Jokisella riittää eväitä
Teksti Risto PakarinenNyt, kun unelma pikkuleijonien maailmanmestaruudesta on murentunut, onkin hyvä hetki katsoa taaksepäin ja muistella vuotta 1998, jolloin Suomi meni kotikisoissaan aina kultaan saakka.
Tältä joukkue näytti:
Niklas Bäckström, Mika Noronen—Olli Ahonen, Johannes Alanen, Toni Dahlman, Teemu Elomo, Niklas Hagman, Olli Jokinen, Kari Kalto, Niko Kapanen, Jyrki Louhi, Timo Seikkula, Eero Somervuori, Tomek Valtonen, Timo Vertala, Timo Ahmaoja, Tomi Källarsson, Marko Kauppinen, Ilkka Mikkola, Pasi Petriläinen, Pasi Puistola, Ari Vallin.
Valmentajana oli Hannu Kapanen, joka oli edellisen kauden päätteeksi valittu SM-liigan parhaaksi valmentajaksi.
Suomalaiseen tapaan joukkue saattoi luottaa hyvään maalivahtipeliin, sillä veskarikaksikkona oli Niklas Bäckström - Mika Noronen, joista edellisenä kesänä ykköskieroksella NHL:ään varattu Noronen oli ykkönen, joka pelasi MM-finaalin.
Joukkueen pelaajista suurin osa pelaa vieläkin, ja melkein kaikki ovat rakentaneet varsin mukavan kiekkouran SM-liigassa, Euroopassa ja NHL:ssä.
Mutta joukkueen johtaja oli tietysti Olli Jokinen, joka oli pelannut edellisenä keväänä MM-kotikisoissa miesten tasolla, ja voitti muutamaa kuukautta myöhemmin SM-kultaa HIFK:n riveissä. Mutta MM-kisoissa Jokinen oli Suomen joukkueen paras pistemies ja turnauksen pistepörssin kakkonen tasapisteissä Yhdysvaltain Jeff Farkasin kanssa. Jokinen valittiin turnauksen tähdistökentälliseen - kuten myös hänen ketjukaverinsa Eero Somervuori - ja 3.1.1998, 14 vuotta ja yksi päivä sitten, hän sai Somervuorelta MM-finaalin jatkoajalla syötön vasempaan laitaan, lennätti kiekon maalin suulle, missä se pomppasi joukkueeseen valintojen loppumetreillä nousseen Niklas Hagmanin housujen kautta Venäjän maaliin.
Viime sunnuntaina Olli pelasi NHL-uransa 1000:nnen ottelun.
Niin se aika rientää.
Jokinen otti merkittävän rajapyykin ylittämisen tyynesti.
– Tämä on kova liiga, eikä täällä oikein voi tehdä suunnitelmia kahden tai kolmen viikon päähän tai 1020:nteen matsiin. Se on vain numero. Totta kai hieno juttu, mutta täällä ollaan vain pelaamassa Stanley Cupista, Jokinen totesi Calgary Heraldille.
Tuhat on kuitenkin niin kova numero, että suomalaisista siihen ovat pystyneet vain Teppo Numminen (1372), Teemu Selänne (1297, 1300 rikkoutuu sunnuntaina) ja Jari Kurri (1251).
– Uskon pystyväni pelaamaan vielä kauan, 33-vuotias Jokinen totesi.
Nykyisin 33-vuotias pelaaja voi hyvinkin kuvitella pelaavansa ainakin viisi vuotta. Siihen tarvitaan vain hieman tuuria, että välttyy loukkaantumisilta, ja hieman älyä, että osaa pelata fiksusti.
– Olen oppinut ajattelemaan pelistä hieman eri tavalla. Kun pelaan järkevästi ja teen, mitä valmentaja odottaa, voin auttaa joukkuetta paljon. Blokkaamalla laukauksia, voittamalla aloituksia, riistämällä kiekkoja, ja tekemällä maaleja aina silloin tällöin, kertoi Jokinen, jota enemmän 2000-luvulla on suomalaisista tehnyt pisteitä vain Teemu Selänne.
Hänellä onkin eniten kiekonriistoja, hän on ottanut eniten aloituksia (noin 400 enemmän kuin toiseksi eniten aloittanut Mikael Backlund) ja tällä hetkellä Jokinen on Calgary Flamesin paras pistemies, yhdessä Jarome Iginlan kanssa. Molemmilla on 32 pistettä 41 ottelusta.
Katso lisää
Tältä joukkue näytti:
Niklas Bäckström, Mika Noronen—Olli Ahonen, Johannes Alanen, Toni Dahlman, Teemu Elomo, Niklas Hagman, Olli Jokinen, Kari Kalto, Niko Kapanen, Jyrki Louhi, Timo Seikkula, Eero Somervuori, Tomek Valtonen, Timo Vertala, Timo Ahmaoja, Tomi Källarsson, Marko Kauppinen, Ilkka Mikkola, Pasi Petriläinen, Pasi Puistola, Ari Vallin.
Valmentajana oli Hannu Kapanen, joka oli edellisen kauden päätteeksi valittu SM-liigan parhaaksi valmentajaksi.
Suomalaiseen tapaan joukkue saattoi luottaa hyvään maalivahtipeliin, sillä veskarikaksikkona oli Niklas Bäckström - Mika Noronen, joista edellisenä kesänä ykköskieroksella NHL:ään varattu Noronen oli ykkönen, joka pelasi MM-finaalin.
Joukkueen pelaajista suurin osa pelaa vieläkin, ja melkein kaikki ovat rakentaneet varsin mukavan kiekkouran SM-liigassa, Euroopassa ja NHL:ssä.
Mutta joukkueen johtaja oli tietysti Olli Jokinen, joka oli pelannut edellisenä keväänä MM-kotikisoissa miesten tasolla, ja voitti muutamaa kuukautta myöhemmin SM-kultaa HIFK:n riveissä. Mutta MM-kisoissa Jokinen oli Suomen joukkueen paras pistemies ja turnauksen pistepörssin kakkonen tasapisteissä Yhdysvaltain Jeff Farkasin kanssa. Jokinen valittiin turnauksen tähdistökentälliseen - kuten myös hänen ketjukaverinsa Eero Somervuori - ja 3.1.1998, 14 vuotta ja yksi päivä sitten, hän sai Somervuorelta MM-finaalin jatkoajalla syötön vasempaan laitaan, lennätti kiekon maalin suulle, missä se pomppasi joukkueeseen valintojen loppumetreillä nousseen Niklas Hagmanin housujen kautta Venäjän maaliin.
Viime sunnuntaina Olli pelasi NHL-uransa 1000:nnen ottelun.
Niin se aika rientää.
Jokinen otti merkittävän rajapyykin ylittämisen tyynesti.
– Tämä on kova liiga, eikä täällä oikein voi tehdä suunnitelmia kahden tai kolmen viikon päähän tai 1020:nteen matsiin. Se on vain numero. Totta kai hieno juttu, mutta täällä ollaan vain pelaamassa Stanley Cupista, Jokinen totesi Calgary Heraldille.
Tuhat on kuitenkin niin kova numero, että suomalaisista siihen ovat pystyneet vain Teppo Numminen (1372), Teemu Selänne (1297, 1300 rikkoutuu sunnuntaina) ja Jari Kurri (1251).
– Uskon pystyväni pelaamaan vielä kauan, 33-vuotias Jokinen totesi.
Nykyisin 33-vuotias pelaaja voi hyvinkin kuvitella pelaavansa ainakin viisi vuotta. Siihen tarvitaan vain hieman tuuria, että välttyy loukkaantumisilta, ja hieman älyä, että osaa pelata fiksusti.
– Olen oppinut ajattelemaan pelistä hieman eri tavalla. Kun pelaan järkevästi ja teen, mitä valmentaja odottaa, voin auttaa joukkuetta paljon. Blokkaamalla laukauksia, voittamalla aloituksia, riistämällä kiekkoja, ja tekemällä maaleja aina silloin tällöin, kertoi Jokinen, jota enemmän 2000-luvulla on suomalaisista tehnyt pisteitä vain Teemu Selänne.
Hänellä onkin eniten kiekonriistoja, hän on ottanut eniten aloituksia (noin 400 enemmän kuin toiseksi eniten aloittanut Mikael Backlund) ja tällä hetkellä Jokinen on Calgary Flamesin paras pistemies, yhdessä Jarome Iginlan kanssa. Molemmilla on 32 pistettä 41 ottelusta.