Nashvillen alkuajat kuin lännenelokuvasta

Kimmo Timonen pelasi NHL-urallaan 1 108 runkosarjan ottelua. Luotettava ja arvostettu puolustaja valittiin viisi kertaa All Stars -otteluun, ja hän huipensi uransa Stanley Cupin voittoon Chicago Blackhawksissa vuonna 2015. NHL.com/FI julkaisee pari kertaa kuukaudessa Timosen ajatuksia Kimen Kulma -palstalla. Tällä kertaa hän käsittelee Las Vegas Knightsia.

Vegas Golden Knightsin tulo mukaan NHL:ään uutena joukkueena on tuonut mieleen muistoja vuodelta 1998, kun siirryin rapakon taakse Nashville Predatorsin organisaatioon. Nashville oli samalla tavalla uusi laajennusjoukkue sarjassa.
Muistan hyvin ensimmäiset päivät Nashvillessä. Halli oli aika keskustassa, ja baarikatu ihan siinä vieressä. Tuntui kuin olisin hypännyt suoraan sisään lännenelokuvaan. Hyvä etteivät saluunan ovet auenneet suoraan hallin pihaan…
Nashvillessä alettiin luoda jääkiekkokulttuuria tyhjästä. Piti muistuttaa itseään, että tämä on nyt oikea NHL-kaupunki. Tuskin Las Vegas lähtee ihan yhtä pohjalta kuin Nashville.
Predators oli minulle silloin iso mahdollisuus. Tiesin, että he antavat minulle kunnon paikan näyttää osaamiseni. Ei sitä tullut kovin syvällisesti mietittyä, että missä seurassa ja kaupungissa isossa kuvassa mennään. Yritin keskittyä ainoastaan jääkiekkoon.
Ensimmäiset jäätreenit olivat aika huvittavia. Katsomossa olleille ihmisille selitettiin, kun tuli paitsioita ja pitkiä kiekkoja. Kun tuli kahakka, ihmisiä rauhoiteltiin, että tämä on ihan normaalia.

Minulle Nashville tulo liigakartalle oli todellinen onni. En tiedä miten ura olisi mennyt ilman sitä joukkuetta.
Olimme Nashvillen farmijoukkueen kanssa pelaamassakin Las Vegasissa, joten on siellä jääkiekkoa ennenkin pelattu. Lippuja Vegasin peliin on myyty hyvin, mutta ampumavälikohtaus antoi sysimustan startin muuten seuran taipaleeseen. Saa nähdä, että vaikuttaako se yleisömääriin.
Suurin haaste Las Vegasille on koota menestyvä joukkue. Knights on kuitenkin lähtenyt aivan nollista liikkeelle. Kulttuuri alkoi muodostua vasta, kun jätkät kokoontuivat harjoitusleirille.

Pelaajamateriaali on kuitenkin joka tapauksessa ihan eri luokkaa kuin Nashvillessä alkuaikoina. Meillä oli aika vanha ryhmä, ja peli oli melkoista taaperrusta ensimmäiset 3-4 vuotta. Meillä oli paljon vanhan liiton miehiä, joista moni oli huonossa kunnossa. Se oli sitä aikaa, kun äijät saattoivat tulla harjoitusleirille aina pyöreässä kunnossa. Sitten ukot panivat itsensä pelikuntoon leirin aikana.
Puolustaja Bill Houlder jäi hyvin mieleen niistä ajoista, hän oli aika jännä tyyppi. Mike Dunham oli maalissa. Peltosen Villenkin kanssa pääsin hengailemaan pari viikkoa ennen kuin lähdin farmiin. Meillä oli ensimmäisessä jengissä monia tappelijoita, kuten Patrick Cote.
Joka vuosi toiminta kuitenkin kehittyi Nashvillessä. Teimme paljon visiittejä kouluihin ja sairaaloihin, jotta saimme markkinoitua jääkiekkoa. GM David Poile osasi hommansa, vaikka hänellä oli valtavasti töitä tehtävänä. Kiekkokulttuurin kehitys huipentui viime kevään pudotuspeleihin, joissa Predators eteni finaaleihin asti.
Fiilis viime vuoden finaaleissa oli ihan spesiaali. Kävin katsomassa viime kaudella yhden pelin ja ihastelin sitä menoa. Livemusiikki soi, ja kaikki olivat iloisella mielellä.
Vegasissa kotijoukkueella voi olla pieni etulyöntiasema siitä, kun paikkakunnalla on paljon erilaista tekemistä, hienoja kasinoita ja ravintoloita. Ensimmäisenä vuonna keskittyminen voi vähän harhautua. Nykypelaajat ovat kuitenkin niin ammattimaisia, että tuskin mitään isoja ylilyöntejä tulee.