Pelikaveritkin pelkäävät Weberin lämäriä

MONTREAL -- Montreal Canadiensin hyökkääjä Andrew Shaw'n mukaan hänen joukkuetoverinaan pelaava puolustaja Shea Weber oli sanonut Montrealin hyökkääjille, ettei heidän tarvitse mennä maskiin, kun hän ampuu tulisen lämärinsä. Hyökkääjät voivat sen sijaan kytätä paluukiekkoja.
Neuvosta kannattaa ottaa vaari. Canadiens-hyökkääjä Brendan Gallagher nimittäin mursi kätensä saatuaan osuman Weberin lyöntilaukauksesta maalin edessä seisoessaan.

• Shea on itse sanonut, että jos näemme hänen virittävän laukaustaan, meidän kannattaa väistää sivulle. Hänen laukauksensa voi upota maaliin ilman maskiakin. Olemme nähneet sen monta kertaa, Shaw sanoi.
  Kuulostaa ihan siltä kuin supersankari varoittaisi viattomia ihmisiä hallitsemattomista supervoimistaan, ettei kenellekään vain kävisi kalpaten. Shaw on samaa mieltä.
  - Aivan. Tai ei sittenkään. Kyllä Shea hallitsee hommansa. Hän kontrolloi laukauksen nopeutta, voimaa ja tarkkuutta, Shaw luetteli.
  Sarjakuvassa Ryhmä-X mutantit opettelevat supervoimiensa hallintaa professori Charles Xavierin johdolla, jotta heistä voisi tulla joskus Ryhmä-X:n jäseniä. Onko Weber jo valmistunut tuosta opinahjosta ja liittynyt supersankarien joukkoon?
  - Nimenomaan niin siinä on käynyt, Shaw virnuili.
  Sekä vastustajat että Canadiensin pelaajat pitävät Weberin lämäriä supervoimana. Tuota hämmästyttävää tykkiä saadaan ihailla jälleen lauantaina, kun Weber puolustaa NHL:n kovimman laukojan titteliä NHL:n tähdistöottelua edeltävän laukauskilpailussa Los Angelesin Staples Centerissä (su klo 2 Suomen aikaa).

Weber on voittanut kovimman laukojan tittelin kahtena peräkkäisenä vuonna. Hän paukautti tutkaan 174,8 km/t vuonna 2015 ja 174 km/t viime vuonna. Weberillä on nimissään kaksi kolmesta kisan kaikkien aikojen kovimmasta kudista. Boston Bruinsin kapteeni Zdeno Chara jysäytti tauluun 175,1 km/t vuonna 2012.
Weber (193 cm ja 105 kg) suhtautuu itse asiaan vaatimattomasti. Hän on sitä mieltä, että hänen mailansa jäykkyydestä on etua kisassa, jossa saa ottaa vauhtia ja ampua paikallaan olevan kiekon. Tuollaista tilannetta tulee otteluissa tuskin koskaan eteen.
- Käytän tosi jäykkää mailaa. Esimerkiksi Winnipeg Jetsin Dustin Byfuglien, joka laukoo todella kovaa ja hyvin, taitaa käyttää löysempää mailaa kuin minä. Hän pystyy ampumaan monipuolisempia vetoja eri tilanteissa, vaikka ei tällaisessa suorassa vedossa ehkä ammukaan huippulukemia. Hän ampuu silti tosi kovaa, selitti Weber.
Weberin laukauksesta on tietenkin Canadiensille eniten hyötyä peleissä. Tällä kaudella Weber on tykittänyt 11 maalia, joista yhdeksän on syntynyt ylivoimalla. Weber on pakkien maalipörssin kärjessä.
Mutta Canadiensin hyökkääjät ovat saaneet huomata, että leikin aika on ohi, kun Weber alkaa virittää hirmuista vetoaan siniviivan tuntumassa. Gallagher sain tuntea sen kantapään - tai pikemminkin käden - kautta. Gallagher kamppaili Dallas Starsin Jamie Bennin kanssa maalin edustalla ottelussa 4. tammikuuta, kun Weberin lämäri osui hänen vasempaan käteensä.

Gallagherin käsi murtui, ja sairauslomaa on jäljellä vielä ainakin viisi viikkoa. Mutta tilanteessa olisi hänen mukaansa voinut käydä pahemminkin.
- Kiekko taisi pyöriä hieman, eikä Shea osunut siihen kunnolla. Kiekolla ei ollut nopeutta kuin vajaat 160 km/t. En edes halua tietää, miltä käteni olisi näyttänyt, jos hän olisi saanut kutinsa kunnolla kohdalleen, Gallagher tuumi.
Shaw'n tavoin myös Gallagher on oppinut välttämään Weberin hirmulämärit vastustajan maalin edessä. Tapa muistuttaa sitä, miten baseballissa lyöntivuorossa oleva lukee syöttäjän käden asentoa. Gallagher katsoo, mihin Weber ampuu, ja yrittää päästä syrjään tulilinjalta.
- Aloin jo hiljalleen tietää, mihin hän milloinkin ampui. Ennakoin vedon suunnan ja siirryin sivummalle. Mutta sen yhden kerran luin väärin, ja se kostautui heti, Gallagher kertoi.
Weberin laukaus on ollut hänen tavaramerkkinsä Brittiläisen Kolumbian Sicamousissa vietetyistä junnuvuosista lähtien. Tuolloin hänellä oli tapana harjoitella laukauksia puumailalla tuntikausia. Se selittänee hänen mieltymyksensä jäykempiin mailoihin.
- Rakastin laukomista nuorempana. Halusin treenata sitä koko ajan, ennen harjoituksia ja myös kaukalon ulkopuolella. Minulla oli junnuna kokoisekseni ihan kelpo veto. Ei se tietenkään samanlainen tykki ollut kuin nyt, mutta sain kiekon sentään kohoamaan, kun toiset vielä liu'uttivat lätkää jäätä pitkin, Weber muisteli.

Kun Weber ei ollut kaukalossa, hän harjoitteli laukomista kotonaan. Mutta Shean James-isä kielsi hyvin pian perheen talon käyttämisen "taustalevynä". Weber joutui hikoilemaan hieman ylimääräistä treeneissään.
- Isäni käski minun laukoa talon sivupihalla. Jos ammuin maalin ohi, jouduin etsimään kiekot. Jos osuin autotalliin, jouduin juoksemaan - nimittäin isääni karkuun, Weber murjaisi.
Nykyään karkuun viilettävät vastustajan puolustajat, maalivahdit ja jopa joukkuetoverit, kun Weber antaa kiekolle kyytiä. Mutta jos kaikki noudattavat hänen neuvoaan, kenellekään ei käy kuinkaan.
Pysytelkää vain poissa tieltä.