Jyrki Lumme kuuluu Vancouverin suuruuksiin

Vancouver Canucks on tarjonnut viime vuosikymmenillä suomalaispelaajille vuosien varrella erittäin hyvän kodin.

Petri Skriko pelasi seurassa seitsemän kautta vuosina 1984-91 tehden vähintään 30 maalia peräti neljällä peräkkäisellä kaudella. Sami Salo kuului Canucksin runkopuolustajiin vuodet 2002-12.

Heidän välissään 1990-luku oli suomalaisittain Vancouverissa Jyrki Lumpeen kulta-aikaa. Lumme pelasi seurassa kaudet 1989-98. Hän pelasi Canucks-paidassa 579 NHL:n runkosarjan ottelua tehoin 83+238. Pudotuspelejä Lumme pelasi Vancouverin puolesta 72.

Lumpeen NHL-uran kokonaissaldo on 985 runkosarja- ja 105 pudotuspeliottelua.

Lumpeen ura rapakon takana kuitenkin alkoi Montreal Canadiensin paidassa. “Habs“ varasi hänet kolmannella kierroksella ja numerolla 57 vuonna 1986. Lumme matkasi Montrealiin kaudeksi 1988-89 pelattuaan edeltävällä kaudella mm. Calgaryn olympiahopeaa voittaneessa Suomen maajoukkueessa.

Montrealissa NHL-pelejä tuli ensimmäisellä kaudella 21, AHL:ssä Sherbrooke Canadiensin paidassa 26. Seuraavan kauden aikana Lumme treidattiin sitten Canucksiin. Montreal sai kaupassa Canucksilta toisen kierroksen varausvuoron kesälle 1991.

Canucksissa miehen ura lähti aivan eri lentoon kuin Canadiensissa. Lumme sopi joukkueen pelityyliin paljon paremmin kuin Montrealin vastaavaan.

- Olen onnekas sen suhteen, että pelasin urastani yli puolet Vancouverissa. Meillä oli hyvä porukka ja hyviä pelaajia, kertoi Lumme Greatest Hockey Legends –sivustolle aiemmin tänä talvena.

- Pat Quinn kunnioitti meitä pelaajia, ja se kunnioitus tuli meiltä hänelle takaisin. Sama koski kaupunkia ja faneja. Se ei koskenut pelkkää jääkiekkoa vaan elämää ylipäätään. Se kuvastaa, millainen mies hän oli ja miten hän käyttäytyi, Lumme sanoi.

Lumme muistetaan puolustajana, jonka päätä ei huimannut kovissakaan paikoissa. Hän rystynostonsa omasta päädystä keskialueelle hipoivat taidetta, ja jalat levittäen liukumalla tekemänsä nousut olivat hänelle leimallisia. Taitavan luistelunsa ansiosta hän pystyi välttämään näissä nousuissaan myös suurimman osan kovista taklauksista.

Ei hän omassakaan päädyssä ollut hyökkäävästä roolistaan ja maineestaan huolimatta millään lailla vietävissä.

- Lummetta ei pidetty koskaan supertähtenä, mutta hän oli koko 1990-luvun alkupuoliskon puolustuksemme ytimen selkäranka. Hän oli puolustajiemme paras pistemies kuusi kertaa ja toiseksi paras kahdesti. Hän teki tämän samalla, kun hänen puolustamisensa taso oli sellainen, että hänet pystyi laittamaan kentälle koska tahansa kumpaan erikoistilanteeseen vain, kirjoitettiin syksyllä Canucksarmy-sivustolla kaikkien aikojen Canucks-miehistöä kasattaessa.

Canucks-uran ykköshetki oli luonnollisesti kevät 1994, kun Vancouver selvitti tiensä aina Stanley Cupin finaaleihin saakka.

Vancouver taisteli pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella tieltään Calgary Flamesin voitoin 4-3, minkä jälkeen Dallas Stars ja Toronto Maple Leafs jäivät joukkueen jalkoihin otteluvoitoin 4-1.

Finaaleissa vastaan asettui semifinaaleissa seitsemän ottelun eeppisen sarjan New Jersey Devilsiä vastaan taistellut New York Rangers.

Canucks voitti ensimmäisen finaalin New Yorkissa, mutta hävisi kolme seuraavaa. Otteluiden viisi ja kuusi voitoilla Canucks venytti sarjan seitsemänteen otteluun. Siinä Rangers oli parempi maalein 3-2.

Lumme on yksi lähimmäs Stanley Cupia päässyt suomalainen, sillä tappion katkeruutta varmasti lisäsi se, että Canucksin Nathan Lafayette ampui seitsemännen finaalin viimeisessä erässä 2-3 –tappioasemassa tolppaan.

Lumpeen play off –saldo oli tuona keväänä kaksi maalia ja 11 maalisyöttöä 24 ottelussa.

Canucksin kevään 1994 joukkue kokoontui maaliskuussa 2014 Heritage Classic –ottelussa. Tuolloin Lumme oli BT Vancouverin haastattelussa.

- Rakastuin tähän kaupunkiin aikanani. Siksi tulen tänne niin usein kuin mahdollista. Olen yhä yhteydessä niihin Canucks-kavereihin, jotka yhä asuvat täällä, hän kertoi.

Finaalikevättä Lumme muisteli myös hyvällä tuulella.

- Parasta oli, kun pudotimme Toronton. Se peli ja päivä säilyvät parhaina aina. Kaikille taisi olla yllätys, että meillä oli mahdollisuus mennä loppuun asti, Lumme kertoi silloin.

Lumme siirtyi Vancouverista vapaana agenttina Phoenix Coyotesiin kesällä 1998. Hän pelasi NHL:ssä kevääseen 2003 saakka edustaen vielä Dallas Starsia ja Toronto Maple Leafsia.

Lumme palkittiin Vancouver Canucksin parhaana puolustajana Babe Pratt Trophylla neljä kertaa.

Hän edusti Suomea olympialaisissa Calgaryssa 1988 ja Naganossa 1998 voittaen olympiahopeaa ja –pronssia. MM-kisoissa hän pelasi viidesti ja sai MM-pronssia 2000.

World Cupissa hän pelasi 1996.

Lumme aateloitiin Jääkiekkoleijonaksi numero 196 vuonna 2008. Hän pelasi NHL-uransa viimeisen ottelun huhtikuun 23. päivänä vuonna 2003.