HHOF-valinnat kertovat kansainvälisyydestä

Kesti 44 vuotta ennen kuin Hockey Hall of Fameen valittiin ensimmäinen eurooppalainen pelaaja, ja kyseinen pelaaja, Neuvostoliiton legendaarinen maalivahti Vladislav Tretjak ei pelannut koskaan NHL:ssä. Vuosi oli 1989 ja Tretjakin kotimaa, Neuvostoliitto, oli vielä hengissä, eikä kukaan aavistanut, että Berliinin muuri olisi pystyssä enää 37 päivää.

Ennen Tretjakia Hockey Hall of Fameen oltiin valittu 185 pelaajaa.

Eurooppalaispelaajien määrä Hall of Famessa on kuitenkin kasvanut tasaisesti, mikä ei olekaan yllättävää, onhan eurooppalaisten pelaajien ja supertähtien määrä liigassakin kasvanut vuodesta 1980, jolloin New York Islandersin ruotsalaispuolustaja Stefan Perssonista ja ruotsalaishyökkääjä Anders Kallurista tuli ensimmäiset Stanley Cupin voittaneet eurooppalaispelaajat.

Vuoden 1999 jälkeen Hockey Hall of Fameen on valittu 47 pelaajaa, joista kolme on naisia.

44 miehen osalta kansalaisuudet jakautuvat seuraavasti:

28 kanadalaista

7 amerikkalaista

4 venäläistä

2 ruotsalaista

1 suomalainen

ja Brett Hull, joka on sekä Kanadan että Yhdysvaltain kansalainen, mutta edusti USA:ta.

Kolmen viime vuoden osalta jakauma on ollut vieläkin kansainvälisempi – kuusi kanadalaista, kaksi jenkkiä, kaksi ruotsalaista, yksi venäläinen ja yksi tshekki – joten tämän vuoden ryhmä edustanee tulevaisuutta.

Peter Forsbergista tuli kolmas Hockey Hall of Fameen valittu ruotsalaispelaaja, Börje Salmingin ja Mats Sundinin jälkeen. Hänestä tuli myös kolmas HHOF-pelaaja, joka on voittanut suuret mestaruudet – olympialaiset, MM-kisat ja Stanley Cupin – kaksi kertaa. Kun Forsberg oli pieni, hänen idolinsa eivät olleet NHL:ssä, vaikkakin Håkan Loob kävi voittamassa Stanley Cupin Calgaryssa 1989. Eilisessä kiitospuheessaan Forsbergkin nosti esiin ottelut maajoukkueessa tärkeänä osana uraa.

Niin teki myös Dominik Hasek, josta tuli ensimmäinen tshekki HHOF:ssä. Kiitospuheessaan hän kertoi, kuinka hänen isänsä oli tehnyt hänelle maalivahdin varusteita 1970-luvun Tshekkoslovakiassa, kaukana NHL:ssä, rautaesiripun takana. ”Dominator” sai tilaisuutensa 25-vuotiaana ja joutui farmiliigaan, mutta taisteli tiensä takaisin ja voitti lopulta Vezina-palkinnon liigan parhaana maalivahtina kuudesti.

Mike Modano johtaa amerikkalaisten NHL-pelaajien maali- ja pistepörssiä. Hän on voittanut Stanley Cupin, olympiahopeaa ja hän oli mukana, kun USA voitti Kanadan – Kanadan! – World Cupin finaalissa 1996, kun kaikilla mailla oli parhaat pelaajansa mukana. Modanoon yksi kuudesta varaustilaisuuden ensimmäisen draftattu pelaaja. Hän oli 1980-luvulla uransa aloittaneista viimeinen, joka lopetti, ja sen lisäksi hän oli mukana Mighty Ducks –elokuvassa. Se kertoo, kuinka paljon NHL muutui Modanon uran aikana.

Ja tämän vuoden pelaajista ainoa kanadalainenkin Rob Blake, pelasi mieluusti kansainvälisiä otteluita maajoukkueessa. Vuonna 1991 hän oli valmis matkustamaan kisoihin Turkuun, vaikka ei ollut varmaa, olisiko tiedossa enempää kuin yksi ottelu. Otteluita tuli kaksi ja tuliaisiksi hopeaa. Ja nyt paikka Hockey Hall of Famessa, palkinnoksi urasta, joka toi hänelle paikan Triple Gold Clubissa: kaksi MM-kultaa, olympiakultaa Salt Lake Citystä ja Stanley Cup Coloradossa 2001. Sen lisäksi hänellä on yksi olympiahopea ja World Cupin hopea.