Chicago Blackhawks tarvitsee nuorten panosta

Kuka se sitten on: Nick Schmaltz, Tyler Motte, Ryan Hartman, Vincent Hinostroza vai Tanner Kero?

Kuka hyödyntää tulevalla kaudella Chicago Blackhawksin tarjoaman tilaisuuden? Kuka nappaa hyökkäyspään pelipaikan joukkueesta, joka on voittanut Stanley Cupin kolmesti vuoden 2010 jälkeen? Kuka pelaa kokoonpanossa, jota tähdittävät Patrick Kane, Jonathan Toews ja Marian Hossa?

– Olen sanonut kaikille noille pelaajille, että en tiedä, kuka heistä nousee NHL-kokoonpanoon, mutta toivon heidän tekevän päätöksestämme helpon, sanoi Blackhawksin GM Stan Bowman.

– Tilanne on tulevalla kaudella sikäli erilainen, että heidän edellään ei ole nyt kovinkaan paljon konkaripelaajia. He siis kamppailevat pelipaikoista keskenään. Meillä on 6 - 8 nuorta pelaajaa, joista useampi pääsee NHL-kokoonpanoon.

NHL-tasolle nousevilla nuorukaisilla voi olla merkittävä vaikutus siihen, miten pitkälle Blackhawks etenee.

Bowman on paininut jatkuvasti vastaavien haasteiden kanssa Blackhawksin voitettua cupin vuonna 2010. Hänen olisi pidettävä joukkueen ydin koossa, ympäröitävä se tarpeeksi tasokkailla pelaajilla ja pysyttävä vielä palkkakaton alla. Tehtävä ei tosiaankaan ole ollut helppo. Puolet pelaajista sai lähtöpassit vuonna 2010, ja rosteria on jouduttu viilaamaan enemmän tai vähemmän joka vuosi sen jälkeen. Mutta Bowman on löytänyt joukkueeseensa pelaajia varausten, treidien ja vapaiden agenttien markkinoiden kautta.

Vuosina 2011 ja 2012 Blackhawks lähti playoffeista laulukuoroon jo läntisen konferenssin ensimmäisellä kierroksella, mutta vuonna 2013 intiaaninutut nostelivat jälleen kiekkomaailman himotuinta kannua. Vuonna 2014 Chicago putosi konferenssifinaalien seitsemännen ottelun jatkoajalla, ja seuraavana vuonna oli jälleen Stanley Cupin vuoro. Viime kaudella Blackhawksin kesäloma alkoi heti ensimmäisen pudotuspelikierroksen jälkeen. Hyökkääjät Andrew Ladd, Andrew Shaw, Teuvo Teräväinen ja Dale Weise siirtyivät kauden jälkeen uusiin joukkueisiin.

Bowman on joutunut maksamaan kovan hinnan Kanesta ja Toewsista, joiden 10,5 miljoonan dollarin keskipalkat ovat NHL:n kovimmat. Puolustaja Brent Seabrookin tilipussi vaikuttaa palkkakattoon 6,875 miljoonaa dollaria kaudessa. Maalivahti Corey Crawfordilla vastaava summa on kuusi miljoonaa, puolustaja Duncan Keithillä 5,538 miljoonaa ja Hossalla 5,275 miljoonaa. Palkkakaton alle ei siis jää kovinkaan paljon pelimerkkejä.

– On ollut puhetta ydinpelaajista, tiettyjen pelaajien uusista sopimuksista sekä palkankorotuksista. Pelaajat ovat korotuksensa ansainneet. Joukkueemme ydin on silti yhä koossa. Yritämme ajaa uusia pelaajia sisään kokoonpanoon ja saada jalkeille parhaan mahdollisen joukkueen. Se on osa tätä bisnestä, tuumaili Kane.

Kane painotti sitä, että Blackhawks menetti pelaajia, mutta voitti uusien pelaajien kanssa. Sitten ne uudetkin pelaajat menetettiin.

– Nyt etsimme jälleen uusia vastuunkantajia, sanoi Kane.

Viime kesänä Bowman onnistui hienosti napatessaan Artemi Panarinin vapaiden agenttien markkinoilta. Kanen ja Artem Anisimovin kanssa samassa ketjussa pelannut Panarin teki 30 maalia, antoi 47 syöttöä ja voitti Calder Trophyn NHL:n vuoden tulokkaana. Hän myös auttoi omalla panoksellaan Kanea voittamaan NHL:n pistepörssin voittajan Art Ross Trophyn sekä NHL:n arvokkaimman pelaajan Hart Trophyn. Panarin jatkaa vielä toisen kauden 812 500 dollarin keskipalkalla, ja sitten hänestä tulee rajoitettu vapaa agentti.

Bowman teki tänäkin kesänä edullisia diilejä, jotka saattavat osoittautua fiksuiksi ratkaisuiksi. Hän vahvisti joukkueen puolustusta tekemällä Brian Campbellin kanssa yksivuotisen 2,25 miljoonan dollarin sopimuksen. Michal Kempny sai yksivuotisen 700 000 dollarin sopimuksen. Chicagon vuoden 2010 mestarijoukkueessa mukana ollut Campbell sopii älykkäänä kiekollisena puolustajana täydellisesti Blackhawksin neljän kärkipakin joukkoon. Viime kaudella KHL:ssä pelannut Kempny on jämäkkä kolmosparin puolustaja. Bowman hankki kokoonpanoon myös lisää "santapaperia" tehdessään yksivuotisen 750 000 dollarin sopimuksen konkarihyökkääjä Jordin Tootoon kanssa.

Hyökkäyspäässä on pelipaikkoja auki, mutta palkkakaton alla ei ole paljon tilaa. Vuoden 2014 NHL Draftin 20. varausvuorolla poimittu Schmaltz sekä vuoden 2013 neljännen kierroksen varaus Motte väläyttivät hyökkäystaitojaan Pohjois-Dakotan ja Michiganin yliopistojoukkueissa. Vuoden 2013 NHL Draftin 30. varaus Hartman teki viime kaudella 35 pistettä (15 maalia ja 20 syöttöä) AHL:n Rockfordissa pelaamissaan 61 ottelussa. Vuonna 2012 kuudennella kierroksella varattu Hinostroza oli Rockfordin paras pistemies tehtyään 51 pistettä 66 ottelussa. Kero paukutteli Rockfordissa 60 ottelussa 20 osumaa ja oli joukkueen toiseksi paras maalintekijä. Hartman, Hinostroza ja Kero ovat jo pelanneet muutaman pelin Blackhawksissa.

Pystyvätkö Schmaltz ja Motte nousemaan NHL-kokoonpanoon ja jatkamaan pistetehtailuaan? Voisiko Hartmanista tulla seuraava Shaw'n tyylinen vastustajia ärsyttävä pelaaja Chicagoon? Riittääkö pienikokoisella Hinostrozalla paukkuja NHL-tasolle? Entä mihin pystyy Kero?

– Voimme tarjota nuorille pelaajille tilaisuuden löytää paikkansa NHL-kokoonpanosta. Monet näistä nuorista ovat olleet mukana organisaatiossamme jo vuosia. Edellisinä vuosina pelipaikan lunastaminen on ollut vaikeampaa, koska avoimia paikkoja on ollut vähemmän, sanoi Bowman.

– Aiomme nyt jatkaa eteenpäin niillä pelaajilla, joiden kanssa meillä on sopimus. Muutos on kuitenkin jatkuvaa, joten arvioimme tilannetta uudelleen matkan varrella. Jos tuntuu siltä, että emme mene oikeaan suuntaan, voimme aina tehdä jotain myöhemminkin. Mutta nyt haluamme antaa näille nuorille näytön paikan.

Kaikki on siis heistä itsestään kiinni.

– Kilpailu pelipaikoista on varmasti kovaa, sillä tiettyihin rooleihin on tunkua. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, sanoi Blackhawksin valmentaja Joel Quenneville.