Jari Kurri ampui uransa ensimmäisen ikimuistoisen maalin eräänä tammikuisena päivänä noin 35 vuotta sitten
Teksti Risto Pakarinen“Kyllä minä nyt tässä alkaisin sitä kultamitalia ojennella tuolle Suomen joukkueelle, mutta saa nähdä tässä käy”, totesi selostaja, kun Suomen ja Neuvostoliiton välinen alle 18-vuotiaiden EM-finaalin
“Tulipa tuossa jaettua jo hopeamitaleita, mutta Suomen joukkue on erittäin vahva henkisesti,” selostaja jatkoi.
Ja tottahan hän puhui, sillä Suomi oli noussut ottelussa tappioasemasta, pariinkin kertaan, ja pakottanut Neuvostoliiton jatkoeriin. Ottelu oli varsinaisen peliajan jälkeen 3-3, ja vuonna 1978 neljäs erä pelattiin kokonaisena 20 minuutin eränä, ja vasta sitten siirryttiin äkkikuolemaperiaatteeseen.
Neuvostoliitto meni neljännessä erässä 5-3 -johtoon, mutta Suomen henkisesti vahva joukkue nousi tasoihin ja Juha Huikuri tasoitti ottelun neljännen erän viimeisellä minuutilla.
Helsingin jäähalli oli tupaten täynnä, ja kansa kannusti innokkaasti nuorten suomalaisten taistelua Neuvostoliittoa vastaan. Suomen ykkösketju sai aloituksen Neuvostoliiton kenttäpäädystä ja Jari Kurri, joka oli jo tehnyt ottelussa yhden maalin, pyöri hyökkäysalueella kuin herhiläinen.
Hän järjesti ensin Jarmo Mäkitalolle hienon maalintekopaikan, mutta Mäkitalon laukaus meni hiuksenhienosti ohi Neuvostoliiton maalin. Kiekko ajautui Jussi Lepistölle siniviivalle. Lepistö laukoi kiekon kohti Saprikinin vartioimaa maalia, ja Kurri yritti saada mailaansa väliin. Kiekko ajautui kentän toiseen kulmaan, ja Kurri karvasi sen takaisin Suomelle.
Hän kuljetti kiekon Neuvostoliiton maalin taitse kentän toiseen kulmaan ja lähetti sen sitten ovelasti selän takaa lähteneellä syötöllä maalin suulle. Kiekko liukui kuitenkin siniviivalle, ja Timo Blomqvist laukoi vastakiekkoon kovan lämärin. Saprikin torjui, mutta kiekko pomppasi suoraan maalin takakulmalla odottaneelle Kurrille.
Jo ennen kuin Kurri oli edes saanut lapaansa kiekon taakse, yleisö nousi seisaalleen. Kansa kohahti.
Kurri iski irtokiekon maaliin, heitti mailansa saman tien kädestään ja rynnisti kaukalon kulmaan tuulettaaan maalia.
“Siellä on! SIELLÄ ON!” selostaja huusi ja sain sen jälkeen yskänpuuskan.
“Suomi on tehnyt sen, mitä joukkeelta toivottiin. Sieltä tuli joukkueemme numero 17, Jari Kurri, Blomqvistin laukauksen jälkeen, ja teki sen mitä me odotimme. Suomi on ottanut jääkiekkohistoriansa ensimmäiset kultamitalit!”
Tuskin kukaan tuolloin aavisti, mitä tuleman piti. Suomessa ei vuonna 1978 unelmoitu Stanley Cup -voitoista. Kurrikin lähti alunperin NHL:ään kaudeksi katsomaan, millaista peli siellä oli. Sitä ei kukaan ajatellutkaan tammikuussa 1978.
Silloin vain nautittiin maalista.