Skip to main content

Mogilnyin rohkea loikkaus avasi portin

Aleksandr Mogilnyi oli ensimmäinen Neuvostoliitosta länteen loikannut pelaaja

Teksti Marko Leppänen @MarkoLeppnen / toimittaja, NHL.com/FI

Kun kiekko putosi jäähän Centennial Classic -ulkoilmaottelussa 1. tammikuuta 2017, koko vuoden kestävät NHL:n 100-vuotisjuhlallisuudet alkoivat. Vuonna 1917 perustetun liigan värikkääseen historiaan mahtuu tuhansia tarinoita ja satoja lajin soihtua kantaneita legendoja.

NHL.com/FI kertoo lauantaisin kiehtovia tarinoita vuosisadan varrelta. Tässä juttusarjassa esittelemme NHL:n historian avainhenkilöitä perustajista pelaajiin ja pioneereihin, jotka ovat jättäneet jääkiekkoon lähtemättömän jälkensä. Tällä kertaa tutustumme Aleksandr Mogilnyiin.

Veikkaajan NHL-kirjeenvaihtajana työskennellyt Vesa Rantanen kysyi Torontossa Aleksandr Mogilnyiltä, ottaisiko hän mieluummin tolppalaukauksen kauniin kuvion päätteeksi vai likaisen irtokiekkomaalin.

Venäläinen vastasi, että tolppalaukauksen tietenkin.

Asenne kuvaa hyvin Mogilnyin suhtautumista jääkiekkoon. Se oli hänelle ennen kaikkea taidetta, jossa visuaalinen elementti oli aina läsnä. Tuo ajatusmaailma huokui Mogilnyin pelistä. Hän oli aikaansa edellä vauhdin hyödyntämisessä. Hän pystyi tekemään kiekon kanssa uskomattomia temppuja - täydessä vauhdissa. Mogilnyi oli sikäli kuin varhainen painos Connor McDavidista.

- Hän on paras pelaaja, jonka kanssa olen pelannut. Hän on lahjakas, taitava, luontainen jääkiekkoilija, Mats Sundin sanoi Toronton-vuosinaan.

Tulostakin tuli. Mogilnyi kuuluu kunnioitettuun "kolmen kullan kerhoon", johon päästäkseen pitää voittaa Stanley Cup, maailmanmestaruus ja olympiakulta. Hän täytti pääsyvaatimukset olympiavoitolla 1988, MM-kullalla 1989 ja mestaruudella New Jersey Devilsissä vuonna 2000.

Oli kuitenkin lähellä, että Mogilnyin taidoista olisi päässyt nauttimaan vain osa jääkiekkoilevasta maailmasta. Vaikka ura sisälsi monia urotekoja, se kaikkein kovin juttu tapahtui ennen Pohjois-Amerikan kiekkoyleisön tietoisuuteen pääsemistä.

Buffalo Sabres otti pienen riskin, kun se varasi Mogilnyin viidennellä kierroksella vuoden 1988 varaustilaisuudessa. Neuvostoliitto oli vielä voimissaan, eikä oman arvonsa tuntevan valtion edustajat päästäneet urheilijoita muuttamaan vapaasti länteen.

Keväällä nuorimies teki ison henkilökohtaisen päätöksen. Hän halusi NHL:ään. Ruotsin uudessa Globenissa pidettyjen MM-kisojen jälkeen Mogilnyi ei palannutkaan maajoukkueen matkassa Neuvostoliittoon, vaan lensi Buffalo Sabresin edustajien kanssa uudelle mantereelle.

Joukkueella oli pari vapaapäivää ennen lentoa Moskovaan. Kun joukkue kokoontui yhteen hotellille 4. toukokuuta, yksi oli poissa. Päävalmentaja Viktor Tihonov oli raivoissaan, kuten moni muukin. Aiemmin muun muassa puolalaiset jalkapalloilijat, tshekkiläiset jääkiekkoilijat, unkarilaiset nyrkkeilijät, romanialaiset painijat ja saksalaiset soutajat olivat karanneet länteen, mutta yksikään neuvostoliittolainen jääkiekkoilija ei ollut vielä uskaltanut tehdä sitä.

Mogilnyi oli pelannut loistavassa ketjussa Sergei Fedorovin ja Pavel Buren kanssa. Loikkaushetkellä hän ei voinut olla varma omasta kohtalostaan - puhumattakaan siitä, pystyisikö hänen esimerkkinsä auraamaan tietä maanmiehille, jotka niin ikään halusivat maailman parhaaseen sarjaan.

Pelikavereiden ja Neuvostoliiton kiekkojohtajien suhtautuminen maajoukkueen nuoren tähtipelaajan ratkaisuun oli hyvin kylmä.

- Olen onnellinen, että loikkasin, mutta ehkä sen takia kausi oli minulle vaikea. En toivoisi tällaista pahimmalle vihollisellenikaan. Yhteenotot pelaajien kanssa maksoivat minulle paljon. En ole kuitenkaan tehty teräksestä, Mogilnyi sanoi loikkaamisensa jälkeen.

Buffalo Sabresin omistaja Seymour H. Knox antoi Mogilnyille käyttöön numeron 89 venäläisen varausnumeron mukaan. Sikäläisten asiantuntijoiden mukaan venäläisen olisi pitänyt olla taitojensa puolesta koko tilaisuuden ykkösvaraus, mutta kansallisuuden takia muut joukkueet eivät uskaltaneet varata häntä.

- Sen numeron käyttäminen on minulle jotain erityistä. Se on paljon enemmän kuin numero, Mogilnyi on sanonut.

Mogilnyi onnistui lyömään itseään läpi kolmen ensimmäisen NHL-kautensa aikana. Tulokaskausikin toi jo 15 maalia ja 43 pistettä. Toisella kaudella pistemäärä nousi 64:ään ja kolmannella 84:ään.

Mogilnyi kohtasi kuitenkin monia vaikeuksia. Pelityyli oli erilainen kuin Neuvostoliitossa, eikä valtava kielimuuri suinkaan helpottanut asiaa. Vaikka taidot näkyivät nopeasti, hän häipyi välillä pitkäksi ajaksi varjoihin.

Suhde pohjoisamerikkalaiseen mediaan toi lisää painetta. Avoimet pohjoisamerikkalaiset eivät aina ymmärtäneet venäläistä, joka halusi vetäytyä usein omiin oloihinsa. Häntä alettiin nimitellä kylmäkiskoiseksi persoonaksi.

Kun kielitaito parantui, venäläisestä kuoriutui uusi puoli. Häntä ei ollut mediavalmennettu niin kuin monia nykyisiä tähtipelaajia. Suusta saattoi tulla ulos hyvinkin avointa aineistoa.

Kaudella 1992-93 Buffalossa saatiin nauttia maagisen tutkaparin yhteispelistä. Mogilnyin ja edelliskauden alussa New York Islandersista hankitun keskushyökkääjä Pat LaFontainen kemiat naksahtivat kohdalleen, ja loppu oli historiaa. Mogilnyi teki tuolla kaudella peräti 127 pistettä ja jakoi 76 osumallaan liigan maalikuninkuuden tulokkaiden maaliennätyksen murskanneen Teemu Selänteen kanssa.

Neuvostoliitto hajosi vain kaksi vuotta Mogilnyin loikkaamisen jälkeen. Venäjältä pelaajat pystyivät matkustamaan vapaammin Pohjois-Amerikkaan, mikä avasi venäläispelaajien padon.

Mogilnyi ei pelannut enää koskaan Neuvostoliiton joukkueessa, mutta Venäjää hän edusti. Oli ironista, että Mogilnyi palasi seitsemän vuoden jälkeen takaisin juuri Tukholmaan pelaamaan vuoden 1996 World Cupia Venäjän riveissä. Mukana oli myös vanha tuttu Sergei Fedorov.

Mogilnyi lopetti uransa 16 NHL-kauden, 990 runkosarjapelin ja 1 032 tehopisteen jälkeen. Niin vaikeaa kuin alku olikin, ratkaisu oli oikea - sekä hänelle itselleen että maanmiehille.

Katso lisää