Maalivahtien työnjaolla entistä enemmän merkitystä NHL:ssä

Tiistain kolumneissa pidämme pään ylhäällä ja pureudumme taalaliigan ajankohtaisimpiin aiheisiin koko kauden 2019-20 runkosarjan ajan. Tällä kertaa käsittelemme maalivahtien työnjakoa.

Miikka Kiprusoff pelasi Calgary Flamesin aloittavana maalivahtina yli 70 runkosarjaottelussa kuudella peräkkäisellä kaudella vuosina 2005-11. Kovimmat kaudet olivat 2007-08 ja 2008-09, jolloin hänelle kertyi 76 starttia per sesonki.
NHL-seurapomot ja -valmentajat eivät enää halua laittaa tähtiveskareitaan noin uuvuttavaan leikkiin. Viime kaudella yli 60 ottelua startanneita maalivahteja oli koko liigassa vain kuusi. Olemme siirtyneet tandemien aikaan.
- Nykypäivän peli on todella vaativaa ja nopeaa. Se pätee myös maalivahteihin. Jos on mahdollisuus saada lepoa, niin se on loistava asia pidemmän päälle. Nykyään joukkue tarvitsee menestyäkseen kaksi hyvää maalivahtia, joiden pitää pystyä jakamaan työtaakka, Nashville Predatorsin veräjänvartija Pekka Rinne sanoi aikaisemmin tänä vuonna.
Boston Bruins on loistava esimerkki siitä. Vaikka Bostonin Tuukka Rask on yksi NHL:n arvostetuimmista maalivahdeista, niin työtaakkaa jaetaan Bruinsin leirissä suhteellisen tasan suomalaistähden ja Jaroslav Halakin kanssa.
Raskilla ei ole mitään kevyempää ohjelmaa vastaan - ainakaan tässä kypsässä 32 vuoden iässä.
*** ***Lisää aiheesta: [NHL:n komissaari Gary Bettman antoi lausunnon]
- Kaikki haluavat pelata. Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä helpompi on tajuta, ettei tässä ole kyse minusta. Lepään joukkueen vuoksi, Rask paalutti uutistoimisto AP:lle.
Toinen esimerkki on New York Islanders, jossa "tasa-arvoon" tunnutaan suhtautuvan jopa yli-innokkaasti. Semjon Varlamov ja Thomas Greiss ovat pelanneet tällä kaudella vuorotellen. Varlamovin ja Greissin tilastot ovat kaiken lisäksi niin samanlaiset, että alkaa melkein hymyilyttää.
Työnjako ei saa ainakaan liikaa vaikuttaa joukkueen menestymiseen runkosarjassa. Onnistuneen tandemin vaatimus on tietenkin tarvittavan tasokkaan kakkosmiehen tai "1B-miehen" löytäminen ja palkkakaton alle sovittaminen.
Toisille iso vastuu sopii paremmin
Vegas Golden Knightsin Marc-Andre Fleury ei ole lähellekään tämän kauden työllistetyin maalivahti NHL:ssä, mutta se johtuu siitä, että hän on ollut sivussa ritarirykmentin vahvuudesta henkilökohtaisten syiden takia. Muuten hän tykkää isosta vastuusta. Fleury aloittikin lokakuussa Vegasin 14 ottelusta 12.
- Rakastan pelaamista. On helpompaa pääkopan kannalta, kun saa pelata paljon. Siinä pääsee rytmiin ja siihen tottuu, Fleury kertoi Las Vegas Review-Journal -lehdelle.
Mutta ei Fleurylla ole mitään pakkomiellettä urakoinnistaan.

• On vaikeaa löytää sitä täydellistä määrää starteille. Jokainen kausi on erilainen. Olemme keskustelleet asiasta, ja valmennusjohdolla on suunnitelma. Minulle käy mikä tahansa pelimäärä, mihin he sitten päätyvätkin, Fleury jatkoi.
  Kiprusoff ei ollut aikakautensa ainoa urakkamies. Noilla kausilla vastaavia ottelulukemia vetelivät New Jersey Devilsin Martin Brodeur, San Jose Sharksin Jevgeni Nabokov, Buffalo Sabresin Ryan Miller ja Vancouver Canucksin Roberto Luongo.
  Trendi on kuitenkin selvä. Koko päättyvällä vuosikymmenellä (kaudesta 2010-11 lähtien) yli 70 startin miehiä on yhteensä vain seitsemän, joista viimeisin on Edmonton Oilersin Cam Talbot kaudelta 2016-17.
  Pudotuspeleissä meininki on tietenkin toinen. Aloittavan maalivahdin vaihtaminen kuvaa yleensä isoa ongelmaa: joko ykkösmiehesi ei saa sitä kuuluisaa rantapalloakaan kiinni tai sitten hän on loukkaantunut.
  Edellä mainittu tuo mieleen Kanadan päävalmentaja Mike Babcockin sanat Vancouverin olympiakisoissa, kun hän vaihtoi Luongon Brodeurin tilalle aloittavaksi maalivahdiksi. Babcock lupasi mennä Luongolla loppuun saakka hyvin yksinkertaisesta syystä.
  - Jos vaihdamme tässä turnauksessa vielä maalivahtia, niin taidamme siinä vaiheessa olla jo ulkona kisoista.
  Sama pätee pitkälti myös NHL:n pudotuspeleihin.
  Korpisalo ollut työllistetyin suomalainen
  Edmonton Oilersin Mikko Koskinen on vielä tasa-arvoisemmassa tilanteessa kuin Rask. Koskisella on tällä kaudella yhtä monta starttia kuin hänen veteraanivirkaveljellään Mike Smithillä. Nashvillella puolestaan on kokonaan suomalainen tandem. Rinne on toki yhä ykkösmies, mutta vastuuta riittää reilusti Juuse Saroksellekin. Antti Raanta on jäänyt Arizona Coyotesissa kakkosvahdin rooliin, mutta ei hänkään ole hämähäkinseittien peitossa. Raanta saa hyvin vastuuta Darcy Kuemperin takana.
  Suomalaisvahdeista työllistetyin on tällä kaudella ollut Columbus Blue Jacketsin Joonas Korpisalo. Syynä on Korpisalon hyvien otteiden lisäksi se, että Columbuksen kakkosvahti Elvis Merzlikins on vielä varsin kokematon NHL-ympyröissä.
  Maalivahtien työtaakan jakamisella on tietenkin yksi päätavoite: saada ykkösmies hyvässä vireessä mutta samalla tuoreen oloisena Stanley Cup -jahtiin.
  - Tämä nykyinen peli kuluttaa niin paljon maalivahteja. On vaikeaa pelata yli 60 ottelua (runkosarjassa) ja sitten olla vielä tarpeeksi energinen pudotuspeleissä, Buffalo Sabresin veräjänvartija Carter Hutton näki.

Rask voitti viime kevään pudotuspeleissä 15 ottelua. Ehkä työnjako Bostonissa on tällä kaudella piirun verran parempi, jotta Raskilta irtoaa ensi keväänä vielä yksi lisävoitto, joka toisi Stanley Cup -mestaruuden.
- On ilman muuta helpompaa, kun joka ilta on mahdollisuus voittaa riippumatta siitä, kuka on tolppien välissä. Se antaa veskareille myös lepoa, mistä he varmasti nauttivat. Tämä ilman muuta tulee auttamaan meitä kauden loppua kohden, Bruinsin tähtihyökkääjä Brad Marchand julisti Boston Globe -lehdelle.