Jokiharju ja Mitchell ampuvat oikealta, mikä oli Blackhawksin papereissa tärkeä ominaisuus. Mutta erityisesti Jokiharjun erinomainen luistelu erotti hänet muista lupauksista. Nyt suomalaisnuorukaisen on vain saatava lisää voimaa ja kehitettävä puolustuspään peliään.
- Jokiharju on todella hyvä luistelija ja hän näkee jään hyvin. Hän on erittäin hyvä kiekollisena ja rakentaa tilanteita hyvin. Mutta hyvilläkin puolustajilla kehittyminen vie aikaa, sillä pelissä on kaksi osa-aluetta. Jokiharju on hyökkäävä puolustaja, mutta oman pään pelikin pitää hallita, totesi Blackhawksin kykyjenetsijäosaston pomo Mark Kelley.
Kelley ei mielellään vertaile lupauksia NHL-pelaajiin, mutta Jokiharjulle löytyy selkeä vertailukohta. Hänen liikkuvuutensa, sulavat potkunsa ja kyky pelata isoja minuutteja tuovat väistämättä mieleen Blackhawks-puolustaja Duncan Keithin, kaksinkertaisen Norris Trophy -voittajan ja vuoden 2015 pudotuspelien arvokkaimman pelaajan.
- Jokiharjun luistelu näyttää helpolta. Kun puolustajan luistelu on sellaista, hän pystyy pelaaman isompia minuutteja. Keith on siitä ehkä paras esimerkki, Kelley tuumi.
Jokiharju loukkasi itseään tällä viikolla Michiganin Plymouthissa pelattavassa World Junior Summer Showcase -turnauksessa. Hänellä on vielä pitkä matka huipulle, mutta hän on selvästikin päättänyt kivuta sinne - ja mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Siksi hän päätti lähteä kotoa maailmalle jo nuorena.
- Opin nopeampaa peliä, ja meillä oli hyvä joukkue Portlandissa. WHL ja CHL ovat lähempänä NHL:ää kuin SM-liiga, joten siksi päätin tulla tänne. Opin täällä paljon pohjoisamerikkalaisesta pelityylistä ja nopeasta suunnanmuutospelistä. Blackhawks pelaa samantyylistä peliä, joten se on hyvä asia, kertoi Jokiharju.