Laineella eväät Ovetshkinin ylivoimatehoihin

Lauantaisin tutkimme tilastoja, analysoimme joukkueiden tilanteita, vertailemme pelaajia ja kaivelemme kummajaisia rivien välistä. Niinhän sitä sanotaan, että tilastot eivät valehtele.

Ei tarvitse olla jääkiekkotieteen emeritusprofessori huomatakseen, että Winnipeg Jetsin Patrik Laineen ja Washington Capitalsin Aleksandr Ovetshkinin pelissä on paljon samaa.
Molemmat asettuvat mielellään ylivoimalla B-pisteen kaarelle ja ruiskivat kiekkoja suoraan syötöstä verkkoon. Veto lähtee tasakentällisinkin yllättävästi ja tarkasti. Ovetshkin ja Laine ovat niin puhdasverisiä maalintekijöitä kuin jääkiekossa voi olla. Ylivoima on se hetki, jolloin maalintekijät pääsevät erityisesti esiin. Silloin Laineen ja Ovetshkinin mieli palaa jäälle erityisen kiivaasti.
Laine on kokemuksella mitattuna vielä pikkupoika Ovetshkinin rinnalla. Asetelmassa on sekin huvittava piirre, että Ovetshkin oli yksi Laineen suosikkipelaajista nuorena. Laineella oli venäläistähden juliste huoneensa seinällä.

Pelityylin arvioiminen on kiinni arvioijan näkemyksestä, mutta kun lyödään tarkat tilastot tiskiin, alkaa tykkikaksikon välinen suhde hahmottua paremmin.
Ovetshkin oli vireessä heti tulokaskaudellaan 2005-06. Hän iski 81 ottelussa 51 maalia ja antoi 54 maalisyöttöä. Ovetshkinin maalimäärän rinnalla Laineen 36 maalia ja 28 syöttöä näyttää vaatimattomalta suoritukselta, vaikka kausi oli suomalaislaiturilta erittäin onnistunut. Laine tosin pelasi vain 73 ottelua, kun Ovetshkin joutui olemaan sivussa vain yhdestä ottelusta.
Ovetshkin teki tulokaskautensa maaleista peräti 21 ylivoimalla, kun Laine osui yhdeksän kertaa. Ovetshkin napautti kolme alivoimamaaliakin, Laine ei yhtään.
Kun tarkastellaan Ovetshkinin koko uran keskiarvoja, saadaan nostettua Laineen rima ylivoimapelaajana riittävän korkealle. Siinä on jotain, mitä tavoitella.

Ovetshkin on tehnyt NHL.comin tilastojen mukaan uransa 926 runkosarjaottelussa 214 ylivoimamaalia. Viimeisin niistä - ja Ovetshkinin kauden yhdeksäs osuma - syntyi New Jersey Devilsiä vastaan pelatussa ottelussa 13. lokakuuta. Ovetshkin on laukonut ylivoimalla 1 291 kertaa, joten hänen osumisprosenttinsa ylivoimalla on siis 16,5 prosenttia. Aikaa hän on käyttänyt uransa ylivoimamaaleihin yhteensä 4 480 minuuttia ja 39 sekuntia.
Laine ei ole vielä tehnyt tällä kaudella yhtään ylivoimamaalia. Kun tämän ja viime kauden pelit lasketaan yhteen, Laine on pelannut NHL:ssä ylivoimalla 215 minuuttia ja 20 sekuntia. Laukauksia on tullut ylivoimalla 61, joten prosenttilukema 14,8 lähentelee Ovetshkinin vastaavaa.
Pitää kuitenkin muistaa, että Ovetshkin on Washingtonissa eri asemassa kuin Laine Winnipegissä. Ovetshkin on selkeä ykkösylivoiman tykki, kun Laine puolestaan saa päävalmentaja Paul Mauricelta jostain syystä vaihtelevasti luottoa ylivoimalla. Eikä Laine ole läheskään aina maalivahdista katsottuna oikealla puolella laukojan paikalla, jossa hänen erikoisominaisuutensa pääsee parhaiten esiin.
Nykypelissä ylivoimallakin pitää nähdä paljon vaivaa, että saa tilaa ja aikaa pelin pyörittämiseen ja tilanteiden rakenteluun. Taklaaminen ei ole ylivoimalla se päätehtävä, mutta taklausten avulla voi saada joukkueelle tärkeitä irtokiekkoja. Ovetshkin on taklannut ylivoimalla urallaan 147 kertaa - ja Patrik Laine kerran.
Ohilaukaukset ja kiekon ampuminen blokkiin ovat ylivoimalla huonoja juttuja. Vastustaja pääsee mahdollisesti purkamaan kiekon tai livahtaa jopa vastahyökkäykseen. Ovetshkin on missannut uransa aikana ylivoimalla 643 kutia eli 49,8 prosenttia vedoistaan. Laine taas on tuhrannut ylivoimavedoistaan 31,1 prosenttia (19/61).
Ovetshkin ampuu hieman kiivaammalla tahdilla kuin Laine, vaikka laukaisuväylä olisi tukittuna. Laine pystyy tarvittaessa puuduttamaan tilanteen ja järjestelemään paikan vaikka ketjukaverilleen.
Kiekkovarmuus on tärkeä asia ylivoimalla. Jos pelaaja hukkaa toistuvasti kiekkoja hyökkäysalueella ja vastustaja pääse purkamaan, ylivoima-aika alkaa vähentyä nopeasti. Jos taas onnistuu riistämään kiekkoja vastustajalta, saa pidettyä painopisteen hyökkäysalueella. Ovetshkin on menettänyt kiekon ylivoimalla 186 kertaa ja riistänyt sen vastaavasti 98 kertaa. Laineelle on kirjattu yhdeksän kiekonmenetystä ja kolme kiekonriistoa.

Pitkän ylivoimauran aikana käy joskus niinkin, että laitahyökkääjä joutuu aloittamaan. Laine ei ole siihen hommaan päätynyt vielä kertaakaan, mutta Ovetshkin on jopa voittanut 11 ylivoima-aloituksestaan viisi.
Laineella on tilastojen perusteella eväät ylivoimalla vähintään yhtä hyviin tehoihin kuin Ovetshkinilla. Ylivoimatehot riippuvat tietysti valmentajan antamasta peliajasta, jäähymääristä ja ympärillä olevista ketjukavereista, mutta jotenkin nämä supermiehet vain saavat kiekkoja verkkoon, vaikka ympärillä olisi keskinkertaisempiakin pelimiehiä.
Ovetshkin on saanut nauttia vuosikausia Nicklas Bäckströmin tarjoiluista. Laine ei taas ole saanut vierelleen vastaavaa vakiojakelijaa, vaikka esimerkiksi Bryan Littlellä ja Mark Scheifelellä voisi olla siihen kykyjä.
Ovetshkin on pelannut urallaan ylivoimalla keskimäärin 4.50 per ottelu. Laineella ei ole ainakaan toistaiseksi Winnipegissä sellaista asemaa, että hän voisi roikkua jäällä vastustajan jokaisen jäähyn aikana puolitoista minuuttia. Laine on pelannut tähän asti urallaan ylivoimalla keskimäärin 2.47 ottelua kohti.
Mitä tapahtuisikaan, jos Laine pääsisi pelaamaan ylivoimalla samoja minuuttimääriä kuin Ovetshkin?