Kotikirous kaatui, Jukka Jalosen aikakausi päättyi

Suomi nousi hienosti 2-0 -tappioasemasta tasoihin, mutta hävisi lopulta pronssimitalit rangaistuslaukauskisassa Yhdysvalloille. Neljäs sija ei olisi ollut suuri pettymys kaksi viikkoa sitten, mutta koska nälkä kasvaa syödessä, Leijonatkin kävelivät kaukalosta lasittuneet katseet kasvoillaan.

– Ei tässä nyt oikein mikään tunnu miltään, sanoi pistepörssin voittanut Petri Kontiola.

Maajoukkueen päävalmentaja Jukka Jaloselle tappioon päättynyt pronssimatsi oli viimeinen Leijonapenkin takana.

- Jos ikävä tulee jotain, se on nuo huippupelaajat ja tämä yhteisö. Meillä on ollut erittäin hyvä johtoryhmä kaikki nämä vuodet. Minulla on ollut kolme valmentajakaksikkoa (Timo Lehkonen ja Risto Dufva, Petri Matikainen ja Pasi Nurminen sekä Ari-Pekka Selin ja Ari Moisanen) mukana. Kaikkien kanssa yhteistyö on toiminut erittäin hyvin. Parempaa paikkaa valmentaa ei varmaan ole, Jalonen sanoi.

Jalonen oli valinnut joukkueeseen rohkeasti 13 ensikertalaista, ja ehkä rutiinin - ja taidon - puute näkyi pudotuspelivaiheessa, kun joukkue menetti 3-0 -johdon puolivälierässä, oli puhditon välierässä Ruotsia vastaan, ja nousi tasoihin Kontiolan, Lauri Korpikosken ja Mikael Granlundin ansiosta. Moni SM-liigassa loistanut jäi MM-kisoissa lähtökuoppiin.

– Yksilötasolla olemme kieltämättä aika vaatimattomassa tilassa, mutta jääkiekko on joukkuelaji. Sen takia Suomi voi jatkossakin voittaa ihan minkä tahansa turnauksen pelaajilla, jotka eivät välttämättä ole niin hyviä kuin vastustajalla. Se perustuu jatkossakin yhteistyöhön ja hyvään joukkuepeliin.

Hyvän joukkuepelin edustajat menivät myös näissä kisoissa finaaliin. Sveitsi, joka oli viimeksi ollut mitaleilla tasan 60 vuotta sitten, hävisi turnauksessa vain yhden ottelun – finaalin.

– Jääkiekko on joukkuepeli, ja jos oma ryhmäsi tekee töitä yhtenäisenä joukkueena, kaikki on mahdollista. Me osoitimme sen täällä jokaisessa ottelussa, ja juuri se tekee jääkiekosta ainutlaatuisen pelin. Mestaruuden voi voittaa vain, jos joukkue on yhtenäinen, sanoi Sveitsin päävalmentaja Sean Simpson.

Toki mestaruuteen tarvittiin myös aivan poikkeuksellista yksilötaitoa. Tai kaksosten taitoa. Ruotsi teki Sedinien tulon jälkeen yhteensä 14 pelitilannemaalia (ja Fredrik Pettersson rankkarimaalin puolivälierässä Kanadaa vastaan) ja Henrik ja Daniel olivat kymmenessä mukana.

Henrik Sedin teki neljässä ottelussa yhdeksän pistettä, ja oli koko turnauksen pistepörssissä yhdeksäs, ja Ruotsin toiseksi paras pistemies, pisteen Loui Erikssonin takana.

Mestareiden ei tarvitse ajatella, miten olisi voinut käydä, mutta toki Ruotsillakin oli myötätuuli turnauksessa.

Mitä, jos Mike Smith olisikin torjunut Petterssonin lämärin? Mitä, jos Sedinit olisivat tehneet yhden maalin lisää Stanley Cupin pudotuspeleissä, ja pidentäneet sarjaansa San Josea vastaan vaikkapa yhdellä ottelulla? (Vaikkapa tekemällä jatkoaikamaalin neljännessä ottelussa, jonka Patrick Marleau ratkaisi Sharksille).

Ruotsalaisille pelottava ajatus, mutta nyt vain jossittelua.

Maanantaina Tukholman keskustan Kungsträdgården täyttyi tuhansista faneista, jotka juhlivat sankareitaan. Kaikki olivat sankareita Calle Järnkrokista Henrik Sediniin, Jacob Markströmistä Jhonas Enrothiin, riippumatta siitä, kuinka monta tehopistettä he olivat tehneet, tai kuinka monta ottelua he olivat pelanneet.

Ruotsi 5 - Sveitsi 1.

Siinä kaikki. Kotikirouskin tuli kukistettua. Se jäi 27 vuoden mittaiseksi.

Eurooppalainen kiekkokausi on nyt ohi. Ensi kaudella pelataan Sotshin olympiaturnaus ja MM-kisat Minskissä. Ruotsi lähtee kauteen puolustavana maailmanmestarina. Ensi kaudella kirjoitetaan kuitenkin taas uutta historiaa.