Larkinin tilastot kertovat menestyksestä

Vielä NHL-kauden 2015-16 alussa keskustelu vuoden tulokkaalle annettavan Calder-palkinnon voittajaehdokkaista keskittyi lähinnä Edmonton Oilersin Connor McDavidiin ja Buffalo Sabresin Jack Eicheliin. Nämä kaksi hyökkääjää olivat kesän 2015 NHL draftin ensimmäiset varaukset.

Nyt viisi kuukautta myöhemmin, uusi nimi on ilmestynyt näkyvästi samaan keskusteluun: Detroit Red Wingsin hyökkääjä Dylan Larkin.

Larkinin perinteiset tilastot tekevät hänen tapauksestaan kiinnostavan:

- Hän on 38 tehopisteellään Red Wingsin ykkönen ja koko NHL:n tulokaspörssin kakkonen, edellään vain Chicago Blackhawksin Artemi Panarin 52 pisteellä

- Hänen 35 tasakentällisin tehdyt pisteensä ovat eniten Red Wingsissä, yhdeksänneksi eniten koko NHL:ssä ja kakkosena tulokkaitten joukossa Panarinin jälkeen.

- Hän on Red Wingsin paras maalintekijä 18 maalilla ja samalla tulokkaitten jaetulla ykköstilalla Panarinin kanssa.

- Laukaustilastossa hän on Red Wingsin ykkönen 143 laukauksella ja tulokkaissa Buffalo Sabresin Jack Eichelin (160) jälkeen kakkonen.

- Plus/miinustilastossa Larkin on koko liigan ykkönen tuloksella plus 26. Pavel Datsyuk ja puolustaja Danny DeKeyser ovat Red Wingsissä jaetulla toisella sijalla tuloksella plus 13.

Syvempi tilastojen tarkastelu voi auttaa paljastamaan onko Larkin todellakin näin hyvä vai ovatko hänen hyvät tilastonumeronsa hyvien joukkuekavereitten, suotuisten peliolosuhteitten ja silkan moukan (kiekko)tuurin paisuttamia.

Yksi hyvä perustelu Larkinin jatkuvan menestyksen puolesta on se, että hänen korkeat pisteensä pystyttiin ennustamaan ottaen huomioon hänen menestyksekäs kautensa Michiganin yliopistossa viime vuonna. Hän teki 47 pistettä 35 ottelussa. Tuollaiset tehot ovat harvinaisia 18-vuotiaalta pelaajalta kovassa NCAA ykkösdivisioonan yliopistokiekossa. Samanlainen tehokkuus tuossa iässä on yleensä ollut merkki lähes varmasta menestyksestä myös NHL-tasolla.

Amerikkalainen edistyneen tilastoanalyysin guru Bill James kehitti vuonna 1985 alunperin baseballia varten järjestelmän, jonka Gabriel Desjardins sovelsi ensimmäisenä jääkiekkoon vuonna 2004, jonka perusteella voidaan arvioida miten monta pistettä toisesta liigasta tullut pelaaja tulee tekemään NHL:ssä. Järjestelmä perustuu aikaisemmin pelanneitten pelaajien tilastoihin muissa sarjoissa ja laskelmiin siitä, miten suuri osa heidän tehoistaan jatkui vielä heidän aloittaessaan NHL:ssä.

Kesän 2014 NHL Draftin 15. sijalla varattu Larkin teki 47 pistettä 35 ottelussaan Michiganissa viime kaudella, keskimäärin 1.34 pistettä per ottelu. Laskelmakaavan mukaan Big Ten-konferenssissa yliopistokiekkoa pelanneen pisteet kerrotaan 0.35:llä, jonka mukaan Larkinin voidaan arvioida tekevän 0.47 pistettä per ottelu ensimmäisellä kaudellaan NHL:ssä. Se veisi hänet lähes 40 pisteeseen jos hän pelaa koko runkosarjan kaikki ottelut.

Toistaiseksi Larkinilla on 38 pistettä 53 ottelussa eli hänen keskiarvonsa on 0.73 pistettä per ottelu.

Hänen tilastonsa on parempi kuin laskelman mukaan odotettiin osaksi siksi, koska hän pelasi yliopistosarjassa niin nuorena. NCAA-kiekkoa dominoivat yleensä vanhemmat pelaajat, joitten enemmistö määrää projektioluvun suuruuden. Yli piste-per-peli tahtinen tehokkuus 18-vuoden iässä on selkeä osoitin epätavallisesta lahjakkuudesta ja antaa historiallisesti NHL:ään sovellettuna ennustusluvuksi 0.51 vanhemmille pelaajille yleensä sovelletun 0.35 sijasta. Tämä tarkoittaa sitä, että Larkinin tapauksessa hänen tehokkuusprojektionsa NHL:ssä on lähempänä lukua 0.68 pistettä per ottelu, mikä on vain kolmeen pisteen päässä hänen todellisesta pistetehokkuudestaan tällä hetkellä.

Vertailtavana esimerkkinä voidaan tarkastella tilastollisesti häntä lähinnä ollutta pelaajaa, Chicago Blackhawksin Jonathan Toewsia. Toews teki 18-vuotiaana 46 maalia 34 ottelussa pelatessaan Pohjois-Dakotan yliopistojoukkueessa. Tulokaskaudellaan NHL:ssä (2007-08) Toews teki 24 maalia ja 54 pistettä 64 ottelussa, mikä antaa hänelle 0.84 pistettä per ottelu keskiarvon.

Ainakin yksi 18-vuotias pelaaja tekee vähintään pisteen per peli NCAA ykkösdivisioonakiekossa joka vuosi, mutta yleensä kyse ei ole niin pitkälle kehittyneistä pelaajista kuin Larkin ja Toews olivat. Kyle Rau ja T.J. Tynan eivät päässeet NHL-tasolle pienen koon takia. Pieni koko vaikutti toisten pelaajien tapauksissa myös niin, että heidät ajettiin sisään NHL-tasolle varovaisemmin. Hyviä esimerkkejä tästä ovat Minnesota Wildin Jason Zucker ja St.Louis Bluesin Jaden Schwarz. Jos kokoon perustuvat poikkeukset jätetään pois, yleensä pelaaja, joka tekee yliopistossa pisteitä samalla tahdilla kuin Larkin pelaa varmasti lähellä laskettua tasoa myös NHL:ssä.

On liian aikaista verrata vielä 19-vuotiasta Larkinia Toewsiin, joka on Blackhawksin kapteeni, Conn Smythe- ja Selke-palkintojen voittaja sekä kolminkertainen Stanley Cup-mestari. Toews dominoi myös puolustuspelissä, aloituksissa ja voittomaalikisoissa, joten hänen arvonsa joukkueelle ulottuu paljon pidemmälle kuin Larkinin tähän saakka osoittamat taidot.

Larkin on osoittanut kykyä pelata puolustuspeliä. Kuten mainittu, hänen plus 26 tuloksensa on koko NHL:n kärjessä. Vaikka plus/miinus-tilastolla on yhä käyttöä sen puutteellisuudet voivat joskus johtaa harhaanjohtaviin tulkintoihin.

Toinen tapa täydentää plus/miinustilastoa on käyttää pelaajan SPSV-prosenttia, johon lisätään pelaajan joukkueen laukaus- ja torjuntaprosentit hänen ollessaan jäällä. Vaikka pelaajan SPSV prosentti määrittyy suureksi osaksi tekijöillä, joihin pelaaja itse ei voi juuri vaikuttaa, se on vahvin määrittelytapa kun arvioidaan pelaajan plus/miinus tilastoa syvemmin.

Larkinin tapauksessa, ennen keskiviikon ottelua Ottawa Senatorsia vastaan, Detroit oli tehnyt maalin 11.3 prosentissa laukauksistaan hänen ollessaan jäällä viidellä viittä-vastaan tilanteissa ja maalivahtien torjuntaprosentti oli 95.4%, joitten perusteella SPSV prosentiksi tuli 1,067. Tuo luku on viidenneksi paras NHL:ssä vähintään 10 ottelua pelanneitten joukossa ja paras vähintään 25 ottelua pelanneista.

Useimmiten SPSV prosentti asettuu lähelle lukua 1,000, eliminoiden lyhytaikaisten tehonousujen ja -laskujen vaikutuksen. Esimerkiksi Montreal Canadiensin Dale Weisen SPSV% oli koko NHL:n paras viime kaudella luvulla 1,053. Tällä kaudella Weisen luku on asettunut .999:en. Niin muodoin hänen plus/miinustilastonsa on pudonnut viime kauden luvusta plus 21 nollaan, lisääntyneestä peliajasta ja paljon suuremmasta pistetehokkuudesta huolimatta.

Plus/miinustilaston osatekijä, joka eniten on pelaajan hallinnassa on se, kunka monta laukausyritystä tehdään ja kuinka monta vastustajalle annetaan hänen ollessaan jäällä. Tässä suhteessa Detroit ei hallitse pelitapahtumia sen enempää Larkinin ollessa jäällä kuin silloin kun hän ei ole. Tämän vuoksi Larkinia ei voida verrata Toewsiin yliopistokiekossa osoitetun hyökkäystehokkuuden ulkopuolella, koska hänen plus/miinuksensa palautuu ennemmin tai myöhemmin samaksi koko joukkueen keskiarvon kanssa.

Vaikka Larkinin NHL:n paras plus/miinustilasto voidaan osoittaa lähinnä myytiksi, hänen taitonsa hyökkäyspelissä ovat juuri niin erinomaiset kuin on odotettu, ja pitävät hänet varmasti yhtenä johtavista ehdokkaista Calder-kisassa. Dylan Larkinin antama esimerkki vahvistaa luottamusta tilastomalleihin, joitten avulla paljon pisteitä NCAA yliopistokiekossa tekevien 18-vuotiaitten tulevaa tehokkutta ennustetaan.