Koutsivelho Ken Hitchcock taiteilee äärirajoilla

Philadelphia Flyersin valmentaja Ken Hitchcock oli yksi heistä.

Joka päivä hän teki samat rutiinit kuin aiemminkin. Aamutoimien jälkeen hän ajoi jäähallille omalle toimistolleen ja alkoi selvittää mistä jääkiekossa on kyse.

Hän katseli vanhoja pelikoosteita, tutki tilastoja ja mietti miten voisi parantaa tulevaa valmennustaan.

Kuulostaako hullulta? No vähän. Työnarkomaanilta? Aivan varmasti.

Jääkiekko ei ole valmentaja Ken Hitchcockille työ, vaan elämäntapa ja tutkimusmatka omaan itseensä. Hän kääntää kaikki kivet, jotta saisi joukkueensa pelaamaan paremmin.

Siinä yksi syy, minkä takia St. Louis Bluesin valmentaja on yksi NHL:n arvostetuimpia koutseja. Hän on sanonut, että valmentamisesta 25 prosenttia tapahtuu jäällä, lopussa on kyse valmistautumista.

Valmentajan intohimo on yksi syy siihen, minkä takia St. Louis Blues on ottamassa vahvasti uuden askeleen ja menossa kohti konferenssifinaaleja.

Valmentajan työ on kuitenkin taitelua ohuella langalla. Ei ollut kovin kaukana, ettei Hitchcock saanut potkuja viime kauden päätteeksi.

St. Louisin johto pohti kuukauden verran valmentajansa jatkoa sen jälkeen, kun Minnesota Wild oli pudottanut Bluesin avauskierroksella. Mike Babcock ja Todd McLellan olivat vaihtoehtoja valmentajaksi, mutta lopulta vanhalle koutsille sorvattiin vuoden jatkosopimus.

Yhden vuoden jatkosopimus NHL-valmentajalle on hyvin selkeä viesti siitä, että tulosta on tultava saman tien tai matka jatkuu.

Minkä takia sitten niin hyvä valmentaja saisi potkuja? Jääkiekkomaailma toimii omien sääntöjensä mukaan. Jos menestystä ei tule seurajohdon kaavailemalla tavalla, yritetään jotain uutta.

Eikä Hitchcock toki ole täydellinen koutsi. Hänen kaltaisensa perfektionistin kääntöpuoli on äärimmäinen kuluttavuus. Voi kuvitella miten pitkän runkosarjan aikana pelaajien kestokyky on koetuksella, kun Hitchcock paneutuu yksityiskohtaisesti esimerkiksi oman alueen puolustuspelin hienouksiin.

On "Hitch" omat oppirahansakin maksanut monella tavalla.

Kausi 1996–97 oli koutsin ensimmäinen kokonainen NHL:ssä. Dallas Starsilla oli huippuryhmä kasassa. Joukkue oli tehnyt seurahistorian piste-ennätyksen runkosarjassa ja voittanut divisioonansa.

Ensimmäisellä kierroksella tuli vastaan haastaja Edmonton Oilers, joka tiputti Dallasin seitsemässä pelissä.

Hitchcock sanoi, että sen kauden jälkeen hän ymmärsi, mikä ero NHL:ssä on runkosarjan ja pudotuspelien välillä.

Sanotaan, että vasta potkut tekevät valmentajan. Hitchcock on saanut sen kasteen NHL:ssä kolme kertaa.

Hitchcockin perusilme aitiossa pelin aikana kertoo paljon. Hän ikään kuin myhäilee rennosti ja vapautuneesti, mutta naamion takaa on aistittavissa kireys ja jatkuva huoli joukkueen menestyksestä – ja sitä kautta omasta maineesta.

St. Louis on kolmena viime keväänä tippunut ykköskierroksella, mutta tästä vuodesta on tulossa jotain suurta. St. Louisilla on hyvä maalivahti, vankka puolustus ja leveä hyökkäysmateriaali. Kun siihen pannaan höysteeksi Hitchcockin kurinalainen ja puolustusta korostava pelityyli, Bluesia on vaikea voittaa missään sarjassa neljä kertaa.

– Hän syö, nukkuu ja hengittää jääkiekkoa. Se tekee hänestä mahtavan, St. Lousissa maalivahtivalmentajana toiminut Corey Hirsch sanoi New York Timesissä.

– Hän työntää sinua koko ajan enemmän eteenpäin, eikä ole koskaan tyytyväinen siihen mitä olemme tehneet tai saavuttaneet. Hän etsii aina lisää, David Backes sanoi.

Hirschin mukaan monet pelaajat luulevat olevansa kovalla tasolla. Hitchcock palauttaa maan pinnalle ja toteaa, että on olemassa vielä seuraava taso. Nuorisokielellä sanottuna pitää päästä ”nextille levelille”.

– Kun katsot St. Louisia, niin juuri on tapahtunut. Voit aina pelata kovempaa ja esiintyä paremmin, Hirsch sanoi.

Hitchcockin parhaat joukkueet ovat olleet veteraanipitoisia. Dallas Stars voitti Stanley Cupin 1999 ja Philadelphia Flyers hävisi konferenssifinaalin seiskapelissä 2004. Nykyisessä St. Louisissa on kuitenkin seassa nuoria vastuunkantajia, kuten Colton Parayko ja Robbie Fabri.

Veteraanivalmentaja on muun muassa konsultoinut amerikkalaisen jalkapallon parissa työskenteleviä yliopistovalmentajia oppiakseen miten nuorten pelaajien kanssa tulee toimia.

Tiukan ulkokuoren alla kytee hyviä sutkautuksia heittelevä humoristi. Kun Troy Brouwer sai laukoa vapaasti vitospelissä kiekon Dallas Starsin maaliin, Hitchcock ei malttanut olla kuittaamatta.

– Brouwer oli rannalla ja siinä oli valtameri. Sitä ei voi missata, hän heitti pelin jälkeen.

NHL:ssä vain Scotty Bowman, Joel Quenneville ja Al Arbour ovat voittaneet enemmän pelejä runkosarjassa ja pudotuspeleissä. Hitchcock janoaa lisää.

Hitchcockia katsellessa tulee mieleen, että millaista on elää ihmisenä, joka ei ole koskaan tyytyväinen. Raja on hiuksenhieno. Onnistuessaan pelaajat pääsevät flow-tilaan, pahimmassa tapauksessa kaikki romahtaa.

Helppoa ei St. Louisin pelaajilla varmasti ole, mutta Stanley Cupin voittajana mieleen jäävät vain hyvät asiat.