Skip to main content

Oilersin pelaajat hyvästelivät Rexall Placen

Teksti Dave Stubbs / NHL.com

Pelaajat saapuivat Rexall Place –areenalle bussilla keskiviikkona aamupäivällä, ja kainalossaan heillä oli nimillä varustetut pelipaidat. He hymyilivät leveästi.

Saman päivän iltana hallissa pelattaisiin Edmonton Oilersin viimeinen, 1558:s NHL-ottelu. Sitä ennen areenalla oli pelattu 221 WHA-liigan ottelua.

Iltaan sopivasti Oilers voitti Vancouver Canucksin 6-2. Rexallin valot sammutettiin lopullisesti ja fanit huusivat äänensä käheäksi, kun heidän sankarinsa hyvästelivät kotihallinsa ja pelasivat kauden 2015-16 viimeisen kotiottelunsa. Kotivoittoja tuli tällä kaudella 19 (19-20-2).

Noin 150 entistä Oilersin pelaajaa oli paikalla katsomassa ottelua ja osallistui kaksi tuntia kestäneisiin tunteellisiin seremonioihin sen jälkeen. Useat heistä olivat paikalla aamun vastaanotolla, poikkesivat Oilersin pukukopissa ja osallistuivat vielä keskipäivällä yleisötapahtumaan.

Suuri ja iloinen ryhmä saapui paikalle puoli yhdeltätoista, kourallinen Hockey Hall of Fame –pelaajia ja kymmenittäin työhevosia, joita ilman seura ei olisi saanut kaikkia mestaruuksiaan ja menestystä.

Yksi kerrallaan he kävelivät metallinpaljastimen läpi areenalle, ja monien kohdalla hälytin pärähti. Eikä kyseessä ollut avainnippu, kolikko tai kännykkä, vaan se oli tekonivel polvessa tai lonkassa.

Emme kerro kuka, mutta eräs entinen pelaaja sai hälyttimen parahtamaan useita kertoja ja yritti kärsivällisesti selittää turvamiehille, että hänellä on useita tekoniveliä.

Lopulta hän silmää vinkaten taputti päätään ja sanoi: "Aivoni on vaihdettu. Tämän täytyy johtua siitä."

Eräs turvatarkastajista nyökkäsi hyväksyvästi ja viittasi hänet sisään.

"Hän taisi uskoa tarinani," pelaaja virnisti ja suuntasi tapaamaan vanhoja tuttuja.

Noin yhdeksän tuntia myöhemmin viimeinen ottelu Rexallissa oli ohi, ja kotijoukkue luisteli voittajana historiankirjoihin.

Yleisö oli pelin aikana äänekkäimmillään silloin, kun kolmannessa erässä videotaululla näytettiin erään suhteellisen hyvin tunnetun paikallisen pelaajan isä, Walter Gretzky, ja taululla oli myös teksti "Kerran Oiler, aina Oiler". Siinä vaiheessa yhden jos toisenkin paikalla olleen iho oli kananlihalla.

Ottelun jälkeen sininen matto peitti jään, ja Edmontonin sinfoniaorkesteri oli paikalla toisessa päässä kaukaloa pukeutuneena smokkeihin, paitsi lyömäsoitinten soittaja, jolla oli Oilersin pelipaita. Keskellä kaukaloa oli Oilersin logo ja sen ympärillä muutama sata tuolia. Toisesta päästä kaukaloa logolle johti punainen matto, jota pitkin entiset sekä nykyiset pelaajat saapuivat juhlaan.

Pelaajien paraati alkoi vähän ennen puoli yhdeksää illalla. Jokainen heistä esiteltiin, ja vastaanotto vaihteli kohteliaan lämpimästä hurjiin aplodeihin. Tunnelma kohosi kaiken aikaa.

Puoli tuntia paraatin alkamisen jälkeen mattoa pitkin saapui viime vuoden varaustilaisuuden ykkösvaraus ja joukkueen mielenkiintoisin pelaaja moneen vuoteen, Connor McDavid, jolle yleisö osoitti suosiotaan seisaaltaan.

Pian sen jälkeen Ryan Smyth nostatti hallissa pudotuspelejä vastaavan metelin ja johti sisään nimekkään joukon 1980-luvun tähtiä. Mark Messier sai tutun vastaanoton "Mooooose!"

Lopulta vähän ennen yhdeksää saapui syvästi liikuttunut numero 99. Pelipaita oli tiukasti housuissa, niin kuin asiaan kuuluu.

Wayne Gretzky on luonnollisesti edelleen kirkkain tähti, aivan kuten hän oli silloin, kun hän johti Oilersin neljään Stanley Cup –mestaruuteen, joka kaikki voitettiin Rexallin jäällä.

Edesmenneitä pelaajiakaan ei unohdettu, sillä heitä muisteltiin videotaululla ja taustalla soi Procol Harumin kappale A Whiter Shade of Pale. Kunnianosoituksen jälkeen jäällä haastateltiin pelaajia eri vuosikymmeniltä.

Ilta alkoi Paul Lorieun äänittämällä versiolla Kanadan kansallislaulusta. Hän oli erittäin suosittu paikallinen esiintyjä, joka lauloi kansallislaulun Rexallissa ennen ottelua vuosina 1981-2011.

Mark Messier kuuli Lorieun laulavan useina iltoina ja oli etukäteen arvellut, että tulossa on hyvin liikuttava ja tunteellinen tilaisuus.

"Täällä oli niin paljon kaikenlaisia tapahtumia. Ei pelkästään jääkiekkoa, vaan monia muita tunteita ja tilaisuuksia," Messier sanoi.

"Tästä tulee ikimuistoinen ilta Edmontonin kaupungille."

"Henkilökohtaisesti näin, kun tämä halli rakennettiin, lapsena näin Gordie Howen pelaavan täällä, Bobby Hullin ja kaikki WHA:n mahtavat pelaajat. Enpä olisi lapsena uskonut, että unelmani toteutuu ja saan pelata NHL-joukkueessa omassa kotikaupungissani."

"Olen ollut täällä alusta lähtien, mutta faneille, kaikille Oilersissa koskaan pelanneille kavereille ja kaikille, jotka ovat tavalla tai toisella tehneet työtä tässä organisaatiossa, heille tästä tulee upea ilta. On uskomatonta, kuinka rakennuksella voi olla persoonallisuus. Sen persoonallisuus on kehittynyt kaikista niistä upeista hetkistä, joita tässä hallissa on koettu."

Messier puhui 1980-luvun dynastiasta, Oilersista, joka oli lähes voittamaton.

"Olimme toki taitavia, mutta meillä oli muutakin, jota menestyvä joukkue tarvitsee. Me uskoimme itseemme," hän sanoi.

"Täytyy uskoa siihen, että voi voittaa. Tuo usko syntyy siitä, että valmistautuu hyvin, kokemusten kautta, tappioiden ja niistä nousemisen kautta, voitoista sekä asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta. Nuo asiat antavat uskon, että voittaminen on mahdollista."

"Meillä oli siinä suhteessa maailman paras johtaja, Wayne. Hän teki aina kaikkein kovimmin töitä, hänellä oli aina eniten hauskaa jäällä, ja hän jäi aina harjoitusten jälkeen jäälle pelaamaan. Hän oli meille loistava opettaja ja ohjaaja, vaikka hän oli saman ikäinen kuin me muut. Opimme Wayneltä sen, mitä voittaminen vaatii."

Gretzkyn nimi on Rexallissa pelanneen Oilersin ennätysten kirjassa lähes jokaisella sivulla. Hän johtaa maaleissa (316), syötöissä (586) ja pisteissä (902).

Gretzkun paita on toinen, joka on nostettu Rexall Placen kattoon eläkkeelle jäämisen jälkeen. Se tapahtui vuonna 1999, 19 vuotta sen jälkeen, kun Al Hamiltonin numero 3 oli nostettu. Niitä seurasivat parin vuoden välein Jari Kurri (2001), Grant Fuhr, Paul Coffey, Messier ja viimeisimpänä Glenn Anderson vuonna 2009.

Messier teki NHL-urallaan 694 maalia, ja ensimmäinen niistä syntyi 13. päivä lokakuuta 1979, kun Oilers pelasi ensimmäisen ottelunsa NHL:ssä. Messier oli vasta 18-vuotias, kun hän ohitti Detroit Red Wingsin maalivahdin Rogie Vachonin, kun ottelua oli jäljellä 2.24. Maali takasi Oilersille tasapelin 3-3.

Kolme päivää myöhemmin Gretzky sai kolme syöttöpistettä, kun Oilers sai ensimmäisen voiton kotihallissaan kaatamalla Quebec Nordiquesin 6-3.

Seremonian loppupuolella Gretzky ja Messier liittyivät legendaarisen selostajan Bob Colen seuraan keskijäälle haastattelua varten.

Rexall Placen ensimmäinen NHL-maali tehtiin 13. lokakuuta 1979, kun Oilersin hyökkääjä Blair MacDonald osui ensimmäisessä erässä. Edmontonin Leon Draisaitl puolestaan teki keskiviikkona ylivoimalla hallin viimeisen osuman, kun kolmalla erää oli pelattu 18.03.

Yleisö taputti minuutin ajan seisaaltaan ennen kuin loppusummeri soi varttia vaille kahdeksan. Pelaajat kokoontuivat keskelle jäätä ja kiittivät yleisöä heiluttamalla mailojaan ja taputtamalla, aivan kuten juhlitut vieraat tekivät runsaat kaksi tuntia myöhemmin.

McDavidilla oli kolmen pisteen ilta, ja hän oli ottelun kolmostähti. Kaksi maalia tehnyt Patrick Maroon oli kakkostähti.

Oilers kiitti Rexall Placessa runsaat 41 vuotta viihtyneitä fanejaan nimeämällä heidät ottelun ykköstähdeksi.

Illan päätteeksi hallin katosta laskeutui Jäähyväisilta-juliste, ja sille sopivana taustana soi Aaron Coplandin kappale Fanfare for the Common Man.

Suuriman osan ajastaan Rexall Place tarkoitti samaa kuin sitä ympäröivä yhteisö ja kovan työmoraalinsa ansiota hetkeksi liigan hallitsijaksi noussut joukkue.

Pelit jatkuvat syksyllä Rogers Place –areenalla, ja jos Oilers pelaa siellä lähellekään niin hienosti kuin 1980-luvulla, heillä ei ole mitään hätää.

Katso lisää