkeen.
GM:t pohtivat, valmentajat valmentavat ja pelaajat pelaavat. Joka tapauksessa helmikuun loppupuolella maisema tulee olemaan jälleen vähintään jonkun verran erinäköinen. Ja ne pienetkin erot sarjataulukossa näyttävät hieman isommilta, kun runkosarjaa on jäljellä vain reilu kuukausi.
Me emme sitä siinä vaiheessa vielä tiedä, mutta joku on tehnyt oikean liikkeen - oli se sitten jättikauppa, täsmähankinta tai sivusta seuraaminen nykyiseen pelaajistoon luottaen.
Tiedämme sen jossain vaiheessa kesäkuussa, kun hopeinen malja nousee jonkun kapteenin käsille. Sen jälkeen erotamme nerot työttömistä.