Orr sai pistepörssin voitosta uransa toisen Art Ross Trophyn. Kukaan muu NHL-puolustaja ei ole voittanut liigan pistepörssiä. Pisteiden valossa Orrin uran paras kausi oli 1970-71, jolloin hän rohmusi 139 tehopistettä ja voitti liigan syöttöpörssin 102 syöttöpisteellään. Boston voitti tuolla kaudella runkosarjan, mutta hävisi pudotuspeleissä puolivälierissä Montreal Canadiensille.
Kausi 1974-75 oli viimeinen, jonka Orr pystyi pelaamaan täysillä, ennen kuin polvivaivat alkoivat kiusata häntä. Kaudella 1975-76 Orr kykeni pelaamaan vain 10 ottelua. Kesällä 1976 Orr teki vapaana agenttina sopimuksen Chicago Blackhawksin kanssa ja nappasi vuoden 1976 Kanada-cupin arvokkaimman pelaajan palkinnon. Kaudella 1976-77 Orr pelasi Chicagossa ainoastaan 20 ottelua, kunnes joutui jälleen uuteen polvileikkaukseen. Kausi 1977-78 jäi häneltä kokonaan väliin.
Orr pelasi kuusi ottelua kaudella 1978-79 ja lopetti peliuransa 8. marraskuuta 1978. Hän ehti pelata NHL:ssä 657 ottelua ja tehdä niissä kaikkiaan 270+645=915 tehopistettä.
Bruins jäädytti Orrin pelinumeron 4 tammikuun 9. päivänä 1979. Orr valittiin myöhemmin samana vuonna Hockey Hall of Fameen.
MUITA MERKKIPAALUJA
1987: New York Rangers maksoi Quebec Nordiquesille ensimmäisen kierroksen varausvuoron vuoden 1988 NHL Draftiin saadakseen Michel Bergeronin valmentajakseen. Kaupasta ei kuitenkaan ollut iloa kummallekaan joukkueelle. Bergeron ei ehtinyt valmentaa New Yorkissa kahtakaan kautta ennen kuin sai potkut. Hän palasi Quebecin penkin taakse kaudelle 1989-90. Nordiques sai Rangersilta vuoden 1988 viidennen varausvuoron, jolla joukkueeseen poimittiin puolustaja Daniel Dore. Hän pelasi NHL:ssä vain 17 ottelua.
