Näkökulmavääntö: Pysäyttävät hetket

NHL.com/fi:n asiantuntijat keskustelevat taalakaukaloiden ajankohtaisimmista aiheista lauantaisin koko kauden 2019-20 ajan. Tällä kertaa raati pohtii tapahtumia, jotka ovat herättäneet suuria tunteita sekä pysäyttäneet miettimään jääkiekkoa ja elämää ylipäätään.

St. Louis Bluesin konkaripuolustaja Jay Bouwmeestrin lyyhistyminen kesken ottelun on yksi tämän kauden pysäyttävimmistä hetkistä. Järkyttävä tilanne päättyi onneksi hyvin.
Meneillään olevan kauden tunnekirjon toisessa ääripäässä oli Washington Capitalsin Aleksandr Ovetshkinin 700. NHL-maali.
NHL:n asiantuntijat muistelevat iloisia ja surullisia hetkiä vuosien ja vuosikymmenten varrelta, niitä, jotka liikuttivat silloin ja tekevät sitä edelleen. Kuten Saku Koivun paluu kaukaloon syöpää vastaan voitetun taistelun jälkeen.
Petteri Ikonen:
Jay Bouwmeesterin muutaman viikon takainen sairauskohtaus pysäytti, koska olin aamuyöllä kirjoitusvuorossa, ja rapakon takaa alkoi hiljalleen tihkua tietoa tästä ikävästä tapauksesta. Ensin tuli tieto, että peli on keskeytetty Bouwmeesterin sairauskohtauksen takia, mutta mitään tarkempaa tietoa vakavuudesta ei tullut.

Sitten tuli helpottavia uutisia, että hän on tajuissaan ja reagoi asioihin. Monille tuli varmasti mieleen reilun yhdentoista vuoden takainen tapaus KHL:stä, kun Avangard Omskin 19-vuotias nuorisolupaus Aleksei Tsherepanov lyyhistyi vaihtopenkille ja kuoli. KHL:n kaikkein ikävin tapaus on tietysti Jaroslavlin lentoturma syksyltä 2011, kun lentokoneen kyydissä olleet Lokomotivin pelaajat ja johtoryhmä kuolivat.
NHL:stä minulle tulevat traagisista tapauksista mieleen ruotsalaisveskari Pelle Lindberghin kuolema liikenneonnettomuudessa vuonna 1985. Liikenne vaati uhrinsa myös 2003, kun Atlanta Thrashersin Dan Snyder kuoli Dany Heatlyn ajettua kaksikon auton ulos tieltä.
Tällä vuosituhannella myös muutaman suomalaisen tilanteet ovat pysäyttäneet ja siirtäneet ajatukset kaukalosta muihin asioihin. Erityisesti Saku Koivun syöpään sairastuminen vuonna 2001 pysäytti.
Aloitin Saku Koivun seuraamisen kaudella 1993-94, ja hän oli suosikkipelaajani läpi uransa. Syöpädiagnoosi ravisteli Suomessa, koska Koivu oli pidetty pelaaja ja maajoukkueen kapteeni. Minulle tuo jäi erityisesti mieleen. Sittemmin Teppo Nummisen sydänvaivat ja Kimmo Timosen veritulpat olivat vakavia asioita, ja Timonen kruunasi uransa vaikeuksien jälkeen hienoimmalla mahdollisella tavalla.
Toni Rajamäki:
Petteriltä tulikin jo 2000-luvun pysäyttävimmät hetket, jotka koskettivat itseänikin syvästi. Etenkin Jaroslavlin lentoturma on jäänyt pysyvästi mieleen, kun joukkueellinen pelaajia sekä joukko muita henkilöitä poistui tästä maailmasta liian aikaisin. Mukana olivat muun muassa NHL:ssä meritoituneet Pavol Demitra ja Ruslan Salei sekä Ruotsin pitkäaikainen maajoukkuevahti Stefan Liv. Vieläkin muistelen tuota päivää kauhulla.
Kuolemantapauksien lisäksi jääkiekon historiassa on nähty lukuisia pelottavia loukkaantumisia, jolloin jääkiekko on tuntunut pieneltä asialta. Muistan vieläkin hyvin Todd Bertuzzi-Steve Moore -tapauksen, jossa Bertuzzi hyökkäsi rumasti takaapäin Mooren kimppuun. Moore jäi makaamaan jäähän liikkumattomana, ja lopulta hän joutui päättämään uransa tilanteesta tulleen vamman takia. Tapahtumasarja jatkui vielä vuosia, kun Bertuzzia vastaan nostettiin useita oikeussyytteitä.
Pysäyttäviä hetkiä on koettu onneksi myös positiivisessa mielessä. Saku Koivun paluuottelu syövän jälkeen oli yksi NHL-historian upeimmista tapahtumista. Karvat nousevat vieläkin pystyyn!

Myös Mario Lemieux'n sairastuminen syöpään ja paluu kaukaloon olivat varmasti pysäyttäviä hetkiä. Itse olen liian nuori muistamaan niitä hetkiä, mutta olen tietenkin lukenut asiasta jälkeenpäin. Pittsburgh Penguinsissa pelannut "Super Mario" teki paluun askiin Philadelphiassa, pingviinien arkkivihollisen kotiluolassa, ja siitä huolimatta hän sai yleisöltä suosionosoitukset seisaaltaan. Jääkiekko oli varmasti silloin täysin toissijainen asia, vaikka välillä kaukalossa näytetäänkin pelaavan elämästä ja kuolemasta.
Lemieux'n uralle mahtuu myös pari muuta pysäyttävää hetkeä, kun hän palasi NHL:ään. Kaikista sensaatiomaisin paluu nähtiin vuonna 2000, kun hän palasi tositoimiin yli kolmen vuoden tauon jälkeen ja teki heti ensimmäisessä ottelussaan tehot 1+2. Sekin oli jotain käsittämätöntä.
Jussi Lehmola:
Pelle Lindberghin kuolema on ensimmäinen pysäyttävä hetki, jonka minä muistan. Hänet oli aikaisemmin samana vuonna valittu ensimmäisenä eurooppalaisena NHL:n parhaaksi maalivahdiksi. NHL:n seuraaminen oli tuohon aikaan Suomessa toki "haastavaa", mutta Lindbergh ylitti uutiskynnyksen tiedotusvälineissä.
Mennään kuitenkin positiivisen kautta. Viime vuosien ikimuistoisin suomalaistapahtuma oli kyllä Kimmo Timosen uran päättyminen Stanley Cup -mestaruuteen. Ja nimenomaan se hetki, kun Chicago Blackhawksin kapteeni Jonathan Toews ojensi pystin ensimmäiseksi juuri suomalaisveteraanille. Valitettavasti kahdeksan vuotta aikaisemmin Anaheim Ducksin kapteeni Scott Niedermayer harrasti nepotismia eikä antanut maljaa ensimmäisenä Teemu Selänteelle.

Selänteen mestaruus oli tietenkin itsessään upea hetki. NHL:n runkosarjojen aikana on vuosien saatossa nähty hienoja piristäviä tapahtumia ja pysäyttäviä tragedioita, mutta minä palaan aina niihin mestaruuksiin ja mestareihin. Esimerkiksi Ray Bourqueen, joka teki 2001 "timoset" paljon ennen Kimmoa. Valitettavasti Bourque ei saanut toteutettua unelmaansa Boston Bruinsin paidassa.
Mark Messier, Esa Tikkanen ja kumppanit palauttivat 1994 New York Rangersin mestaruuskantaan 54 vuoden tauon jälkeen. Messier oli tuolloin Ison Omenan kuningas, ruhtinas, pormestari ja varmasti kaikkea muutakin. Voi vain kuvitella, minkälainen kaaos syntyy Torontossa, jos Maple Leafs joskus vielä tuo Stanley Cupin kaupunkiin.
Jostain syystä minä en saa erityistä iloa irti tästä Ayres-huumasta. Tämä oli tietenkin pakon sanelema juttu, mutta se vaati "mini-tragedian" Carolinalta. Kaiken huippu negatiivisessa mielessä nähtiin mielestäni uudenvuodenaattona 2016, kun Hurricanes laittoi vapaaehtoisesti varustevastaava Jorge Alvesin maalivahdiksi ottelun viimeiseksi kahdeksaksi sekunniksi. Siinä halvennettiin NHL:ää. Moni oikea maalivahti ei koskaan saanut nimeään NHL-tilastoihin. Dominik Hasekin taakse aikanaan jumiutunut Markus Ketterer olisi esimerkiksi ansainnut työllään ja saavutuksillaan kunnian päästä NHL:n aikakirjoihin.
*** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
Mutta palataan tuoreisiin positiivisiin asioihin. Aleksandr Ovetshkinin 700. maali oli huikea rajapyykki. Kohta "The Gr8" ohittaa kaikkien aikojen listalla Mike Gartnerin. Ensi kaudella selkä edellä tulevat vastaan Phil Esposito, Marcel Dionne sekä Brett Hull. Ja sitten...
Ja onhan tämä nykyään yhtä juhlahetkeä koko ajan, kun Suomella on niin hieno uusi sukupolvi kiekkoilijoita NHL:ssä, ja lisää on tulossa. Vielä kun heidät saataisiin kaikki kerralla Leijona-paita päällä kansainväliseen turnaukseen.
Se vasta olisikin (minut) pysäyttävä hetki.
Simo Järvinen:
Bouwmeesterin tyyliset tapaukset ovat kieltämättä aina sellaisia hetkiä, jotka pysäyttävät. Toivon todellakin, että tilanteessa käy niin, että konkaripakki palaa klassillisesti kaukaloon pudotuspelien käynnistyessä ja St. Louis Blues saa siitä todellista taisteluasennetta, joka kantaa nuottipaidat mahdollisimman pitkälle.
Saku Koivun ja Mario Lemieux´n paluuottelut syöpädiagnoosien jälkeen kuuluvat ehdottomasti omassa listassani sykähdyttävimpien tapauksien kärkikastiin. Sitä ei aina kotisohvalla ymmärrä, miten isoista asioista on kyse.

Stanley Cupin voittajiin liittyy myös paljon sykähdyttäviä hetkiä. Ensiksi tulee tietysti mieleen Kimmo Timosen pitkän uran huikea päätös, kun suomalaispakki pääsi vihdoin nostamaan lordi Stanleyn maljaa Chicago Blackhawksin paidassa.
Boston Bruinsia lähes koko uransa ajan edustanut Ray Bourque puolestaan sai pitkälle 22 vuotta kestäneelle NHL-uralleen hienoimman mahdollisen kruunun, kun kanadalainen juhli mestaruutta tähtien tuikkimassa Colorado Avalanchessa.
Juuri Bourquen, Timosen ja miksei myös Tonin mainitseman Teemu Selänteen tähtihetkissä yhdistyy voimakkaasti se, kuinka urheilija lopulta nousee vaikeuksien yläpuolelle ja saa työstään palkinnon.
Aleksandr Ovetshkin on omalta osaltaan varmistanut sen, että sykähdyttäviä hetkiä on nähty (ja nähdään edelleenkin) taalakaukaloissa myös erilaisten rajapyykkien muodossa.
Jussi ei lämmennyt David Ayresin suoritteesta, mutta itselleni se upposi. Toki ymmärrän liigan halventamiskulman, mutta Toronton miljoonamiesten olisi pitänyt vain tulittaa mokoma jääkoneen ajelija tylysti pois maalinsa suulta, eikä tehdä tuntemattomasta Ayresista kuolematonta kulttihahmoa Raleigh'iin. Mutta uskon, että ikimuistoisimmat hetket kuluvan kauden osalta ovat vasta tulossa. Jäämme vesi kielellä odottamaan.

Valtteri Tahkola:
Minun verrattain lyhyen taipaleeni pysähdyttävin kokemus henkilökohtaisella tasolla on ollut Saku Koivun paluu kaukaloihin syöpätaistelun jälkeen. Se nostaa edelleen tunteet pintaan.
Edellä on käyty varsin ansiokkaasti läpi sellaiset tapahtumat, jotka olisivat olleet omallakin listalla. Täytyy silti nostaa erikseen esille tuo surullinen Jaroslavlin lento-onnettomuus. Muistan sen päivän elävästi, silloin minunkin maailmani pysähtyi.
Tälläkin kaudella on nähty paljon tunteikkaita hetkiä. Siitä hyvänä muistutuksena ovat esimerkiksi torstain kierroksella nähdyt tapahtumat Ottawassa, kun Bobby Ryan tykitti hattutempun vasta toisessa ottelussaan marraskuun jälkeen. Yleisö osoitti välittömän tukensa liikuttuneelle Ryanille, joka on taistellut tiensä pois pohjalta.
Urheilun voima on valtava. Uskon vahvasti, että näemme tällä kaudella vielä lisää tunteikkaita hetkiä. Toivon tietysti, että ne ovat sieltä positiivisesta päästä.