Skip to main content

Elliottin peli ratkaisi voiton ykkösottelussa

Teksti Nicolas Cotsonika / NHL.com

ST. LOUIS -- Sunnuntaina pelattiin kovaa jääkiekkoa, kaverin naamaa säästämättä. Sen näki jo ensimmäisessä erässä, kun St. Louis Blues ja San Jose Sharks ottivat kamppailuasentonsa läntisen konferenssin finaalisarjan avausottelussa. Bluesin kapteeni David Backes vetäisi Sharksin sentteri Joe Thorntonin massiivisesta ja kauniista parrasta ja Thornton yritti tehdä saman Backesin pienemmälle playoffparralle.

"Halusimme vain kokeilla, kumman parta oli oikea eikä vain liimattu," sanoi Backes. "Kumpikin osoittautui aidoksi."

Mutta Bluesin maalivahti Brian Elliott osoittautui kaikista aidoimmaksi, kun pelattiin ottelun kaikista karvaisimmissa paikoissa. Stanley Cupin pudotuseleissä ei parranajovälineitä tunneta. Vain hienon hienoja, partaveitsen tarkkoja marginaaleja nähdään joka ottelussa. Ja sunnuntaina Elliottin peli oli se pieni marginaali, joka ratkaisi 2-1 voiton St. Louisille.

Blues otti laukauksissa nokkaan selvästi numeroin 32-23. Pelkästään toisessa erässä 16-5 Sharksin hyväksi. Mutta Elliott pysäytti lähes kaiken, mitä näitten playoffien eniten maaleja tekevä hyökkäyskone ja toiseksi tehokkain ylivoima hänelle laukoi.

Ainoa Elliottin taakse päässyt kiekko tuli ensimmäisessä erässä tuplaohjauksella. Sharksin puolustaja Brent Burnsin siniviivalaukaus meni maaliin vaihtaen suuntaa matkalla San Josen hyökkääjistä Joe Pavelskista ja Tomas Hertlistä.

Ottelun ratkaiseva hetki tuli toisessa erässä, kun Elliott onnistui heittämään oikean patjansa vanhan Wisconsinin yliopistojoukkueesta tutun kaverinsa Pavelskin suoraan syötöstä vetämän kiekon eteen. Tämä phantom-luokan torjunta vain hetki Sharksin Martin Jonesin päästettyä Jori Lehterän pehmeä laukaus taakseen. Blues sai torjunnan ansiosta pidettyä johtonsa 2-1:ssä.

"Kun Jorin kaltainen kaveri menee ylös ja hoitaa meidät johtotilanteeseen," sanoi Elliott. "Me haluamme pitää siitä johdosta kiinni."

Pavelski ei antanut tunnustusta vanhalle koulukaverilleen Elliottille. Joe sanoi kiekon osuneen maalivahtiin vahingossa. Hän syytti siitä mailaansa.

Pavelskin sanomassa saattaa olla jonkin verran perää. Ja kyllä, Elliotilla oli vähän onneakin matkassa. Toisen erän loppupuolella kiekko liukui kohti hänen maaliaan. Näytti siltä, että Elliott sulki kiekon juuri samalla hetkellä, kun Sharksin hyökkääjä Joel Ward ajoi suoraan maalille. Tuomari hukkasi pelivälineen näköpiiristään ja vihelsi tilanteen poikki, huomaamatta, että kiekko olikin valunut maalialueen sisälle. Elliott potkaisi lopulta kiekon vahingossa maaliviivan yli, mutta maalia ei hyväksytty hätäisen vihellyksen takia.

Totuus oli kuitenkin se, ettei Sharks onnistunut käyttämään paikkojaan hyväksi toisen erän dominoinnistaan huolimatta. Ja Elliott oli suurin syy siihen, miksei niin käynyt.

"Toisen erän murhenäytelmä oli se, että pelasimme koko erän vastustajan päädyssä ja hävisimme sen silti 1-0," sanoi Sharksin valmentaja Peter DeBoer. "Siinä hävisimme periaatteessa koko ottelun."

Periaatteessa. Mutta ei ihan kokonaan kuitenkaan.

Kolmannessa erässä Sharksin päästyä ylivoimaan Thornton leikkasi kohti maalia ja syötti Marleaulle. Kiekko muutti suuntaa Marleaun luistimesta, mutta Elliott torjui. Sharksin pelätty ylivoima ei onnistunut illan kolmesta mahdollisuudestaan kertaakaan.

Peliajan lähestyessä loppua Martin otettiin pois maalilta ja Sharks yritti tasoitusta kuudella kenttäpelaajalla. Pavelski pääsi iskemään hyvän laukauksen kohti maalia. Elliott torjui senkin hanskallaan.

"Kun oma maalivahti on kentän paras pelaaja, mahdollisuudet voittoon paranevat. Niin kävi tänään," sanoi Backes. "Niin mentiin jo kahden playoffkierroksen läpi, eikä mikään ole muuttunut kolmannen kierroksen ykköspelissäkään."

On lähes huvittavaa ja todella innoittavaa kuulla Backesin puhuvan Elliottista tuolla tavalla. Kuin hänen peliesityksensä olisi aivan varma juttu. Elliottia ei ole koskaan pidetty aivan varmana juttuna. Hän on joutunut todistamaan varmuuttaan läpi koko ammattilaisuransa.

Ottawa Senators varasi hänet vuoden 2003 NHL Draftin yhdeksännellä kierroksella, varausnumerolla 291. Hän pelasi täydet neljä vuotta yliopistossa. Sitten hän vietti yhden täyden kauden farmijoukkueessa ja pelasi vielä toisen puoliksi NHL:ssä ja puoliksi farmissa. Kahden Senators-kauden jälkeen hänet kaupattiin Colorado Avalancheen. Colorado luopui toivosta ja hän allekirjoitti kahden suunnan sopimuksen Bluesin kanssa kesällä 2011. Elliott ei siinä vaiheessa tiennyt, tulisiko hän pelaamaan NHL:ssä vai farmissa.

Hän pelasi NHL:ssä ja teki liigan modernin ajan päästettyjen maalien keskiarvo- (1.56) ja torjuntaprosentti- (94.0%) ennätykset kaudella 2011-12, joutuakseen taistelemaan pelipaikasta Jaroslav Halakin, Jake Allenin, Ryan Millerin ja Martin Brodeurin kanssa ennätyskautensa jälkeen. Hän sai käydä vielä uudelleen farmijoukkueessakin kuntoutumassa parin ottelun ajan.

Viimeisellä neljällä Blues-kaudellaan Elliott pelasi 15 playoffottelua, joista 13:ssa hän toimi aloittajana.

No, näissä playoffeissa hän on aloittanut kaikki Bluesin 15 ottelua. Päästettyjen maalien keskiarvo on 2.20 ja torjuntaprosentti 93.2%. Hän torjui yhteensä 62 häntä kohti ammutuista 65 laukauksesta ensimmäisellä ja toisella kierroksella Chicago Blackhawksia ja Dallas Starsia vastaan pelatuissa seiskapeleissä.

Brian Elliott saattaa tällä hetkellä olla Bluesin paras ehdokas playoffien parhaalle pelaajalle luovutettavaan Conn Smythe-palkintoon.

Bluesin olisi parasta olla tukeutumatta kuitenkaan liikaa Elliottin varaan. Sharks on liian kova vastustaja. Ne partaveitsen tarkat marginaalit ovat liian pieniä. Ainakin kuvaannollisesti, elleivät kirjaimellisesti.

"Minusta meille tarjottiin maalipaikkoja tänään," sanoi DeBoer. "Emme vain laittaneet kiekkoja niistä sisään."

Katso lisää