Skip to main content

Neal ja kakkosketju San Jose Sharksin kiusana

Teksti Marko Leppänen / NHL.com



Dallas Starsin
ja Tampa Bay Lightningin välinen runkosarjan ottelu on päättynyt Tampan kotiareenalla. Dallasin veteraanihyökkääjä Jere Lehtinen kertailee ottelun tapahtumia.

– On muuten James Neal todella kova pelimies. Hänestä tulee vielä hyvä pelaaja tähän liigaan, Lehtinen toteaa kuin sivuhuomautuksena.

Elettiin vuotta 2008. Lehtinen pelasi jo uransa toiseksi viimeistä kautta, mutta Neal oli vasta tulokas, joka oli edellisellä kaudella pelannut farmijoukkue Iowa Starsissa.

Neal teki jo tulokaskaudellaan 77 ottelussa lupaavat 24 maalia. Vaikka kanadalainen oli pelaajana vasta raakile, Lehtinen haistoi joukkuekaverinsa kyvyt oivasti.

Ei mikään ihme, että Lehtisestä on uran jälkeen tullut Suomen A-maajoukkueen GM. Hän ei pidä itsestään ja näkemyksistään suurta meteliä, mutta pääkopasta löytyy paljon hiljaista tietoa.

Neal on ollut yksi merkittävä tekijä siihen, että Nashville Predators on pystynyt etenemään tasatahtiin toisen kierroksen ottelusarjassa ennakkosuosikki San Jose Sharksia vastaan.

Neal sanoi ennen neljättä peliä, että on aika lopettaa kiemurtelut ja ajaa suoraan kohti San Josen maalia. Hän piti sanansa ja oli Nashvillen paras hyökkääjä kolmanteen jatkoaikaan venyneessä pelissä.

Laituri syötti Mike Fisherin 2¬–1-johtomaalin ja tasoitti itse kolmannessa erässä. Pelin saldo oli kolme plussan puolella.

Peliaika 38.59 oli koko ottelun hyökkääjistä isoin. Se on kova suoritus, sillä maalintekijäksi Nealin pelityyli on melko fyysinen. Hän ajaa mielellään tilanteita loppuun asti.

Kun Ryan Johansenin johtama ykkösketju on hakenut itseään, Mike Fisherin, Nealin ja Colin Wilsonin ketjusta on tullut Nashvillen suunnannäyttäjä.

– Nashvillen kakkosketju on suurin syy siihen, että Nashville on pysynyt pelissä mukana, NHL-kommentaattori Anson Carter totesi.

Kun ykkösketju sortuu ajoittain turhaan näpertelyyn, kakkonen luottaa suoraviivaiseen peliin ja kovaan työntekoon. Mike Fisher on yksi sarjan aliarvostetuimpia hyökkääjiä, jonka pitäisi olla otsikoissa enemmän pelillisten ansioiden kuin vaimonsa Carrie Underwoodin takia.

Wilson on yksi pudotuspelien superyllättäjistä. Hänet on tunnettu takuuvarmana työntekijänä, mutta Neilin ja Fisherin kanssa hän on löytänyt uuden tehovireen. Hän on nakuttanut 11 pudotuspelissä yhtä monta pistettä.

Jos listattaisiin NHL:n vaarallisimmat ampujat, Neal olisi melko lähellä kärkeä. Laukaus on kova ja tarkka, mutta ennen kaikkea siitä tekee vaarallisen se pieni poikittaisliike, joka hämää maalivahtia.

Vedon valmisteluvaiheessa Neal siirtää kiekkoa lähemmäs omaa vartaloaan ja saa maalivahdin liikkeelle. Liikkeessä on samaa oveluutta kuin esimerkiksi Phil Kesselin ja Patrik Laineen vedossa.

– Olen jätkä, jonka oletetaan panevan pieni kuminpalanen verkon perukoilla. Aika yksinkertaista. Ainoa juttu on, että tiellä on 195-senttinen hirviö, joka on topattu tyynyillä. Ja jostain syystä tämä tyyppi osaa tehdä luistimet jalassa spagaatin. Se on järjetöntä, Neal kuvaili The Players Tribunen jutussa.

Hyökkääjälle tuli herätys, kun hän meni ensimmäiselle Dallas Starsin harjoitusleirille. Mike Modanon, Bill Guerinin ja Jason Arnottin kaltaiset kiekkodinot iskivät kiekkoja Marty Turcon taakse kaukaa ja pienistä kulmista, mutta Nealin vedot veskari nappasi vaivattomasti.

– Sanoin itselleni, että minun pitää kehittyä laukojana, jos aion pelata tässä liigassa, Neal kertoi.

Kanadalainen kuvaili osuvasti, että maalintekijän pitää toimia kun Matrix-elokuvassa, jossa tilanne hidastuu ja aikaa tulee lisää.

– Kun pelaat riittävän kauan tässä liigassa, niin tapahtuu.

Yksi merkittävä muutos tapahtui Pittsburghissa. Neal oli aiemmin pelannut vasemmalla laidalla. Valmentaja Dan Bylsma tuli koppiin ja ilmoitti, että miten olisi oikean laiturin paikka.

Ennen Neal sai syötön leftin miehenä laidan puolelle kämmenelle, mutta oikeana laiturina maailma avautuu eri tavalla, kun maila on keskelle päin. Ja suoraan syötöstä ampuminen helpottuu huomattavasti.

Seuraavalla kaudella hän iskikin sitten 40 nuottaa.

Neal ei ole mikään perinteinen yksipuolinen taitohyökkääjä, joka aiheuttaa meteliä ainoastaan maalisummerin törähdyksillä. Hän on ollut mukana yllättävän monessa kielteisessä sopassa mukana.

Neal on saanut 2000 dollarin sakot sukeltamisesta, 5000 dollarin sakot poikittaisesta mailasta (Luke Glendening) ja viiden ottelun pelikiellon Brad Marchandin polvitaklaamisesta.

Neal on tapellut NHL-uransa aikana kahdeksan kertaa. Ei raskassarjalaisia vastaan, mutta tiputtanut hanskansa kuitenkin.

San Jose Sharks -sarjassa Nealin ei tarvitse myllyttää. Eikä kannata. Riittää, että hän iskee kiekkoa niiden topattujen hirviöiden taakse.

Katso lisää