Kokenut Lightning janoaa playoff-menestystä

NEW YORK -- Taistelu alkoi jo alkulämmittelyssä, kun New York Islandersin puolustaja Travis Hamonic tönäisi Tampa Bay Lightningin keskushyökkääjä Brian Boylea punaviivan tuntumassa, ja kaksikko vaihtoi muutaman kipakan sanan. Tilanne kuumeni toisessa erässä, kun Isles-pakki Thomas Hickey täräytti Lightningin Jonathan Drouinin selälleen kovalla ja puhtaalla taklauksella. Drouin poistui tilanteen jälkeen pukukoppiin.

Tervetuloa Brooklyniin. Kyseessä oli ensimmäinen Islandersin isännöimä toisen kierroksen playoff-ottelu sitten vuoden 1993. Mylvivien faniensa eteen luistellut kotijoukkue oli päättänyt pelata kovaa, jaella taklauksia, luoda maalille ruuhkaa ja näyttää, miten hankala heitä vastaan on pelata.

Mutta kuinka ollakaan, kovuus on myös osa Lightningin identiteettiä. Sen lisäksi joukkueelta löytyy viime kauden finaaliesiintymisen jälkeen kokemustakin. Luuliko Isles tosiaan, että Tampalla menisi pupu pelihousuihin Barclays Centerissä sen jälkeen, mitä joukkue koki viime vuonna Joe Louis Arenalla, Bell Centressä, Madison Square Gardenissa ja United Centerissä?

Lightning teki tiistaina paljon enemmän kuin voitti yhden ottelun jatkoerässä lukemin 5-4 ja meni itäisen konferenssin toisen playoff-kierroksen paras seitsemästä -sarjassa 2-1 johtoon. Tampa otti vastaan Islandersin hurmoshenkisen rynnistyksen ja pani sitten vielä siitäkin paremmaksi oltuaan ensin kolme kertaa tappioasemassa.

Hickey murjoma Drouin palasi kaukaloon kolmannessa erässä ja syötti tasoitusmaalin, kun ottelua oli pelaamatta vain 38,4 sekuntia. Hamonicin tönimä Boyle täräytti Hickeylle jatkoerässä sellaisen niitin, että Islanders-luotsi Jack Capuanolla paloivat päreet. Hänen mielestään Boylelle olisi pitänyt komentaa suihkuun. Boyle ei moisesta välittänyt vaan teki ottelun voittomaalin ajassa 2:48.

"Emme luovuta koskaan. Asenne juontaa juurensa kokemuksestamme", sanoi Lightning-sentteri Tyler Johnson. "Opimme viime kaudesta paljon. Peli on ohi vasta kun loppusummeri soi. Isles pelasi todella hyvin ja pani hurjasti hanttiin koko illan. Olimme onnekkaita, kun voitimme jatkoerässä. Peli olisi voinut päättyä kummin päin vain."

Vain hieman yli vuosi sitten nimenomaan kokemus oli suuri kysymysmerkki Lightningin kohdalla. Montreal Canadiens pudotti Tampan suoraan neljässä ottelussa vuoden 2014 playoffeissa. Mitä joukkue tietäisi voittamisesta? Miten he käsittelisivät vastoinkäymiset?

Viime kaudella Lightning oli 2-1 tappiolla ottelusarjassa Red Wingsiä vastaan, ja Detroit johti jo neljättä otteluakin päätöserässä lukemin 2-0. Sitten Johnson ja Ondrej Palat veivät maaleillaan ottelun jatkoerään, jossa Johnson varmisti osumallaan voiton Tampalle. Lightning hävisi viidennen kohtaamisen kotonaan 4-0 ja oli ottelusarjassa jo tukalasti 3-2 tappiolla. Mutta sitten Tampa voitti kaksi seuraavaa peliä ja vei ottelusarjan nimiinsä.

Matkan varrella valmentaja Jon Cooper – joka on kova Oakland Raiders -fani – lainasi Al Davisin tunnettua repliikkiä "Just win, baby". Tuo iskulause painettiin T-paitoihin ja sitä käytettiin taisteluhuutona. Kun Canadiens kavensi seuraavassa ottelusarjassa Lightningin 3-0 johdon lukemiin 3-2, Tampa lopetti Montrealin pyristelyn kuudennessa pelissä. Kun New York Rangers löylytti Lightningia itäisen konferenssin kuudennessa finaalipelissä 7-3, Tampa tuli ja voitti seitsemännen ottelun.

Chicago Blackhawksin kaataminen Stanley Cup -finaaleissa ei enää onnistunut, mutta Lightning otti siitä opikseen ja sai kokemuksesta itseluottamusta.

Kokemus ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa. Ei Lightning tarvinnut sitä viimevuotiseen menestykseensäkään. Mutta kokemuksesta on apua, silloin kun sitä on.

"On hämmästyttävää nähdä, miten rauhallinen joukkue on, kun emme ole vastaavassa tilanteessa ensimmäistä kertaa", sanoi Cooper. "Jokainen jätkä vaihtopenkillämme uskoi siihen, että ottelu menee vielä jatkoerään. Onneksi onnistuimme siinä."

Boylea ei Hamonicin töniminen alkulämmittelyssä paljon hetkauttanut. Hän vain kääntyi ympäri ja tuijotti alaspäin Hamoniciin – Boyle on Hamonicia reilusti toistakymmentä senttiä pidempi. Islanders voitti avauserän laukaukset 17-9, mutta Tampa tasoitti pelin ylivoimalla, kun erää oli jäljellä vain 12,5 sekuntia. Ja tietenkin osuma tehtiin taistelualueelta: Ryan Callahan ohjasi laukauksen verkkoon maalin edestä.

Yleisö alkoi huutaa innoissaan Hickeyn nimeä hänen taklattuaan Drouinin aivotärähdystesteihin. Vain 10 hyökkääjällä pelannut Lightning piti kuitenkin pintansa, ja testit selvittänyt Drouin palasi päätöserässä kokoonpanoon.

Josh Bailey vei Islandersin 3-2 johtoon kolmannessa erässä, mutta Vladislav Namestnikov tasoitti pelin vain vajaa minuutti myöhemmin. Sitten Cal Clutterbuck vei Islesin 4-3 johtoon, ja Lightning-vahti Bishop piti joukkueensa mukana pelissä venymällä hienoon hanskatorjuntaan Baileyn laukauksen jälkeen.

Kun varsinainen peliaika oli loppumassa, Cooper otti Bishopin pois jäältä. Drouin tarjoili namupassin poikittain Nikita Kucheroville, joka tasoitti pelin. Jatkoerässä kiekko kimposi päädystä Boylen luistimiin maalin oikealla puolella. Hän otti pelivälineen viileästi haltuunsa ja täräytti sen nuottaan.

"Sinnikkyys", sanoi Boyle. "Siinä on sana, joka kuvastaa voittoamme. Voitimme onnekkaalla pompulla. Ottelu olisi voinut päättyä jatkoerässä kumman hyväksi tahansa. Meidän onneksemme Bishop napsi tärkeitä torjuntoja. Sarja on kaikkea muuta kuin ohi."

Ei sarja tosiaankaan ole ohi, mutta tämän jälkeen Islandersin on paiskittava entistä enemmän töitä, jotta se voisi päihittää Lightningin.

"Me uskomme itseemme", sanoi Boyle. "Usko ei lopu meiltä koskaan."