Mario Lemieux murtautui kiekkomaailman tietoisuuteen samoihin aikoihin kuin Nintendon videopeli. Penguins oli kaudella 1983-84 NHL:n huonoin joukkue, mikä toi seuralle ensimmäisen varausvuoron.
Kesän 1984 varaustilaisuutta seurasi hallin näytöltä 3 000 ihmistä. QMJHL:ssä tuhoisaa jälkeä tehnyt hyökkääjä tiedettiin huipputaitavaksi, mutta tuskin kukaan osasi aavistaa, miten kauaskantoisia vaikutuksia valinnalla olisi.
Lemieux'n lempinimi Super Mario kuulostaa mahtipontiselta, mutta hän on osoittanut olevansa vuosien varrella kaiken hehkutuksen arvoinen. Hän on pitänyt Penguinsia pystyssä sekä kaukalossa että kentällä.
Lemieux on Gordie Howen ja Guy Lafleurin lisäksi NHL:n historian kolmas pelaaja, joka on jatkanut pelaamista vielä Hall of Fame -valinnan jälkeen.
Hänet otettiin mukaan kunniagalleriaan poikkeuksellisesti heti uran lopettamisen jälkeen vuonna 1997. Lemieux palasi kuitenkin kehiin vuonna 2000 ja pelasi sen jälkeen vielä viisi kautta.
Jää ikuiseksi arvoitukseksi, millaisiin saavutuksiin Lemieux olisi yltänyt, jos hän ei olisi kärsinyt urallaan monista loukkaantumisista ja sairauksista. Super Mario ei pelannut urallaan yhtään kokonaista kautta.
Lemieux kävi vakavimmat taistelunsa sydänvikoja ja imusolmukesyöpää vastaan. Selkävaivat olivat välillä niin rajuja, ettei hän itse pystynyt solmimaan luistimiensa nauhoja.
Terveysongelmat tavallaan alleviivasivat Lemieux'n absoluuttista taitoa. Vaikeuksista huolimatta hän rikkoi kymmenen kertaa sadan pisteen rajan.
Lemieux näytti luistimilla välillä jopa kömpelöltä, mikä johtuu osittain hänen 194-senttisestä ja yli satakiloisesta kropastaan. Hän ei kuitenkaan tuhlannut turhaan energiaansa. Kun tilanne sitä vaati, Mario oli mahdoton pideltävä.