Leino on tyytyväinen paikkaansa Sabresin keskushyökkääjänä
Teksti Risto PakarinenSuomen kesä on lyhyt, kaunis ja nykyisin myös helteinen. Heinäkuun 1. päivänä kukaan ei hikoillut niin kuin 27-vuotias hyökkääjä ja vapaa agentti Ville Leino, joka neuvotteli sopimuksesta useiden NHL-seurojen kanssa.
”Tilanne oli mielenkiintoinen, sillä sain useita tarjouksia, ja tärkeitä päätöksiä oli tehtävä nopeasti”, Leino kertoi jokin aika sitten NHL.comille.
Hän päätti lopulta siirtyä Philadelphia Flyersista Buffalo Sabresiin kuusivuotisella 27 miljoonan dollarin sopimuksella.
”Tiedän, että joukkue on hyvä, sillä pelasimme heitä vastaan viime kauden pudotuspeleissä”, Leino kommentoi Sabresia. ”Sabres saattoi olla joukkueena jopa Flyersia parempi, mutta kokemus käänsi ottelut lopulta eduksemme.”
”Huomasin, että joukkueessa on loistavia pelaajia ja fantastinen, ehkäpä koko NHL:n paras maalivahti Ryan Miller. Tiedän myös, että uusi on omistaja on vakavissaan luomassa mestarijoukkuetta, sillä seura on tehnyt sopimuksen myös Robyn Regehrin ja Christian Ehrhoffin kanssa.”
Leinoa kiinnosti rahakkaan sopimuksen ja nousujohteisessa joukkueessa pelaamisen lisäksi myös tilaisuus päästä takaisin keskushyökkääjäksi, jona hän on pelannut suurimman osan urastaan ja jota hän myös pitää parhaana pelipaikkanaan.
”Siitä on jo muutamia vuosia, kun pelasin keskushyökkääjänä, joten se houkutteli, etenkin Sabresin kaltaisessa joukkueessa, jossa keskushyökkääjällä on merkittävä rooli”, Leino jatkoi.
”Kaikissa hyvissä joukkueissa on 3–4 hyvää sentteriä, joten myös minun on pystyttävä pelaamaan hyvin. Pelaan siellä, missä valmentaja haluaa minun pelaavan, ja toivottavasti kemiat osuvat kohdalleen.”
Leino on viettänyt kesäloman Suomessa treenaten omin päin ja ohjaten junnupelaajia jääkiekkokoulussa Savonlinnassa.
”Olen yrittänyt vahvistaa jalkojani ja tasapainoani treenaamalla pelinomaisesti. Tavoitteeni on saada lisää voimaan luisteluun ja kiekkotaisteluihin”, Leino kertoi.
Jääkiekkokouluun osallistuneille 100 nuorelle pelaajalle Leino kertoi luultavasti saman, minkä hän olisi sanonut itselleen 18-vuotiaana, kun hän pelasi junnukiekkoa kakkostasolla eikä olisi uskonut, että 10 vuoden kuluttua hän olisi tavoiteltu NHL:n vapaa agentti:
”Nauti sekä siitä mitä teet että pelistä. Katso, mitä itseäsi paremmat pelaajat tekevät, ja toimi samoin. Kehitä taitojasi.”
Savonlinnassa varttunutta Leinoa pidettiin hyvänä mutta ei loistavana pelaajana.
Hän ei ollut säännöllisesti mukana nuorisomaajoukkueissa, ja hän jatkoi pelaamista Savonlinnan joukkueessa vielä 18-vuotiaana, kun muut taitavat junnut olivat jo siirtyneet muualle. Leinon maalijyvä löytyi kaudella 2001–02, kun hän pelasi kakkostason junnuliigaa. Hän laukoi 36 maalia ja keräsi 72 pistettä 26 pelissä, joiden ansiosta hän pääsi ensimmäisen kerran junnumaajoukkueeseen.
Hän siirtyi SM-liigaan sopimuksella Ilveksen kanssa, mutta keräsi vain kaksi pistettä 23 pelissä. Tämän lisäksi hän pelasi 11 peliä Ilveksen junnujoukkueessa.
”En ollut fyysisesti kovin kehittynyt”, Leino kertoi NHL.comille. ”En ollut oikeastaan koskaan tehnyt mitään muuta kuin pelannut jääkiekkoa. Onkin ihme, että selviydyin kautta edeltävästä harjoittelusta tai etten nolannut itseäni perusteellisesti.”
Leino pelasi vielä kaksi kautta Ilveksessä ja teki sitten sopimuksen HPK:n kanssa kausiksi 2005–06. Hän teki vähintään 40 pistettä kumpanakin kautena mutta ei ollut mikään supertähti. Leinoa kuitenkin tunnettiin jo muustakin kuin vain valkoisista luistimistaan, josta hän tosin edelleenkin sai kuulla herjoja.
Seuraavana kautena ura nytkähti taas eteenpäin, kun hän keräsi Jokerien paidassa 77 pistettä 56 pelissä. Toukokuussa 2006 hän sitten solmi ensimmäisen NHL-sopimuksensa Detroit Red Wingsin kanssa.
Puolentoista kauden aikana Leino pääsi ajoittain pelaamaan Red Wingsissä, ennen kuin hänet vaihdettiin 6.2.2010 Philadelphiaan, jossa hän lopulta pääsi loistamaan. Leino keräsi varsinaisen kauden aikana 14 pelissä neljä pistettä, mutta oli Stanley Cupin pudotuspelien tähti vuonna 2010 keräämällä 21 pistettä 19 pelissä ja auttamalla omalta osaltaan Flyersin Stanley Cupin finaaliin.
”Monet taisivat kuvitella, että minusta ei koskaan tule varsinaista pelimiestä, kun en päässyt mukaan Suomen junnumaajoukkueisiin”, Leino totesi. ”Ja koska tyylini on aina ollut vähän epäsuomalainen, sitä ei ehkä osattu arvostaa. On tainnut olla typerää pitää kiinni omasta tyylistäni.”
”Olen tietenkin tehnyt kompromisseja ja kypsynyt pelaajana, joten en enää tee jäällä mitä tahansa etenkään, jos joukkue voi kärsiä siitä.”
Leino pelasi viime kaudella vasempana laitahyökkääjänä ja teki 81 pelissä 19 maalia ja 34 syöttöä. Hän myös auttoi ketjukaveriaan Danny Briereä tekemään 34 maalia, mikä on Brieren ennätys. Kaiken tämän jälkeen Leino herätti melkoisesti kiinnostusta vapaana agenttina.
”Tunnen nyt pohjoisamerikkalaisen tyylin ja tiedän, mitä voin siellä tehdä ja mitä en”, Leino sanoi. ”Tunnen omat vahvuuteni, ja olen saanut onnekseni pelata hienoissa organisaatioissa, joten olen oppinut myös melkoisesti voittamisesta ja mitä siihen vaaditaan: koko joukkueen on sitouduttava sataprosenttisesti voittamaan. Joka päivä.”
Katso lisää
”Tilanne oli mielenkiintoinen, sillä sain useita tarjouksia, ja tärkeitä päätöksiä oli tehtävä nopeasti”, Leino kertoi jokin aika sitten NHL.comille.
Hän päätti lopulta siirtyä Philadelphia Flyersista Buffalo Sabresiin kuusivuotisella 27 miljoonan dollarin sopimuksella.
”Tiedän, että joukkue on hyvä, sillä pelasimme heitä vastaan viime kauden pudotuspeleissä”, Leino kommentoi Sabresia. ”Sabres saattoi olla joukkueena jopa Flyersia parempi, mutta kokemus käänsi ottelut lopulta eduksemme.”
”Huomasin, että joukkueessa on loistavia pelaajia ja fantastinen, ehkäpä koko NHL:n paras maalivahti Ryan Miller. Tiedän myös, että uusi on omistaja on vakavissaan luomassa mestarijoukkuetta, sillä seura on tehnyt sopimuksen myös Robyn Regehrin ja Christian Ehrhoffin kanssa.”
Leinoa kiinnosti rahakkaan sopimuksen ja nousujohteisessa joukkueessa pelaamisen lisäksi myös tilaisuus päästä takaisin keskushyökkääjäksi, jona hän on pelannut suurimman osan urastaan ja jota hän myös pitää parhaana pelipaikkanaan.
”Siitä on jo muutamia vuosia, kun pelasin keskushyökkääjänä, joten se houkutteli, etenkin Sabresin kaltaisessa joukkueessa, jossa keskushyökkääjällä on merkittävä rooli”, Leino jatkoi.
”Kaikissa hyvissä joukkueissa on 3–4 hyvää sentteriä, joten myös minun on pystyttävä pelaamaan hyvin. Pelaan siellä, missä valmentaja haluaa minun pelaavan, ja toivottavasti kemiat osuvat kohdalleen.”
Leino on viettänyt kesäloman Suomessa treenaten omin päin ja ohjaten junnupelaajia jääkiekkokoulussa Savonlinnassa.
”Olen yrittänyt vahvistaa jalkojani ja tasapainoani treenaamalla pelinomaisesti. Tavoitteeni on saada lisää voimaan luisteluun ja kiekkotaisteluihin”, Leino kertoi.
Jääkiekkokouluun osallistuneille 100 nuorelle pelaajalle Leino kertoi luultavasti saman, minkä hän olisi sanonut itselleen 18-vuotiaana, kun hän pelasi junnukiekkoa kakkostasolla eikä olisi uskonut, että 10 vuoden kuluttua hän olisi tavoiteltu NHL:n vapaa agentti:
”Nauti sekä siitä mitä teet että pelistä. Katso, mitä itseäsi paremmat pelaajat tekevät, ja toimi samoin. Kehitä taitojasi.”
Savonlinnassa varttunutta Leinoa pidettiin hyvänä mutta ei loistavana pelaajana.
Hän ei ollut säännöllisesti mukana nuorisomaajoukkueissa, ja hän jatkoi pelaamista Savonlinnan joukkueessa vielä 18-vuotiaana, kun muut taitavat junnut olivat jo siirtyneet muualle. Leinon maalijyvä löytyi kaudella 2001–02, kun hän pelasi kakkostason junnuliigaa. Hän laukoi 36 maalia ja keräsi 72 pistettä 26 pelissä, joiden ansiosta hän pääsi ensimmäisen kerran junnumaajoukkueeseen.
Hän siirtyi SM-liigaan sopimuksella Ilveksen kanssa, mutta keräsi vain kaksi pistettä 23 pelissä. Tämän lisäksi hän pelasi 11 peliä Ilveksen junnujoukkueessa.
”En ollut fyysisesti kovin kehittynyt”, Leino kertoi NHL.comille. ”En ollut oikeastaan koskaan tehnyt mitään muuta kuin pelannut jääkiekkoa. Onkin ihme, että selviydyin kautta edeltävästä harjoittelusta tai etten nolannut itseäni perusteellisesti.”
Leino pelasi vielä kaksi kautta Ilveksessä ja teki sitten sopimuksen HPK:n kanssa kausiksi 2005–06. Hän teki vähintään 40 pistettä kumpanakin kautena mutta ei ollut mikään supertähti. Leinoa kuitenkin tunnettiin jo muustakin kuin vain valkoisista luistimistaan, josta hän tosin edelleenkin sai kuulla herjoja.
Seuraavana kautena ura nytkähti taas eteenpäin, kun hän keräsi Jokerien paidassa 77 pistettä 56 pelissä. Toukokuussa 2006 hän sitten solmi ensimmäisen NHL-sopimuksensa Detroit Red Wingsin kanssa.
Puolentoista kauden aikana Leino pääsi ajoittain pelaamaan Red Wingsissä, ennen kuin hänet vaihdettiin 6.2.2010 Philadelphiaan, jossa hän lopulta pääsi loistamaan. Leino keräsi varsinaisen kauden aikana 14 pelissä neljä pistettä, mutta oli Stanley Cupin pudotuspelien tähti vuonna 2010 keräämällä 21 pistettä 19 pelissä ja auttamalla omalta osaltaan Flyersin Stanley Cupin finaaliin.
”Monet taisivat kuvitella, että minusta ei koskaan tule varsinaista pelimiestä, kun en päässyt mukaan Suomen junnumaajoukkueisiin”, Leino totesi. ”Ja koska tyylini on aina ollut vähän epäsuomalainen, sitä ei ehkä osattu arvostaa. On tainnut olla typerää pitää kiinni omasta tyylistäni.”
”Olen tietenkin tehnyt kompromisseja ja kypsynyt pelaajana, joten en enää tee jäällä mitä tahansa etenkään, jos joukkue voi kärsiä siitä.”
Leino pelasi viime kaudella vasempana laitahyökkääjänä ja teki 81 pelissä 19 maalia ja 34 syöttöä. Hän myös auttoi ketjukaveriaan Danny Briereä tekemään 34 maalia, mikä on Brieren ennätys. Kaiken tämän jälkeen Leino herätti melkoisesti kiinnostusta vapaana agenttina.
”Tunnen nyt pohjoisamerikkalaisen tyylin ja tiedän, mitä voin siellä tehdä ja mitä en”, Leino sanoi. ”Tunnen omat vahvuuteni, ja olen saanut onnekseni pelata hienoissa organisaatioissa, joten olen oppinut myös melkoisesti voittamisesta ja mitä siihen vaaditaan: koko joukkueen on sitouduttava sataprosenttisesti voittamaan. Joka päivä.”