peter laviolette

NHL.com/fi ruotii kaikki 31 joukkuetta ja selvittää, kuinka kesän varaustilaisuus sekä vapaat agentit vaikuttivat niiden luonteeseen ja rakenteeseen. Tänään on vuorossa Nashville Predators.

Jääkiekkokausi Nashvillessä päättyi karulla tavalla. Loppu koitti kirvelevästi, mutta ennen kaikkea selvästi aiemmin kuin oli aihetta odottaa. Runkosarjan paras joukkue tipahti Stanley Cup -jahdista jo toisella kierroksella.
[Läs lägeskollen för andra lag]
Presidents' Trophyn voitto oli Predatorsille jo jonkinlainen saavutus, mutta kantrikaupungissa tiedetään, että aineksia on kaikkein suurimpaan palkintoonkin. Se oli tärkeää pitää mielessä kesällä, sillä pettymyksellisistä pudotuspeleistä huolimatta Nashvillellä on vielä aikaa kamppailla kannusta nykyisellä rungollaan.
Putoamisen tylyin osuus ei välttämättä ole mestaruushaaveen hetkellinen mureneminen. Kenties suurempi pettymys on kuukausien tauko, jonka läpi joudutaan kärvistelemään viimeisen ottelun ja uuden kauden alun välillä. Nashvillen tapauksessa kesä todellakin on tylsää aikaa, sillä kokeneena GM:nä David Poile ei ole lähtenyt hätäilemään pelaajamarkkinoilla.
Heinäkuun lähestyessä loppuaan voisi sanoa, että periaatteessa Poile ja Predators eivät ole muuttaneet mitään. Nashville ei lähtenyt jahtaamaan uusia supertähtiä tai kauppaamaan pelaajiaan.

Sen sijaan Poile on keskittynyt kahteen ulkopuolisen näkökulmasta jokseenkin tylsään, mutta silti erittäin tärkeään ominaisuuteen: syvyyteen ja tulevaisuuteen. Uusia varauksia ei juurikaan tehty, sillä Predatorsilla oli vain neljä varausvuoroa ja nekin vasta neljänneltä kierrokselta alkaen. Vähäiset panostukset kohdistettiin päättyviin pelaajasopimuksiin.
Predatorsilla ei ollut juuri mitään akuuttia tarvetta, joka vaatisi radikaaleja toimenpiteitä tässä vaiheessa joukkueen elinkaarta. Kärkitähdet - mukaan lukien liigan jopa paras puolustuskalusto - jatkavat, samoin tärkeimmät hyökkääjät. Uusien pelaajien sijaan katseet kääntyivät maalivahti Juuse Saroksen sekä hyökkääjäparin Ryan Hartman ja Miikka Salomäki jatkosopimuksiin. Näistä kaksi ensimmäistä on jo saatu valmiiksi kaikessa rauhassa.
Vapaiden pelaajien markkinat ovat Predatorsin kannalta ajankohtaisemmat vasta ensi kesänä. Silloin päättyvät ykkösmaalivahti Pekka Rinteen ja puolustaja Ryan Ellisin sopimukset, ja heistä tulee rajoittamattomia vapaita agentteja.
Poile on osoittanut suurta luottamusta nykyiseen pelaajistoonsa pitämällä kaiken niin ennallaan kuin vain suinkin mahdollista. Predatorsin riveissä on paljon nuoria pelaajia, joille organisaatiolla on suuret odotukset. Heitä ovat esimerkiksi hyökkääjä Eeli Tolvanen, joka ei vielä viime kaudella ennättänyt kevään siirtonsa jälkeen päästä täyteen vauhtiin, sekä vasta parikymppinen puolustaja Dante Fabbro, joka kiekkoilee yhä Yhdysvaltojen yliopistosarjoissa.

Predatorsin runko on ihailtavan nuori, joten joukkueella pitäisi olla vielä runsaasti aikaa kamppailla menestyksestä. 34-vuotiaana Rinne on avainpelaajista ylivoimaisesti iäkkäin, mutta juuri siihen Saroksen kolmen vuoden jatkosopimus oli erinomainen reagointi. Tällä hetkellä hänestä ollaan muovaamassa maanmiehensä seuraajaa.
P.K. Subban on 29-vuotias, Roman Josi 28, Ellis 27. Filip Forsberg ja Hartman ovat 23-vuotiaita, Tolvanen vasta 19.
Poile tunnistaa keski-iältään vain 26-vuotiaan joukkueensa vahvuudet sekä suuren potentiaalin. Siinä tilanteessa kesä ei ole suuria peliliikkeitä varten. Nyt voidaan yksinkertaisesti parantaa pelaajien luontaisen kehittymisen kautta sen sijaan, että markkinoilta tavoiteltaisiin lyhyen tähtäimen avainpelaajia.
Täsmävahvistusten aika on myöhemmin, perustuen siihen mitä seuraavat pari vuotta tuovat tullessaan ja millaisia tarpeita Predatorsin joukkueessa ilmenee.