Nuoruus on Pohjois-Amerikan ase World Cupissa

Kuvittele jääkiekon World Cupissa pelaavaa Pohjois-Amerikan yhdistelmäjoukkuetta samanlaisena ryhmänä kuin USA:n joukkue oli vuoden 1980 talviolympialaisissa Lake Placidissä. Joukko nuorukaisia, joka yrittää tehdä mahdottomalta tuntuvan yllätyksen voittamalla koko roskan.

Kuvittele sitten Pohjois-Amerikkaa valmentava Todd McLellan samanlaisessa tilanteessa kuin legendaarinen kultamitalivalmentaja Herb Brooks oli vuonna 2004 ilmestyneessä elokuvassa "Miracle" (Kurt Russellin erinomaisesti näyttelemänä). USA:n valmentaja yritti elokuvan kohtauksessa saattaa eri osavaltioista ja eri yliopistojoukkueista tulleet amerikkalaisnuorukaiset yhteen, yhdeksi USA:n joukkueeksi. McLellanin tehtävänä on nyt yhdistää eri maista ja eri NHL-joukkueista tulleet pelaajat samaan joukkueeseen ja puhaltamaan samaan hiileen.

-Missä joukkueessa pelaat?, kysyy McLellan.

Ja pelaajat vastaavat huutamalla: "Kanadan joukkueessa!" ja "USA:n joukkueessa!" ja "Edmonton Oilersissa!" tai "Buffalossa!".

Ja sitten - aivan kuten elokuvassakin - joku nykypäivän Mike Eruzione lopulta kekkaa, mitä valmentaja haluaa kuulla.

- Pohjois-Amerikan yhdistelmäjoukkueessa!, tämä huutaa.

Kunpa asiat aina toimisivatkin siten tosielämässä.

Mitään Herb Brooksin pitämiin rangaistusluisteluihin verrattavaa ei ole odotettavissa, kun Kanadan ja Yhdysvaltojen parhaista 23-vuotiaista ja nuoremmista NHL-pelaajista koottu Pohjois-Amerikan joukkue kokoontuu Montrealissa ja Quebec Cityssä järjestettävälle harjoitusleirilleen syyskuussa.

Eikä mitään joukkueen yhteishenkeä nostattavia kilpailuja tai köysileikkejä myöskään ole ohjelmassa.

- Minusta sellaisten asioitten on tapahduttava orgaanisesti, sanoi Stan Bowman, joka jakaa Pohjois-Amerikan joukkueenjohtajan tehtävät Peter Chiarellin kanssa. - Me emme ole suunnitelleet mitään erityisiä ohjelmanumeroja, joilla yrittäisimme sulattaa kaikki pelaajat yhdeksi joukkueeksi. Toivottavasti me-henki löytyy ikäänkuin itsestään näitten kavereitten kilpailuhenkisyyden kautta.

- Nämä ovat kaikki huippuluokan pelaajia ja tämä on heille iso haaste. Me lähdemme mielestäni turnaukseen monellakin tapaa altavastaajina. Me olemme tavallaan turnauksen villi kortti-joukkue. Me pystymme tekemään tuhoja näissä peleissä, mutta heti alkulohkossamme vastaan tulee todella kovia joukkueita.

- Jo pelkästään semifinaaleihin pääseminen on kovan työn takana, mutta se on meidän tavoitteemme.

Kukaan ei oikein tiedä, mitä Pohjois-Amerikan joukkueelta uskaltaa odottaa. Edes joukkueen kanssa itse tekemisissä olevat eivät pysty sitä sanomaan, koska isoissa jääkiekkoturnauksissa ei ole koskaan aikaisemmin nähty mitään vastaavaa.

Euroopan yhdistelmäjoukkue on hyvin samankaltainen projekti. Joukkue on koottu eurooppalaiskiekkoilijoista, jotka eivät ole kotoisin Tshekistä, Suomesta, Ruotsista tai Venäjältä. Näin saadaan kahdeksan joukkueen turnaus kokoon. Euroopan joukkuessa pelaa myös pelaajia, jotka tulevat eri maista ja eri taustoista, mutta siinä on silti paljon kokeneita NHL-veteraaneja.

Pohjois-Amerikan joukkue koostuu lähes tasan puoliksi amerikkalaisista ja kanadalaisista, jotka yleensä haluavat voittaa toisensa kansainvälisissä kisoissa, eivät pelata yhdessä. Todd McLellanilla on kaksi viikkoa aikaa saada tämän ryhmän pelaajat puhaltamaan yhteen hiileen ennen kuin se aloittaa turnauksen 18. syyskuuta pelaamalla ensimmäisen kolmesta alkukierroksen ottelustaan. Kahden viikon valmistautumisjakson aikana joukkue pelaa kaksi harjoitusottelua.

Huonot uutiset: Edetäkseen semifinaaleihin joukkueen on sijoituttava B-lohkon kahden parhaan joukkoon. Lohkossa pelaavat Pohjois-Amerikan lisäksi myös Suomi, Venäjä ja Ruotsi. Voittaakseen World Cupin sen on voitettava vielä yhdellä ottelulla ratkaistava semifinaali joko Kanadaa, Tshekkiä, Eurooppaa tai USA:ta vastaa, ja sitten vielä finaalisarja, joka pelataan paras-kolmesta järjestelmällä.

Hyvät uutiset: Lyhyt, syyskuussa pelattava turnaus sopii parhaiten nuorelle yhdistelmäjoukkueelle, sillä sattuma voi tällaisessa tapahtumassa helposti puuttua asioitten kulkuun. Etenkin, jos joukkue selviää semifinaaliin, jossa mitä tahansa voi tapahtua yhdessä ottelussa. Ja nuorten luistelijoitten jalat eivät tarvitse paljoa valmistautumisaikaa.

- Minusta siitä on joillakin tavoin etua näille nuorille kavereille, sanoi Kanadan päävalmentaja Mike Babcock. - Heidän kroppansa ovat vielä notkeita eivätkä he tarvitse niin paljoa aikaa. Mutta jokainen, joka on pelannut NHL:ssä vähän kauemmin tarvitsee yleensä kuukauden kestävän harjoitusleirin.

Pohjois-Amerikan joukkueella ei ole niskassaan yhtä paljoa paineita kuin muilla. Etenkin verrattuna Kanadaan, joka on voittanut kaksi viimeistä kultamitalia olympiakisoista ja yrittää pitää kiinni paikastaan maailman ykkösvaltiona jääkiekossa pelaamalla vaativan yleisön edessä kotikaukalossa Torontossa. Yhdistelmäjoukkue saanee hyvää kannustusta Toronton Air Canada Centren yleisöltä, sillä joukkueen kokoonpanossa on paljon kanadalaisia ja yksi sen amerikkalaisista, keskushyökkääjä Auston Matthews oli Toronto Maple Leafsin ykkösvaraus 2016 NHL Draftissä.

- Heillä ei ole paljoa pelättävää, sanoi Bowman. - Kuulostaa ehkä huonolta kutsua heitä nuoriksi ja tyhmiksi, mutta he tulevat pelaamaan ja he haluavat voittaa. He eivät ehkä analysoi kaikkea kovin paljoa, mutta minusta se on vain hyvä asia. Yritämme käyttää sitä ominaisuutta hyväksemme.

McLellan ja hänen apulaisensa -- Jon Cooper, Peter DeBoer, Dave Tippett ja Jay Woodcroft -- eivät aio syyllistyä ylivalmentamiseen. Heillä ei ole aikaa ylivalmentamiseen, vaikka he haluaisivatkin. Niinpä heidän päätehtävänsä on vain päästää pojat pelaamaan.

- Mr emme todennäköisesti ole turnauksen taktisesti etevin joukkue, mutta meillä on paljon energiaa, nopeutta ja taitoa, sanoi Bowman. - Ehkä niillä kaadetaan taktiikat. Tottakai valmentajat yrittävät tehdä voitavansa saadakseen joukkueen pelaamaan tietyllä tavalla, mutta uskon meidän luottavan enemmän taitoihimme ja nuoruuden intoon kuin jotkut muista joukkueista.

Onko lupa odottaa tältä joukkueelta ihmettä Lake Placidin tapaan? Jos Pohjois-Amerikka voittaa World Cupin, se on vain pienempi ihme. Joukkue on ehkä nuori, mutta siinä pelaa harvinaislaatuisia lahjakkuuksia, kuten Matthews, Connor McDavid ja Jack Eichel.

- He eivät tämän jälkeen koskaan tule pelaamaan samassa joukkueessa uudelleen, sanoi Bowman. - He ovat kaikki pelaajia, jotka pystyvät yksin vaikuttamaan NHL-seuransa kohtaloon pitkällä tähtäimellä. NHL-joukkueella ei ole varaa pitää kolmea tuollaista pelaajaa kokoonpanossaan samanaikaisesti. Se ei yksinkertaisesti onnistu nykypäivän NHL-jääkiekossa.

- Kahdenkymmenen vuoden päästä he ovat kaikki todella suuria tähtiä. Se, että he pääsivät kerran pelaamaan tämän yhden lyhyen turnauksen yhdessä tullaan muistamaan aina. On hauskaa nähdä heidät jäällä ja seurata, mitä tästä kaikesta vielä seuraa.