Kapteeni Barkovin lokikirja, osa 4

Kaudella 2018-19 Florida Panthersin kapteeni Aleksander Barkov purjehtii miehistönsä kanssa kohti horisontissa siintävää pudotuspeliviivaa ja kertoo matkasta yksinoikeudella NHL.com/fi:lle. Lokikirjansa neljännessä osassa hän pohtii voittamisen vaikeutta, jäähyjä ja jouluvaloja.

Vieraspelit olivat meille ongelma viime kaudella, eivätkä ne ole tälläkään kaudella menneet niin hyvin kuin olisi pitänyt. Tosin meillä on tällä kaudella parantamisen varaa vähän kaikessa pelaamisessa, niin kotona kuin vieraissa, sillä me pelataan hyvin, mutta ei vain osata voittaa.
Me ollaan hyvä joukkue vieraissa, meillä on tosi hyvä joukkuehenki, ja me pelataan oikein, mutta ei vaan jostain syystä löydetä keinoja voittaa. Me ollaan koko ajan lähellä, mutta silti lähdetään pelistä vain yhden pisteen kanssa tai tyhjin käsin.

Ei voi olla niin, että pelaa 70-75 ottelua kaudessa hyvin ilman voittoja. Kyllä meidän pitää jossain vaiheessa alkaa palkita itseämme hyvästä pelaamisesta voitoilla. Jotkut hyvät joukkueet löytää kyllä keinot voittaa, vaikka pelaa huonosti. Viimeiset pari tappiota (2-3 häviö Anaheim Ducksille ja 4-5 Chicago Blackhawksille) on tullut sillä lailla, että me päästettiin maali viimeisillä minuuteilla. Yksi peli saatiin kuitenkin tasoihin muutama minuutti ennen loppua, ja sitten voitettiin jatkoajalla (4-3 voitto New Jersey Devilsistä). Se oli iso voitto meille, ja meidän pitäisi vain jatkossakin löytää keinot taistella voitoista.
Voitosta tulee aina sellainen hyvä tunne, että mehän pystytään ja osataan voittaa. Voittaminen on jääkiekossa paras juttu, ja se tuntuu äärimmäisen hyvältä. Meidän pitää tosiaan löytää ne keinot, ja jokaisen pitää myös katsoa peiliin, että onko antanut kaikkensa alusta asti voiton eteen, vai onko toisessa tai kolmannessa erässä lähtenyt vähän lipsumaan.
Totta kai se tuntuu ja näkyy, kun menettää Roberto Luongon tasoisen maalivahdin, mutta meillä on hyvät veskarit, eikä peli ole kaatunut heihin. Tietysti jos maalivahti pitää nollat joka ottelussa, niin me voitetaan kaikki pelit, mutta se on mahdotonta. Meidän pelaajien pitää katsoa peiliin, että onko itse annettu kaikki.

Tyytyväinen ei saa olla koskaan, mutta nyt oma peli alkaa jo tuntua vähän paremmalta. En tiedä olinko sitten kesäterässä alkukaudella, kun välillä jalka liikkui ja välillä ei. Nyt tuntuu siltä, että on koko ajan pelissä mukana ja pystyy vähän kontrolloimaan peliä kiekon kanssa ja ilman, ja tietää, mihin kiekko on menossa. Se tulee pelien mukana. Kun on peli joka toinen päivä, niin se auttaa aika paljon. Alkukaudella pelattiin paljon pelejä, sitten huilattiin viikko ja sitten taas pari peliä ja tauko. Vaikea päästä peliin mukaan siinä tilanteessa, varsinkin, kun vastustajat on jo pelissä kiinni ja me ikään kuin vasta tullaan kesälomilta.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Jäähyminuutit ei välttämättä johdu siitä, että on aggressiivinen pelaaja. Ne voi tulla vaikka kampituksesta tai koukkimisesta. Ehkä olen ollut huolellinen, kun jäähyminuutteja ei ole vielä tullut tällä kaudella. Totta kai tiedostan, että jos lähden koukkimaan, niin tuleehan siitä helposti jäähy, kun laittaa mailan vastustajan kainaloon. Tai jos on vähän perässä ja alkaa huitoa. Sitä ei kannata tehdä, sillä siitä tulee aina jäähy. Enkä lähde taklaamaan ketään. Mutta joskus ne jäähytkin tulee, eikä niistä pääse mitenkään eroon.
En ole ollut jäähyllä tällä kaudella, mutta mulla on aina ollut semmoinen fiilis, että kun istun siinä jäähypenkillä vaihtopenkkiä vastapäätä, niin olen tehnyt jotain väärää ja koko joukkue joutuu taistelemaan alivoimalla. Se on yksi huonoimmista fiiliksistä, mitä voi olla. Ellei sitten ole sellainen jäähy, että molemmat menee, vastustaja ja itse. Mutta jos joutuu yksin menemään jostain tyhmästä jäähystä, niin se on huonoin fiilis, mitä voi olla.

Vapaa-ajalla lepäilen, ja keksitään aina jotain tekemistä tyttöystävän kanssa. Pleikkaria tulee välillä pelattua. Otteluja on joka toinen päivä, niin sitä koittaa vaan levätä mahdollisimman paljon ja ladata akkuja. Kodin vieressä on koriskenttä, ja tykkään aika paljon käydä heittelemässä korista. Varsinkin nyt kun on ihan hyvät säät eikä ole enää 30 asteen hellettä vaan 20-25 astetta.
Joulukuu on aika tärkeä kuukausi meille. Meidän pitäisi ruveta voittamaan pelejä, ja koko talvi mennään sitten jääkiekko edellä. Ollaan joukkueen kanssa ja yritetään voittaa pelejä ja palata mukaan playoff-keskusteluihin. Kaikki on meistä itsestä kiinni, sillä meillä on tarvittava materiaali ja systeemi. Se on vaan meistä kiinni, että otetaanko me askel oikeaan suuntaan.
Joulu lähestyy, ja mekin juuri ripustettiin pienet valot taloon. Tosin mietittiin, että vielä voisi laittaa jotain hienoa, kun naapurit kumminkin on ihan tosissaan mukana. Vähän noloa olla ainoa pimeä koti kaikkien valaistujen talojen keskellä.