Rajusta pelityylistään lempinimen "Terrible Ted" saanut Lindsay palkittiin NHL:n pistepörssin voitosta Art Ross Trophylla vuonna 1950. Hän sijoittui liigan kärkikolmikkoon maalipörssissä neljästi ja tehopisteissä kuudesti. Lindsay valittiin NHL:n tähdistöotteluun 11 peräkkäisellä kaudella ja NHL:n ykköstähdistöön kahdeksan kertaa.
Gordie Howe, Sid Abel ja Lindsay muodostivat 1950-luvulla Red Wingsin pelätyn ja tulivoimaisen "Production Linen". Oli pitkälti tuon superketjun ansiota, että Detroitissa juhlittiin mestaruuksia vuosina 1950, 1952, 1954 ja 1955.
Hän pelasi NHL:ssä vuosina 1944-65 kaikkiaan 1 068 runkosarjaottelua. Hän aloitti ja lopetti peliuransa Red Wingsissä, mutta pelasi välissä kolme kautta Chicago Black Hawksissa ja ehti jo lopettaa uransakin kertaalleen, kunnes palasi Detroitiin vuonna 1964 pelaamaan vielä yhden loistokauden.
Lindsay (173 cm ja 74 kg) oli malliesimerkki pelaajasta, jolle sanottiin aina, ettei hän voisi menestyä NHL:ssä pienen kokonsa takia, mutta joka laittoi epäilijöilleen jauhot suuhun. Vasemman laitahyökkääjän tontilla pelannut Lindsay oli kaukalossa peloton ja kovaotteinen tehomies, joka puhkaisi 30 maalin rajan neljällä kaudella.
Vuonna 1966 Hockey Hall of Fameen valittu Lindsay teki myös arvokasta työtä kaukalon ulkopuolella. Hän ja Montreal Canadiensin puolustaja Doug Harvey olivat ensimmäiset, jotka puhuivat pelaajien liiton muodostamisen puolesta parempien työolojen takaamiseksi.
NHL-pelaajat äänestävät vuosittain keskuudestaan runkosarjan parhaan pelaajan, joka palkitaan Ted Lindsay Awardilla.
