Tule takaisin, Sidney

Kauden 2016-17 alla on keskusteltu paljon Sidney Crosbysta, pääasiassa siitä, onko hänellä enää mitään voitettavaa. Hän on saavuttanut kaiken - ja osan kahdesti.
Crosbyn asemasta lajin suurten joukossa ei ole tarvinnut keskustella ainakaan sen jälkeen, kun hän on pokannut muiden muassa kaksi Stanley Cupia, kaksi olympiakultaa ja World Cupin voiton.
Viime viikon lopulla Crosby saapui Pittsburgh Penguinsin pukukoppiin ja valitti huonovointisuuttaan. Lääkärit passittivat hänet tutkimuksiin, joissa selvisi karu totuus: Crosby oli saanut harjoituspelissä aivotärähdyksen.

Crosby on välillä kaukalossa niin ylivoimainen, ettei hänelle tunnu löytyvän vastusta, mutta häntä vaanii taustalla mörkö, joka on paljon pelottavampi kuin yksikään vastustajan kaksimetrinen puolustaja.

Aivotärähdys. (Tätä nykyä puhutaan enemmänkin aivovammoista, sillä "tärähdys" tuntuu liian vähäpätöiseltä ilmaisulta, kuin pieneltä tuuppaisulta, jonka oireet häviävät jo seuraavassa vaihdossa.)
Crosbyn poissaolossa on monta ikävää ulottuvuutta.
Ensinnäkin, se on Crosbylle itselleen henkilökohtainen takaisku. Viime kausi lähti heikosti käyntiin ja hän oli juuri saanut pelinsä ja itseluottamuksensa. Stanley Cupin ja World Cupin voiton jälkeen kaikki näytti taas valoisalta.
Toiseksi, Pittsburgh Penguins menettää kokoonpanostaan maailman parhaan pelaajan. Toki Penguins napsii voittoja ilman Crosbyäkin, mutta suurin uhka on sivussa. Jevgeni Malkinin ja Nick Boninon rooli kasvaa, mutta he eivät ole yhteensäkään Crosbyn veroisia.

NHL-fanit menettävät paljon, sillä huippuvireisen Crosbyn katseleminen on suuri nautinto illasta toiseen. Samanlaista taidon ja voitonnälän yhdistelmää ei liigassa ole. Toronto Maple Leafsin ja Kanadan maajoukkueen valmentaja Mike Babcock sanoi, että Crosby on jäänyt koukkuun voittamiseen.
Jääkiekko on kuitenkin sivuseikka, kun pelissä on ihmisen terveys ja Crosbyn kannalta tilanteen vakavuutta lisää se, että hänellä on takana jo pitkä aivotärähdysten sarja.
Crosbyn vuonna 2011 saama aivotärähdyksen ja niskavamman yhdistelmä piti hänet sivussa yli kauden verran. Penguinsin silloinen valmentaja Dan Bylsma arvioi aluksi, että Crosby olisi sivussa viikon verran - lopulta hän missasi yli sata ottelua.
Aivotärähdys on siitä ilkeä ystävä, että kun se tulee kerran kylään, se saapuu todennäköisesti yhä useammin. Pienempikin isku laukaisee uudet oireet.

Siksi Crosbyn viimeisimmän loukkaantumisen kohdalla päätään nostaa heti suurin mörkö: Mitä jos hän joutuu lopettamaan uransa?
Crosbykin on kuitenkin vain ihminen ja vakavista loukkaantumisista palautuminen käy vuosi vuodelta raskaammaksi. Vaikka miten palavasti rakastaisi jääkiekkoa, jossain vaiheessa tulee piste, jossa on pakko ajatella omaa loppuelämän terveyttä.
Vaikka Crosby joutuisi lopettamaan tähän, hän voisi poistua näyttämöltä rinta kaarella. Hän on tehnyt jääkiekon eteen kaiken ja vähän päälle.
Moni pitää Bobby Orria edelleen kaikkien aikojen parhaana jääkiekkoilijana. Hän oli omalla aikakaudellaan täysin pitelemätön puolustaja, joka nakutti pinnoja urallaan 1,4 keskiarvolla.
Orr joutui lopettamaan uransa 30-vuotiaana polvivaivojen takia. Crosbyllä ikää on 29 vuotta.
Orrin kohdalla spekuloidaan aina, miten paljon parempi hän olisi voinut olla ilman reistailevia polvia - jotka leikattiin ainakin 17 kertaa - ja kuinka pitkään hän olisikaan voinut dominoida liigaa, jos olisi saanut olla terve.
Toivottavasti samaa ei tarvitse tehdä Crosbyn kohdalla