Barkov voi dominoida ensi kesän palkintogaalaa

NHL:n vuotuinen palkintogaala järjestettiin keskiviikkona Las Vegasissa. Pekka Rinne sai upean tunnustuksen päättyneen kauden parhaana maalivahtina, ja arvokkaimmalle pelaajalle jaettava Hart Trophy päätyi Taylor Hallille.
Uuden kauden rakentaminen voi siis toden teolla alkaa. Vaikka kenenkään palkitun saama pysti ei ole ehtinyt saada rahtustakaan pölyä päälleen, luomme katseemme jo kristallipallon ytimeen, josko sieltä näkyisi jo vuoden päästä palkinnoista kisaavia pelaajia.

Seuraavassa on listattu NHL/FI:n kandidaatit suurimpien palkintojen saajiksi, kun yhtään peliä kaudesta 2018-19 ei ole vielä pelattu. Parhaalle tulokkaalle jaettava Calder Trophy on tarkoituksella jätetty pois, sillä tässä vaiheessa niiden saajista ei ole tarjolla muuta kättä pidempää kuin tulevan draftin varausjärjestyksen ennustukset.
HART TROPHY
Sidney Crosby, Pittsburgh Penguins
Kaudesta 2017-18 muodostui Penguinsille ja Crosbylle tuloksellisesti välikausi. Crosby oli pistepörssissä kymmenes, ja Penguins putosi pudotuspelien toisella kierroksella. Crosbyn maalimäärä putosi edellisen kauden runkosarjaan verrattuna 15:llä, mutta syöttömäärä nousi saman verran.
Crosby pelasi joukkueensa mukana kesinä 2016 ja 2017 kesäkuulle asti finaaleja, ja toista kesää lyhensi myös World Cup. Vaikka kolmas Stanley Cup olisi varmasti tuntunut pidempää huilia mieluisammalta, tekee lepo hyvää Crosbyn ensi kautta ajatellen, jolloin hän varmasti on taas NHL:n huippua.
Nathan MacKinnon, Colorado Avalanche
MacKinnon hävisi tämän vuoden äänestyksen Taylor Hallille niukasti äänin 1 194 - 1 264. Takana on kanadalaissentterin uran ylivoimaisesti paras kausi, jonka aikana hän nousi NHL:n ehdottomaan tähtikaartiin.
MacKinnonin johtama Avalanchen ykkösketju oli joukkueelle kaikki kaikessa, ja jos muu joukkue sen takana pystyy nostamaan tasoaan riittävästi, jotta Avalanchesta tulisi taas pudotuspelijoukkue, on MacKinnon vahvoilla Hart-kisassa.

Victor Hedman, Tampa Bay Lightning
Kun Victor Hedman on jäällä, on Tampa Bay Lightning silloin aina yhtä kertaluokkaa parempi joukkue. Kun mietitään sitä, miten kova ja tasapainoinen nippu Lightning on, kertoo se siitä, miten kovalla tasolla Hedman suorittaa illasta toiseen.
Tampan kohdalla puhuttiin kauden mittaan paljon Steven Stamkosista ja Nikita Kutsherovista, mutta Hedman osoittautui lopulta joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi, ja jos Tampa mielii mestariksi, on Hedmanin oltava sitä myös ensi kaudella.
Hän olisi voittaessaan ensimmäinen puolustaja sitten Chris Prongerin (2000).
VEZINA TROPHY
Andrei Vasilevski, Tampa Bay Lightning
Venäläisvahdin startti- ja voittomäärät ovat kivunneet koko uran ajan tasaisesti, torjuntaprosentti samoin. Tampa tulee olemaan kova joukkue ensi kaudellakin, ja Vasilevskin otteet sen varmistamiseksi tulevat olemaan iso osa heidän kauttaan. Samalla huippujoukkue Vasilevskin edessä nostaa venäläisen pelaamisen tasoa entisestään.
Sergei Bobrovski, Columbus Blue Jackets
Tämä maalivahti on enemmän kuin kuluneen sanonnan mukaisesti puoli joukkuetta. Hän pelasi peliajalla mitattuna kaikista maalivahdeista toiseksi eniten ja torjui 65 startistaan 37 voittoa. Tappioiden määrä oli 22, mikä kertoo enemmän Blue Jacketsista kokonaisuutena kuin Bobrovskista yksilönä. Hänen pelaamisensa taso määrää ensi kaudellakin kaikkein eniten sitä, miten pitkälle Columbus etenee tai on etenemättä.

Joonas Korpisalo jatkaa kehittymistään ensi kaudella tarjoten Bobrovskille sitä myöten lepoaikaa, eikä venäläisen välttämättä tarvitse urakoida enää tuota määrää otteluita, jolloin otteiden terästäminen voi vielä olla mahdollista.
Connor Hellebuyck, Winnipeg Jets
Jetsin maalivahti voitti päättyneellä kaudella yhdessä Vasilevskin kanssa runkosarjan voittotilaston. Hän paransi torjuntaprosenttiaan edellisestä kaudesta 1,7 prosenttiyksiköllä ja päästettyjen maalien määrä väheni 0,53:lla ottelua kohden. Samalla miehen starttimäärä kasvoi 53:sta 64:ään.
Hellebuyckin pokaalihaaveista puhuttaessa täytyy mainita sama asia kuin Vasilevskin kohdalla. Joukkueen hyvät tulokset ja maalivahdin esitykset ovat todellinen kaksisuuntainen tie. Molemmat saavat hyötyä toisesta, ja jos Jets pystyy jälleen nostamaan omaa tasoaan, kohoavat samalla Hellebuyckin osakkeet.
NORRIS TROPHY
Victor Hedman, Tampa Bay Lightning
Jos on Hart-kelpoinen, on silloin myös Norris-kelpoinen.
Drew Doughty, Los Angeles Kings
Kings-puolustaja kirjautti runkosarjassa koko NHL:n kovimman ottelukohtaisen peliajan 26.50. Hänen teholukemansa oli +23, joka on toiseksi kovin plus-miinuslukema 16 eniten pelanneen pelaajan joukossa. Vain Hedman oli hänen edellään. Doughty teki pisteet 10+50.

Doughtyn teholukema nousi edelliskaudesta 15:llä ja pistemäärä 16:lla.
Doughty oli Anze Kopitarin ja Jonathan Quickin ohella suurimpia syitä siihen, miksi Kings palasi pudotuspeleihin.
Brent Burns, San Jose Sharks
Sharksin partapakilla on alla numeroiden valossa hyvä ja huono kausi. Hyvä siksi, että hän oli NHL:n toiseksi eniten pisteitä runkosarjassa tehnyt puolustaja. Huono taas siksi, että pelinsä paljolti myös pisteisiin pohjaava pakki teki vähiten maaleja sitten kauden 2011-12, kun vajaana pelattua kautta 2012-13 ei oteta huomioon. Hänen teholukemansakin sukelsi kaudesta 2016-17 peräti 35 pykälää täksi kaudeksi.
Tämän kaliiberin pelaajilla ei ole tapana pelata kahta huonoa kautta putkeen. Lisäksi Sharks-miehistön ydin on pysymässä kasassa näillä näkymin vain seuraavan kauden, mikä lisännee Burnsin menestysnälkää ja "pakottaa" hänet huippukauteen.
SELKE TROPHY
Aleksander Barkov, Florida Panthers
Barkov alkaa olla jo tuttu henkilö palkintogaalassa. Florida Panthersin ykkössentteri sijoittui tänä vuonna neljänneksi Anze Kopitarin, Sean Couturierin ja Patrice Bergeronin jälkeen.
Mies on jo aloittanut harjoittelunsa ensi kautta varten, ja kun ajatellaan, millaisia kehitysaskeleita hän ottaa vuodesta toiseen maailman huipulla omiin päin tehtävästä työstä luistamatta, on "Sashalta" lupa odottaa jälleen päättyneen kauden esityksiä parempaa jälkeä molempiin suuntiin.
Floridan mahdollinen pudotuspeleihin pääsy auttaisi äänien saannista myös valtavasti.

Sean Couturier, Philadelphia Flyers
Flyers-hyökkääjä teki maaleja ja pisteitä tällä kaudella enemmän kuin kahdella edeltävällä yhteensä ja tuli Selke-äänestyksessä toiseksi.
Couturier teki runkosarjassa 31 maalia, kirjautti teholukeman +34 ja aloitusvoittoprosentin 52,85. Pudotuspeleissä hän pelasi puolikuntoisena, mutta riehui silti viidessä ottelussa valtavat tehot 5+4 ja voitti 51,4 prosenttia aloituksistaan, vaikka vastassa oli keskikaistaltaan loistava Pittsburgh Penguins.
Couturier on tärkeä pala tasapainoista ja noususuhdanteessa olevaa Flyersia. Hyvä roolitus ja iso rooli auttavat Couturieria taistelussa tämän vuoden voittajan Kopitarin ohittamisessa.
Anze Kopitar, Los Angeles Kings
Slovenialainen kiitti humoristisesti Patrice Bergeronia siitä, että tämä antoi kerrankin hänen voittaa. Bergeronin hiljattainen nivusleikkaus on syynä myös siihen, että tätä ei tässä listassa mainita, vaan Kopitar saa kolmannen paikan ennustuksessa.
Kingsin kapteeni palasi päättyneellä kaudella NHL:n sentterieliittiin vaisumman sesongin 2016-17 jälkeen. Hän paransi teholukemaansa 31:llä ja teki samalla oman yhden kauden maali-, syöttö- ja piste-ennätyksensä.
LADY BYNG TROPHY
Aleksander Barkov, Florida Panthers
Ottakaa huomioon kaikki se, mitä Barkovista on luettavissa yllä ja lisätkää siihen se, että hän pelasi ottelua kohden kaikista NHL-hyökkääjistä toiseksi eniten ottelua kohden ja otti koko kaudella vain 14 minuuttia jäähyjä.
Ei ole lainkaan ylimitoitettua odottaa Barkovilta kahta pokaalia ensi kesänä.
Lisää aiheesta: [He juhlivat 2018 NHL Awards -palkintogaalassa]
Ryan O'Reilly, Buffalo Sabres
Hännänhuippujen johtotähtinä oleminen on varmasti yksi koko urheilumaailman turhauttavimmista rooleista. O'Reilly kuitenkin täytti tämän roolin jälleen tällä kaudella ollen Buffalo Sabresin toiseksi paras pistemies 61 pisteellä.
Mies raastoi myös aloituksia kovalla prosentilla 60,0 ja otti vain yhden jäähyn koko kaudella.
Jared Spurgeon, Minnesota Wild
Viimeisin puolustaja, joka on voittanut tämän palkinnon 1950-luvun jälkeen on vuoden 2012 voittaja Brian Campbell. Olisiko aika edes ottaa puolustaja mukaan keskusteluun?
Jos näin, on sen oltava kolme sekuntia päälle 24 ja puoli minuuttia ottelua kohden viime kaudella pelannut Minnesota-pakki Jared Spurgeon. Hän oli Wildin puolustajien joukossa kolmanneksi paras pistemies ja otti koko kaudella vain kahdeksan jäähyminuuttia. Kelpaa ehdokkaaksi.
JACK ADAMS AWARD
Peter Laviolette, Nashville Predators
Nashville on varmasti tulevallakin kaudella yksi kovimmista mestarisuosikeista, sillä niin hyvin joukkue näyttää säilyvän tänäkin kesänä kasassa. Tämä tekee puolustavan runkosarjavoittajan luotsista hyvän ehdokkaan myös tähän palkintoon.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Paul Maurice, Winnipeg Jets
Jetsillä on takana seurahistorian paras kausi sen yllettyä päättyneellä kaudella Läntisen konferenssin finaaleihin. Edelleen kehittyvän joukkueen lähtöasetelmia ensi kauteen määrittää se, kuinka käy kesän pelaajamarkkinoilla. Puolustusta on säädettävä, mutta sitäkään ei tarvitse rakentaa täysin uudelleen.
Maurice sai myös omat peikkonsa harteiltaan vietyään Jetsin pitkälle playoffeissa.
Mike Sullivan, Pittsburgh Penguins
Kaksi Stanley Cupia voittanut Sullivan voi myös olla vahvoilla, jos aiempia kesiä enemmän levännyt Crosby saa todellakin ladattua akkunsa täyteen.
Penguins tulee varmasti täynnä nälkää kauteen, ja Sullivan on jo näyttänyt hallitsevansa tähtiä täynnä olevan joukkueensa käsittelyn.