Skip to main content

Howen perhe jaksoi jakaa vaikean aikansa

Teksti Nicolas Cotsonika / NHL.com

DETROIT – Kun Gordie Howen hautajaiset olivat päättyneet ja saattoväki purkautui ulos kirkosta, hänen poikansa Mark seisoi kirkon pihalla voipuneena ja hyvin tunteellisena.

Gordie kuoli viime perjantaina 88-vuotiaana taisteltuaan pitkään dementian, sydänvaivojen ja muiden sairauksien kanssa. Perhe otti yli 12 tuntia vastaan surunvalitteluja Joe Louis Arenalla tiistaina, ja nyt kaikki oli ohi. Perhe ja lähimmät ystävät lähtivät kirkosta syömään yhdessä lounasta, ilman ulkopuolisia.

- Tämä on niin vaikeaa, vaikka kuinka tiesi tämän päivän olevan tulossa, Mark Howe sanoi murtuneena.

- Olen kiitollinen siitä, että isä jaksoi näinkin pitkään. Halusin todella olla hänen luonaan lähdön hetkellä ja silitin hänen otsaansa, kun hän lähti….

Mark murtui täysin, eikä pystynyt jatkamaan lausetta loppuun.

- Olen tosi pahoillani, hän sanoi.

Turvamies laittoi kätensä Markin olalle, ja toimittajat sanoivat, ettei hänen tarvitse puhua enempää.

- Ei, Mark sanoi, olen OK.

Hän kokosi itsensä ja jatkoi.

- Se oli minulle tärkeää. Perheemme on vahva, ja kiitän äitiä ja isää siitä sydämeni pohjasta, hän sanoi.

Se miten edesmenneiden Colleen ja Gordie Howen neljä lasta pystyivät käsittelemään kaksi viimeistä päivää, kertoo paljon heidän vanhemmistaan.

Gordie Howe ei ollut vain Mr. Hockey. Hän oli myös isä ja PeePaw, isoisä. Hän oli aviomies, neljän lapsen isä, yhdeksän lastenlapsen isoisä ja isoisoisä viidelle lapselle. Jos olet koskaan menettänyt rakkaimpasi, tiedät kuinka vaikeaa se on, kuinka paljon haluat vain surra sisäänpäin ja sulkea muun maailman ulos.

Mutta perhe ymmärsi, mitä Gordie Howe merkitsi maailmalle ja miksi. Häntä ei rakastettu vain sen takia, että hän oli uskomaton jääkiekkoilija, yksi lajin parhaista jos ei paras. Häntä rakastettiin myös siksi, että vaikka hän oli jäällä raju, kaukalon ulkopuolella hän oli ystävällinen, avoin sydämellinen ja helposti lähestyttävä.

Joten myös perhe oli avoin ja helposti lähestyttävä vaikeimpina hetkinäänkin.

Muistotilaisuuteen ja hautajaisiin osallistui merkkihenkilöitä tummissa puvuissaan, kuten NHL:n komissaari Gary Bettman, Wayne Gretzky, Scotty Bowman sekä lukuisia muita jääkiekkopiirin edustajia. Perhe huomioi myös fanit, jotka olivat paikalla pukeutuneita Detroit Red Wingsin pelipaitoihin ja t-paitoihin. Tiistaina heitä oli paikalla 15 000, keskiviikkona muutama sata.

- Tiedän, kuinka paljon jokainen jääkiekkoilija arvosti häntä, Mark totesi.

- En tiedä ketään toista ihmistä, joka voi lyödä toiselta hampaat kurkkuun, tehdä haavoja, kuhmuja ja mustelmia, vetää kyynärpäällä tai nyrkillä nenään, ja silti häntä palvotaan.

- Mutta isä vain oli sellainen. Se ei ole mitään sellaista, mitä voidaan opettaa tai minkä voi oppia. Hän teki omalaatuisen ja erityisen vaikutukseen jokaiseen tapaamaansa ihmiseen. Ja minusta juuri se tekee eron hänen ja muiden urheilijoiden välille.

- Isä ei koskaan oikonut ketään meidän perheessämme, mukaan lukien lastenlapset ja lastenlastenlapset. Hän eli elämänsä kunnioittaen jokaista ihmistä. Hän ei koskaan tuominnut ketään. Hän hyväksyi kaikki ihmiset sellaisina kuin he olivat, ja siksi hän oli niin pidetty mies.

Mark kiitti toimittajia, veljeään Murraya muistopuheesta ja pastori J.J. Mechiä lämpimästä ja kotoisasta siunaustilaisuudesta. Hän tunnusti, ettei itse olisi pystynyt puhumaan isästään siunaustilaisuuden aikana.

- Tämä on raskasta aikaa, mutta kuinka äärimmäisen arvokas ihminen isä oli, ja siksi yritämme juhlistaa hänen elämäänsä. Mutta juuri nyt tämä on minulle todella vaikeaa, Mark sanoi.

- Monet ihmiset näkivät nyt ensimmäistä kertaa, kuinka rakastava ja rakastettu isä oli. Me olemme nähneet ja kokeneet sen koko elinaikamme. Olimme osa äitiä ja isää kaikki nämä vuodet.

- Kuten sanon Hockey Hall of Famessa pitämässäni puheessa, isä on roolimallini ja yritän kaikin tavoin olla samanlainen ihminen kuin hän oli. Valitettavasti en yllä samaan kun hän, mutta yritän parhaani.

- Mutta olemme hyvin kiitollisia kaikista näistä upeista vuosista ja siitä, että kuuluimme isän elämään. Toivon ja rukoilen, että hän ja äiti ovat taas onnellisia yhdessä.

Katso lisää