Tilastojen valossa: Oilersin hyvä alkukausi

Jokaisella NHL-kaudella on pari joukkuetta, jotka pääsevät heti yllättävän hyvään vauhtiin. Joissakin tapauksissa on kyse mestarisuosikkien joukkoon nousseesta uudesta haastajasta, toisinaan taas kiekko vain pomppii onnekkaasti keskinkertaiselle joukkueelle.

Edmonton Oilersin voitto/tappiotilasto on kymmenen ottelun jälkeen 7-2-1 eli Oilers on napannut 75 prosenttia saatavilla olleista pisteistä. Sillä Edmonton sijoittuu liigassa toiseksi keskiviikkona Vancouver Canucksin lukemin 3-0 nuijineen Montreal Canadiensin kantaan (9-0-1, 95 %).
Oilers on hävinnyt kaksi viimeisintä otteluaan. Kumpaan alussa mainittuun kategoriaan joukkue kuuluu?
Edmontonin hyvään alkuun on syytä suhtautua skeptisesti, sillä vastaavaa on nähty aiemminkin. Kaudella 2011-12 Edmonton aloitti kauden saldolla 8-2-2 ja tismalleen samalla pisteprosentilla kuin nyt. Sen jälkeen alkoi alamäki, ja Oilersin loppukauden voitto/tappiotilasto 24-38-8 oli NHL:n huonoin.
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Oilersin kokoonpano olisi nykyään parempi, mutta kuinka paljon? Hyökkääjä Connor McDavid ja puolustaja Oscar Klefbom ovat palanneet Oilers-miehistöön oltuaan viime kaudella loukkaantumisten takia sivussa 37 ja 52 ottelua. Adam Larssonin ja Kris Russellin saapuminen vahvisti puolustusta. Milan Lucic pestattiin täyttämään Taylor Hallin jättämää aukkoa oikealla laidalla. Suomalaistulokas Jesse Puljujärvi on debytoinut NHL-tasolla, ja muutkin nuoret pelaajat jatkavat kehittymistään.

Edmontonin kehityskulku ei kuitenkaan riitä nostamaan joukkuetta Tyynenmeren divisioonan häntäpäästä kärkeen.
On olemassa muutama tilastollinen keino, joilla voidaan selvittää, onko joukkueen menestys onnenkantamoisten ja tuuripomppujen ansiota. Oilersin tapauksessa näyttää vahvasti siltä, että alkukauden hyvä tuuri alkaa kääntyä heitä vastaan.
Ensimmäinen keino on tarkastella voittomarginaalia. Sillä on merkitystä, voittaako joukkue otteluitaan usean maalin erolla vai vääntääkö se voittonsa vasta jatkoajalla tai rankkareilla. Ensiksi mainitut pitävät vahvan tasonsa yllä, mutta jälkimmäisten tilastot tasaantuvat ajan myötä.
Edmonton voitti ensimmäiset neljä tiukkaa otteluaan (yhden maalin ero, tyhjiin tehtyjä ei lasketa), mutta hävisi seuraavat kaksi.
Ensimmäisissä kymmenessä ottelussa Oilersin vastustajina oli vain joukkueita, jotka eivät päässeet viime kaudella pudotuspeleihin. Edmonton kohtaa torstaina New York Rangersin (klo 19, pe klo 2 Suomen aikaa). Siitä alkaa Oilersin kymmenen matsin putki playoff-joukkueita vastaan. Lisäksi kymmenestä pelistä seitsemän pelataan vieraissa.
Yksi luotettavimmista keinoista ennustaa joukkueen tason säilymistä on tarkastella, miten se kontrolloi peliä. Tilastollisesti sitä arvioidaan tutkimalla laukausyrityksiä ja aluealoituksia.
Vaikka Oilersin saldo oli kahdeksan ottelun jälkeen 7-1-0, vastustajat voittivat laukausyritykset tasakentällisin pelattaessa 361-323. Oilersin SAT -38 riitti NHL:ssä vasta sijalle 26.

Kahdeksan ottelun jälkeen Edmontonin aloituksista 136 oli tapahtunut puolustusalueella ja 108 hyökkäysalueella. Aluealoitusprosentiksi muodostuu 44,26, mikä riittää niin ikään 26. sijalle NHL:ssä.
Näiden kahden mittarin perusteella näyttäisi siis siltä, että Oilers ei kontrolloinut peliä vaikka voittikin otteluita.
Jos vastustaja hallitsee peliä ja laukoo enemmän, joukkue voi voittaa vain hyödyntämällä maalipaikkansa paremmalla prosentilla kuin vastustajansa. Siinä Oilers onnistuikin aluksi, mutta käyrä on kääntynyt laskuun.
Ensimmäisten kahdeksan ottelun jälkeen Oilers oli tehnyt 229 laukauksella 29 maalia. Laukausprosentti 12,7 oli tuossa vaiheessa NHL:n toiseksi paras. Kahdessa viimeisessä ottelussaan Edmonton ampui yhteensä 83 kertaa, mutta häkki heilahti vain kahdesti. Se pudotti kauden laukausprosentinkin lukemiin 9,9.
Edmontonin vastustajat tekivät 260 laukauksella 17 maalia ensimmäisten kahdeksan pelin aikana, joten laukausprosentiksi muodostuu 6,5. Oilersin viimeisissä kahdessa pelissä Ottawa Senators ja Toronto Maple Leafs laukoivat yhteensä 53 kertaa ja tekivät viisi maalia (9,4 %). Se nosti Edmontonin vastustajien laukausprosentin tasan seitsemään ensimmäisten 10 ottelun osalta.
Oilersilla oli vastustajiinsa nähden laukauksissa aluksi 6,2 prosentin etu, mutta kahden ottelun jälkeen ero hupeni 2,9 prosenttiin.
Joukkueet voivat joskus repäistä etumatkaa laukausprosentissa muutaman ottelun ajanjaksolla, mutta lukemat tasoittuvat pidemmällä aikavälillä. Yhdelläkään NHL-joukkueella ei ollut laukausprosentissa yli kahden prosentin etua viime kauden 82 ottelun runkosarjan jälkeen.
Kun koostetaan tästä kaikesta kokonaiskuva, Oilersin hyvän alkukauden voidaan päätellä olleen monen tekijän summa. Menestykseen vaikuttivat helppo otteluohjelma, hyvä laukausprosentti, loistava maalivahtipeli sekä psykologiset tekijät, joita ei voi tilastollisesti mitata. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin todeta, että kaikissa edellä mainituissa voidaan odottaa vaihtelua.

Ennen kauden alkua Oilersia ei rankattu kovinkaan korkealle. Nyt he eivät näytä pystyvän hallitsemaan peliä tai pitämään painetta hyökkäysalueella. On todennäköistä, että Oilers alkaa vajota takaisin liigan keskikastiin, kun kiekko ei enää pompikaan heille.
Mutta vaikka niin kävisikin, Edmontonin hyvällä alkukaudella saattaa silti olla ratkaiseva merkitys keväällä, kun Lännessä käydään tiukka kisa villeistä korteista pudotuspeleihin. Oilers voi hyvinkin päättää NHL:n historian pisimmän kuivan kauden ja päästä 10 vuoden jälkeen taas mukaan suureen tanssiin.