Naisjääkiekossa otettu isoja kehitysaskeleita 2000-luvulla

NHL nostaa maaliskuussa esiin sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tällä kertaa NHL.com/fi haastatteli Naisleijonien pitkäaikaista luottopelaajaa Annina Rajahuhtaa ja kysyi hänen mielipidettään suomalaisen naisjääkiekkoilun kehityksestä.

Suomalainen naisjääkiekkoilu on ollut viime vuodet monessa mielessä vahvassa nosteessa, mikä johtuu etenkin siitä, että pelaajien ja pelin taso on kasvanut vauhdilla koko 2000-luvun ajan.
Tämän vuosituhannen tähtinimiin kuuluva Annina Rajahuhta on nähnyt muutoksen omin silmin. Hän aloitti menestyksekkään uransa aikuisten sarjoissa 2000-luvun alkupuolella ja ripusti hokkarit naulaan keväällä 2021.
Vuonna 2005 SM-sarjassa debytoinut Rajahuhta pelasi pääsarjatasolla 13 eri kaudella ja oli tänä aikana Naisleijonien luottopelaajia. Maajoukkueessa tilille tuli neljä arvokisamitalia, mukaan lukien kaksi olympiapronssia.

Rajahuhta kertoo suuren kehityksen näkyvän etenkin maajoukkueessa ja Naisten Liigassa, jossa toiminta on ammattimaistunut viimeisten 20 vuoden aikana.
- Koko sarjan urheilullinen taso on kasvanut. Isona asiana oli aikoinaan se, että naisten maajoukkueen pelaajat pääsivät apurahaurheilijoiksi, ja se antoi monille pelaajille mahdollisuuden panostaa harjoitteluun aiempaa enemmän. Maajoukkuepelaajat ovat siten nostaneet vaatimustasoa seurajoukkueissaan, Rajahuhta kertoo.
Myös seuroissa on panostettu laatuun koko ajan enemmän ja enemmän. Naisten Liigan joukkueiden pelaajat ovat yhä amatöörejä, koska he eivät saa pelaamisestaan palkkaa, mutta toiminta ei paljoa eroa ammattilaisen elämästä, sillä kyse on huippu-urheilusta.
- Nykyään panostetaan muun muassa henkilökohtaiseen valmennukseen, jossa pääsee kehittämään eri osa-alueita, kuten luistelua ja taitotasoa. Naisten Liigassa on myös päätoimisia valmentajia, jotka saavat keskittyä sataprosenttisesti oleelliseen. Näin ollen valmennuksen laatu on entistä parempaa.
Rajahuhta painottaa myös sen merkitystä, ketkä hakeutuvat valmennustehtäviin.

• Se on iso asia, että entiset huippupelaajat ovat nykyään pääkoutseina, hän sanoo.
  Esimerkkinä mainittakoon Team Kuortaneen Mira Kuisma, Ilveksen Marjo Voutilainen ja Kärppien Sanna Lankosaari. Heistä kukin loisti aikoinaan SM-sarjassa ja Naisleijonissa.
  - Heillä on niin vahva ymmärrys lajista ja pelaajien arjesta. He tietävät pelaajien haasteet ja esimerkiksi sen, millaisen ruljanssin pelaajat käyvät läpi yhdistäessään koulut, työn ja pelaamisen.
  Oma vaikutuksensa on myös liiton linjauksilla. Liitto kouluttaa valmentajia, mutta sanelee myös sen, millaisia jäävuoroja naiset voivat saada.
  Aiempaa enemmän näkyvyyttä
  Vielä joitakin vuosia sitten naiskiekkoilun uutisointi pyöri vain Naisleijonien ympärillä, mikä ei yllätä. Onhan maajoukkue tuonut Suomeen säännöllisesti arvokisamitaleja jo yli 30 vuoden ajan.
  Lisää aiheesta: [Naisleijonien mitalisade alkoi jo 1980-luvulla]
  Positiivista on ollut se, että kiinnostus ei ole enää hetkittäistä vaan säännöllistä. Eikä julkisuus rajoitu vain maajoukkueeseen, vaan esimerkiksi Naisten Liigasta uutisoidaan nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin.
  Vieläkään ei voi sanoa, että näkyvyyttä tulisi paljon, mutta sitä tulee selvästi enemmän kuin aiemmin.
  - Näkyvyydessä on iso ero niihin aikoihin kuin itse aloitin SM-sarjassa (vuonna 2005). Ennen tuntui siltä, että naisjääkiekossa kiinnosti vain olympiajoukkue, ja sekin vain olympiavuosina. Olympialaisten jälkeen oli edessä taas kolmen vuoden radiohiljaisuus, Rajahuhta muistelee.

Hyvä osoitus naiskiekon potentiaalista nähtiin 2019 Espoon MM-kisoissa, jossa Suomi voitti historiansa ensimmäisen hopeamitalin. Turnauksesta oli tulla jopa mestaruus, sillä Suomi sai kiekon finaalin jatkoajalla maaliin asti, mutta osuma hylättiin tilannetta edeltäneen rikkeen takia. Yhdysvallat vei lopulta mestaruuden voittolaukauskilpailussa.
Finnpanelin mukaan finaalia katsoi televisiosta keskimäärin yli 700 000 ihmistä. Se on kova lukema.
- Koen, että Naisleijonilla oli tuolloin raikas maine. Me toimme jotain uutta hieman ummehtuneeseen lätkäskeneen. Henkilökohtaisesti toivoin, että tuo momentum olisi pystytty käyttämään paremmin hyväksi.
Rajahuhta viittaa tällä muun muassa siihen, että seurat olisivat voineet hyödyntää tilaisuuden ja kasvattaa hypeä omalla tekemisellään.
- Ymmärrän, että siinä tuli koronapandemia vaikeuttamaan tilannetta, mutta seurajoukkueissa olisi voitu hyödyntää tilaisuus ja saada lisää väkeä halliin.
Rajahuhta panostaisi ruohonjuuritasolle
Suomessa pelin taso on jo korkealla, mutta Naisten Liigan pelaajat eivät tienaa yleensä lanttiakaan. Jotkut jopa joutuvat maksamaan pelaamisesta kausimaksuja.
Se kertoo siitä, että tehtävää riittää vielä paljon, mutta tilanne ei ole toivoton. Esimerkiksi Ruotsissa parhaimmat pelaajat ovat ammattilaisia, ja siksi useat suomalaisetkin ovat suunnanneet länsinaapurin pääsarjaan. Ruotsin SDHL:ssä on pelannut tällä kaudella 17 suomalaista, muun muassa Naisleijonien luottonimet Noora Tulus, Petra Nieminen, Jenni Hiirikoski ja Anni Keisala.
*** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
- Ruotsiin on hankittu huippupelaajia Kanadasta, Yhdysvalloista, Suomesta, Sveitsistä, Tshekistä ja muista maista, ja he ovat nostaneet sarjan tasoa todella paljon. Siellä tehdään asioita oikein. Esimerkiksi miesten ja naisten joukkueita ristiinmarkkinoidaan, ja naisten sarjan pelit ovat kaikkien nähtävissä.
Ruotsin-mallia kopioimalla Suomessakin voisi saada aikaiseksi nopeita tuloksia. Rajahuhta pitää kuitenkin tärkeimpänä asiana, että Suomessa katse käännettäisiin ruohonjuuritasolle.
- Panostaisin tyttökiekkoon ja parantaisin seurojen arkea. Toisin jotain uutta ja raikasta ruohonjuuritasolle, jotta saisimme lisää tyttöjä lajin pariin ja sitä kautta lisää pelaajamassaa, josta nousisi entistä enemmän huippuyksilöitä, Rajahuhta päättää.