Playoffeista rannalle jääneiden joukkueiden kovat ratkaisut

Tanssit ovat vasta alkamassa, mutta osa partaveitsistä ei pääse parketille. Ammattilaisurheilun rujo ja raaka maailma näytti jälleen kerran irvistävät kasvonsa 15 NHL-joukkueelle.
Ottawa Senatorsin, Los Angeles Kingsin ja New Jersey Devilsin toiveet Stanley Cup -jahdista valuivat viemäristä jo aikapäiviä sitten, eikä kauden päättyminen runkosarjaan ollut enää viikonloppuna valtava pettymys - tai ainakaan yllätys. Sen sijaan kiekkohullussa Montrealissa loppukiri oli niin raastava, että henkisiä maitohappoja poistellaan aivopoimuista vielä pitkään.

Canadiens kävi loppusuoran viime metreille saakka tiukkaa taistelua Itäisen konferenssin viimeisestä pudotuspelipaikasta Carolina Hurricanesin ja Columbus Blue Jacketsin kanssa. Lopulta vain kaksi vaivaista pistettä teki eron. Montrealin saldoksi muodostui 96 pistettä 82 ottelusta. Kirvelevää tai ei, lännen puolella viime kauden superyllättäjä Vegas Golden Knights veteli jatkoon 93 pisteellä.
Tasan eivät käy voimasuhteet, sitä ei käy kiistäminen.
Myös osa organisaatiosta on jo ehtinyt pysähtyä, pohtia ja tehdä johtopäätöksen. Äkkipikaisimmillaan harkinta näkyy valmentajien saamissa potkuissa. Tällaisen prosessin seurauksena sekä Rasmus Ristolainen että Aleksander Barkov saavat ensi kaudeksi uudet käskynjakajat. Runkosarjan hienhaju ei ole ehtinyt vielä edes haihtua pukukopista, kun osa valmentajista on jo saanut siivota työpöytänsä.
Lisää aiheesta: [Sabres erotti Housleyn\]
Koutsien pois kenkäiseminen on helppoa henkisesti ja myös teknis-taloudellisesti, jos kurjuuden kurimusta on kestänyt jo kauan. Buffalo Sabresissa ja Florida Panthersissa näin todellakin on.
Panthers tiedotti pullauttaneensa pihalle Bob Boughnerin lisäksi myös apuvalmentajana työskennelleen Paul McFarlandin. Samalla seura tiedotti hakevansa uudeksi vastuunkantajaksi kokenutta Stanley Cupin voittanutta päävalmentajaa. Sellainen myös löytyi Barkoville, organisaation toiselle suomalaissentterille Henrik Borgströmille ja mahdollisesti myös jatkosopimusta mielivälle Juho Lammikolle.
Panthers ilmoitti maanantaina, että kolme Stanley Cupia voittanut Joel Quenneville tulee uudeksi kulmapalaksi projektiin, jossa tulosta ei tullut pelivuosinaan luunmurskaajapakkina tunnetun Boughnerin (630 NHL-ottelua 15 maalia, 72 tehopistettä ja 1 382 rangaistusminuuttia) johdolla.
Lisää aiheesta: [Quenneville Florida Panthersin uudeksi päävalmentajaksi\]
No, on pakki sitten urallaan luunmurskaaja tai tuloksentekijä, se ei ole tae menestyksestä pikkutakki päällä.
Buffalossa toista kautta majailleen Phil Housleyn, 55, legendaarinen pelaajaura (1 495 ottelua, 338 maalia ja 1 232 pistettä) ei paljon painanut, kun Sabres osoitti ovea takavuosien ikoniselle suurpuolustajalle. Päävalmentajan ja GM:n vaihtaminen ei auttanut viime kaudella, ja myös tämä sesonki oli samaa kuritonta kuraa, johon Buffalossa on viime vuosina totuttu. Hävettäviä ohipelejä tuli tälläkin kaudella otteen kirvottua turhan paljon. Ja jos rehellisiä ollaan, myös sitä ennen.
Nashvillesta tullut Housley ja häntä 12 vuotta nuorempi Pittsburgh Penguins -taustainen GM Jason Botterill siirtyivät Sabresiin viime kaudeksi suunnista, joissa tekemisen kulttuuri rakentui osaamisen, itseohjautuvuuden ja myös voittamisen varaan.
Kun playoff-paikka jää 22 pisteen päähän, on hyvin laiha lohtu, että Sabres keräsi tällä enemmän pisteitä (76-62) tai sai paremman maalieron kuin umpisurkealla viime kaudella.

Jack Eichel, 22, ja erinomaisen tulokaskauden pelannut teinipoika Rasmus Dahlin, 18, ovat Sam Reinhartin kanssa sylintereitä, jotka pitävät moottorin käynnissä ja toiveet paremmasta tulevaisuudesta elossa. Bensan seassa on silti vettä.
Eichel on toki edelleen tärkein yksilö ailahtelevassa joukkueessa, mutta dilemma tiivistyy juuri tuohon sanajärjestykseen. Joukkueen pitäisi olla tärkein ja yksilön tulla vasta toissijaisena yhtälössä. Pisteiden nakuttaminen kymmenen miljoonan taalan kausilapulla on toki tilastomielessä näyttävää, mutta neljän kauden nousujohteisuuden soisi johtavan muuhunkin kuin omien tilastolukemien kaunistumiseen.
Teemu Selänteen ruokkijana suomalaisille tutuksi tullut Housley sai toki viritettyä Sabresin ylivoiman säädylliselle tasolle. Peräpään porukaksi ylivoima jauhoi sangen tuloksekkaasti: Sabres teki 46 yv-maalia onnistumisprosentilla 19,66. Se on kelpo määrä, jos sitä peilataan koko liigan keskiarvoihin, jotka olivat 47 osumaa ja 19,79 prosenttia. Sabresin alivoima oli myös parempaa kuin 31 joukkueen yhteenlaskettu keskiarvo.

Entä ongelmat? Puolustuspään parannukset olivat lähinnä kosmeettisia, jos nyt minkäänlaisista kohennuksista voi edes puhua. Viime kaudella Sabresin verkko heilui 280 kertaa, nyt omissa kolisi 271 kertaa. Siksi Botterillin kesän haasteet liittyvät lähinnä peräpään pönkittämiseen ja maalivahtiosaston kuntoon saattamiseen. Sabresin maalia vartioineiden Carter Huttonin ja Linus Ullmarkin heikentyneitä statistiikkoja ei näet voi panna pelkästään NHL:n lisääntyneiden maalimäärien tiliin, eikä se selitys käy myöskään atleettisen voimanpesän Rasmus Ristolaisen koko liigan heikoimmalle plus-miinuslukemalle (-41).
Nyt niin Eichelin, Ristolaisen kuin supertulokas Dahlinin kesätreenikautta varjostaa se faktaksi kutsuttava ikävä varjopuoli, että Sabres on kärvistellyt kaikista NHL-joukkueista pisimpään pudotuspelien ihanan ja ihmeellisen maailman ulkopuolella. Sabresin sapelilogoa ei ole nähty playoff-kaavioissa kertaakaan sitten kevään 2011.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Siihen maailmanaikaan Ristolainen käynnisteli liigauraansa Turun Palloseurassa, Eichel kantoi Boston junior Bruinsin logoa ja 11-vuotias Rasmus Dahlin rakenteli majoja lähimetsiköihin ja haaveili isoista asioista ja kapeista kaukaloista HC Lidköpingin E-juniorina.
Seuraavaksi pitäisi rakentaa huteran majan sijaan jotakin pysyvämpää. Floridassa ja Buffalossa rakennustyö alkaa valmentajien kopista.